Ero sivun ”Astor Piazzolla” versioiden välillä

'''Astor Pantaleón Piazzolla''' ([[11. maaliskuuta]] [[1921]] – [[4. heinäkuuta]] [[1992]]) oli argentiinalainen[[argentiina]]lainen [[säveltäjä]], eräs kaikkien aikojen tunnetuimmista [[tango]]säveltäjistä ja koko musiikkilajin uudistaja. Piazzollan kehittämä ''tango nuevo'', suom. ({{k-fi|uusi tango}}) sekoitti perinteiseen argentiinalaiseen tangoon elementtejä erityisesti [[jazz|jazz-musiikista]]ista sekäja [[taidemusiikki|taidemusiikista]]. Länsimaisen taidemusiikin muotorakenteiden yhdistäminen tangon tuliseen intohimoon ja jazzin vapaaseen improvisaatiorevittelyyn sai aikaan valtavan myrskyn perinteisen argentiinalaisen tangon piirissä. Piazzollan tunnetuimpaan ja yleisimpään soitinkokoonpanoon, ns.niin sanottuun Piazzolla-kvintettiin, kuuluvat [[bandoneonbandoneón]], [[viulu]], [[piano]], [[sähkökitara]] ja [[kontrabasso]]. Useat maailmankuulut muusikot, kuten [[viulu|viulisti]] [[Gidon Kremer]] sekäja [[sello|sellisti]] [[Yo-Yo Ma]], ovat sittemmin esittäneet ja levyttäneet laajalti Piazzollan tuotantoa.

Piazzolla syntyi [[Argentiina]]ssa, [[Mar del Plata]]n kaupungissa, [[Argentiina]]ssa Vicente "Nonino"”Nonino” Piazzollan ja Asunta Mainettin ainoana lapsena. Perhe muutti [[New York]]iin Piazzollan ollessa nelivuotias. Hän oppi soittamaan [[bandoneon]]iabandoneónia jo lapsena ja aloitti esiintymiset yhdeksänvuotiaana. Lapsuudessa suurimmat musiikilliset vaikuttajat nuoren muusikon elämässä olivat unkarilainen pianisti, [[Sergei Rahmaninov|Rahmaninovin]]in oppilas [[Bela Wilda]] sekä kaikkien aikainaikojen kuuluisin tangolaulaja [[Carlos Gardel]]. Wilda tutustutti Piazzollan [[Johann Sebastian Bach]]in musiikkiin ja opetti tämän rakastamaan sitä. Gardel taas huomasi 13-vuotiaan pojan kyvyt ja Piazzolla pääsi mukaan Gardelin tulevaan elokuvaan ''El Dia Que me Queiras'' yhdessä [[NBC Symphony]]n kanssa. Nuoren ikänsä vuoksi häntä ei kuitenkaan otettu mukaan elokuvaelokuvan promootiokiertueelle. Se saattoi pelastaa pojan hengen -– vuotta myöhemmin Carlos Gardel menehtyi lentokoneen maahansyöksyssä [[Kolumbia]]ssa kesken kiertueen.

Palatessaan kotimaahansa ja Mar del PlatanPlataan Piazzolla menetti lopullisesti sydämensä tangolle. Intohimo musiikkia kohtaan antoi hänelle rohkeutta muuttaa yksin [[Buenos Aires]]iin vuonna [[1938]], vain 17-vuotiaana. Taitava bandoneonisti pääsi vuonna 1939 [[Anibal Troilo|Anibal "Pichucho"”Pichucho” TroiloTroilon]]n orkesteriin, joka oli yksi tuon ajan parhaista ja suurimmista yhtyeistä tuona aikana. Vuonna [[1941]] Piazzolla aloitti musiikki- ja sävellysopinnot [[Alberto Ginastera]]n johdolla. Piazzollan musiikki oli usein liiaksi aikaansa edellä tämän imiessä vaikutteita niin jazz-musiikista kuin länsimaisesta [[taidemusiikki|taidemusiikistakin]], erityisesti [[Béla Bartók|Bartókilta]] ja [[Igor Stravinsky|StravinskyltäStravinskylta]], ja lähdettyään Troilon orkesterista jo [[1944]] hän onoli 401940-luvun lopulla musiikillisen sekasorron vallassa vähällä hylätä tangon kokonaan.

[[Vuonna 1953]] Piazzolla voitti [[Fabien Sevitsky-kilpailu]]n teoksella ''[[Sinfonia Buenos Aires]]''. Kilpailun voittajana Piazzollalle myönnettiin stipendi [[Nadja Boulanger]]in sävellysluokalle [[Pariisi]]in. Ensi alkuun nuori säveltäjä yritti salata tanguero-taustansa ja toimia klassisena säveltäjänä, mutta Boulangerin kuultua Astorin säveltämän tangon ''Triunfal'' tämä lausui tangomaailmassa kuuluisaksi tulleen kehotuksensa jatkaa tangon säveltämistä: "Astor”Astor, klassiset kappaleesi ovat hyvin kirjoitettuja, mutta tämä on todellista Piazzollaa, älä koskaan jätä sitä taaksesi". ” Boulangerin kannustus oli kimmokkeena tango nuevon syntyyn. Siinä missä aiemmin oli ollut joko taidemusiikki tai tango, yhdisti Piazzolla yhdisti nyt tangon leiskuvan intohimon länsimaisen taidemusiikin muotorakenteisiin. Palattuaan Argentiinaan [[1955]] hän jatkoi tangon vallankumoustaan muuttaen tyylilajin [[kamarimusiikki|kamarimusiikiksi]] ilman laulajaa tai tanssijoita, rikkoen myös perinteiset tango-orkesterikokoonpanot uusilla kokeiluilla. Perinteiset tanguerot olivat raivoissaan, mutta Piazzolla itse tiesi olevansa lopulta oikealla tiellään.

Vuosina [[1958]]-[[1960]]1958–1960 Piazzolla teki erilaisia jazz/tango-kokeiluja New Yorkissa Buenos Airesin edelleen suhtautuessa häneen vihamielisesti. Tuolloin syntyi eräs hänen ylivoimaisesti tunnetuimmista teoksistaan, ''Adiós Nonino'', hänen isänsä kuoleman seurauksena [[1959]]. Palatessaan Yhdysvalloista takaisin Argentiinaan hän loi ensimmäisen Piazzolla-[[kvintetti]]nsä, kokoonpanon josta ajan myötä tuli hänen musiikkinsa paras tulkki.

Piazzollan taiteellisia työtovereita olivat muiden muassa runoilija [[Horacio Ferrer]], kirjailija [[Jorge Luis Borges]], laulaja ja puoliso [[Amelita Baltar]], [[saksofoni]]sti [[Gerry Mulligan]] ja sellisti [[Mstislav RostropovitshRostropovitš]]. Baltarista tuli sittemmin hänen toinen vaimonsa. Astor Piazzollan musiikkia ovat esittäneet ja levyttäneet muiden muassa viulisti [[Gidon Kremer]], sellisti [[Yo-Yo Ma]], pianistit [[Emmanuel Ax]] ja [[Arthur Moreira Lima]], [[Kronos-kvartetti Quartet]] sekä valtava määrä kaikenlaisia kokoonpanoja sooloinstrumenteista ja pienistä kamariryhmistä aina sinfoniaorkestereihin saakka.