Avaa päävalikko

Muutokset

1 529 merkkiä poistettu ,  6 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
{{Viitteetön}}
[[Tiedosto:TJ_harvesteri.jpg|thumb|[[Hakkuukone]]ella pystytään tekemään kaikki [[metsänhakkuu]]n työvaiheet puiden kaadosta pinoamiseen.]]
'''Metsätaloudella''' tarkoitetaan ensisijaisesti puuston kasvatusta, korjuuta ja myyntiä. Laajemmassa merkityksessä metsätaloudella tarkoitetaan myös puunjalostusteollisuuden toimintaa<ref>Suomen kielen perussanakirja 1992</ref>.
'''Metsätalous''' tarkoittaa [[metsä]]n käyttöä ja hoitoa taloudellisesti. Metsän taloudellinen merkitys koostuu metsän moninaiskäytöstä. Moninaiskäyttöön kuuluvat [[puu]]n lisäksi [[sienet]], [[marja]]t, [[riista]] sekä [[kalastus]]- ja virkistyskäyttö. Metsätalouden harjoittamiseen varattua metsää kutsutaan [[talousmetsä]]ksi.
Ensisijaisesti metsätalouden harjoittamiseen varattua metsää kutsutaan [[talousmetsä]]ksi.
 
== PuutalousMetsätalous Suomessa ==
 
Kasvaneet puut myydään puunostajille, joita ovat muun muassa metsäyhtiöt. Puuta käytetään yleisimmin [[sellu]]n- ja [[paperi]]nvalmistuksen raaka-aineena sekä [[puutavara]]n tuotannossa. Puusta voi tehdä myös [[puupolttoaine]]ita, kuten polttopuita ja [[pelletti|pellettejä]]. Tähän tarkoitukseen käytetään yleensä puuta, joka ei käy teollisuuden käyttöön esimerkiksi pienen läpimitan tai huonon runkomuodon vuoksi. Myös hakkuutähteet, eli oksat ja kapeat latvukset, kootaan usein energiakäyttöön.
Metsänomistajan neuvojaksi ja toimenpiteiden tekijäksi on perustettu [[metsänhoitoyhdistys|metsänhoitoyhdistyksiä]]. Samoja tehtäviä suorittavat myös monet yritykset. Valtion viranomaisina toimivat alueelliset metsäkeskukset ohjaavat ja valvovat metsissä tapahtuvaa taloudellista toimintaa.
 
== KestäväMetsän metsätalousrinnakkaiskäyttö ==
 
Suomessa on yleisenä tavoitteena, että metsätalouden harjoittaminen ei estäisi metsien rinnakkaiskäyttöä. Metsän rinnakkaiskäyttö tarkoittaa sitä, että metsää voidaan hyödyntää yhtä aikaa monella eri tavalla. Samaa metsää voi olla mahdollista hyödyntää yhtä aikaa esimerkiksi puuntuotantoon, marjastukseen ja virkistykseen.
Kestävä kehitys on määritelty [[Rion konferenssi|Rion konferenssissa]] 1992 ekologiseksi, ekonomiseksi, sosiaaliseksi ja kulttuurilliseksi kestävyydeksi.
 
Nykyinen avohakkkuisiin perustuva metsätalous haittaa kuitenkin käytännössä suuresti esimerkiksi marjastusta<ref>Maatalous- ja metsätieteiden tohtori Tapio Klen: Mustikan juurista nousee nopeasti uusia versoja. Helsingin Sanomien mielipidesivu 16.8.2013, B 10</ref>.
Metsätaloudessa taloudellinen kestävyys on otettu huomioon jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Tämä tarkoittaa, että metsiä on pyritty käsittelemään siten, että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet eivät kärsi nykyhetken toiminnasta, vaan seuraavan kiertoajan päätyttyä puustoa olisi jälleen sama määrä hakattavaksi. Tavoitteena on voinut olla myös tasaiset hakkuutulot, mikäli metsämaata on omistettu niin paljon, että puustoa on voitu hakata ja uudistaa esimerkiksi viiden vuoden välein. Tällöin on käytetty normaalimetsän käsitettä, jolloin vuotuinen hakkuumäärä ei ylitä vuotuista kasvua, ja kaikkia ikäluokkia edustavia metsiköitä on tilalla yhtä paljon. Myöhemmin on alettu puhua myös kestävyyden muista puolista.
 
== Metsätalouden ekologinen kestävyys ==
Ekologinen kestävyys tarkoittaa, että metsä [[ekosysteemi]]nä pystyy tarjoamaan elinympäristön siellä eläville lajeille käsittelyistä huolimatta. Käytännössä [[talousmetsä]] on lajistoltaan köyhempää kuin luonnontilainen metsä, sillä metsänomistaja pyrkii yleensä kasvattamaan taloudellisesti kannattavia puulajeja tavalla, joka takaa suurimman tuoton. Näin ollen monet luontaiset puulajit ovat käyneet harvinaisemmiksi, ja ekosysteemit ovat lajirikkauden vähetessä käyneet köyhemmiksi. Myöskään lahopuuta ei talousmetsissä juurikaan esiinny, sillä metsätaloudessa pyritään poistamaan puut ennen niiden luontaista kuolemista. Näin estetään kilpailun koveneminen puuyksilöiden välillä ja niiden kasvun hidastuminen. Ojitukset ja purojen perkaamiset ja lähteiden kuivattamiset ovat myös vaikuttaneet metsien rakenteeseen. Nykyisissä metsähoitosuosituksissa pyritään ohjaamaan metsänomistajia käsittelymenetelmiin, joista koituisi vähemmän haittaa metsäluonnolle ja sen monimuotoisuudelle. Metsälaki ja -asetus (1200/1996) sekä Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) määrittelevät vaaditun luonnonhoidon minimitason.<ref>www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096</ref>
 
Ekologinen kestävyys tarkoittaa, että metsä [[ekosysteemi]]nä pystyy tarjoamaan elinympäristön siellä eläville lajeille käsittelyistä huolimatta. Käytännössä [[talousmetsäTalousmetsä]] on lajistoltaan köyhempää kuin luonnontilainen metsä, sillä metsänomistaja pyrkii yleensäusein kasvattamaan vain taloudellisesti kannattavia puulajeja tavalla, joka takaa suurimman tuoton. Näin ollen monet luontaiset puulajit ovat käyneet harvinaisemmiksi, ja ekosysteemit ovat lajirikkauden vähetessä käyneet köyhemmiksi. Myöskään lahopuuta ei talousmetsissä juurikaanjuuri esiinny, sillä metsätaloudessa pyritään poistamaan puut ennen niiden luontaista kuolemista. Näin estetään kilpailun koveneminen puuyksilöiden välillä ja niiden kasvun hidastuminen. Ojitukset ja purojen perkaamiset ja lähteiden kuivattamiset ovat myös vaikuttaneet metsien rakenteeseen. Nykyisissä metsähoitosuosituksissa pyritään kuitenkin ohjaamaan metsänomistajia käsittelymenetelmiin, joista koituisi vähemmän haittaa metsäluonnolle ja sen monimuotoisuudelle. Metsälaki ja -asetus (1200/1996) sekä Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) määrittelevät vaaditun luonnonhoidon minimitason.<ref>www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096</ref>
Suomessa yhteisöllisen kestävyyden piiriin kuuluu metsien virkistyskäyttö. Metsien tulisi siis olla siinä kunnossa, että ihmiset voivat [[jokamiehenoikeus|jokamiehenoikeuksien]] nojalla ulkoilla, retkeillä, marjastaa ja sienestää metsissä sekä harrastaa muita toimintoja lain sallimissa rajoissa. Monissa maissa metsien käyttö virkistykseen on kuitenkin kielletty ilman maanomistajien lupaa.
 
MetsätaloudessaMetsätalouden harjoittamisen taloudellinen kestävyys on otettupyritty ottamaan Suomessa huomioon jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Tämä tarkoittaa, että metsiä on pyritty käsittelemään siten, että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet eivät kärsi nykyhetken toiminnasta, vaan seuraavan kiertoajan päätyttyä puustoa olisi jälleen sama määrä hakattavaksi. Tavoitteena on voinut olla myös tasaiset hakkuutulot, mikäli metsämaata on omistettu niin paljon, että puustoa on voitu hakata ja uudistaa esimerkiksi viiden vuoden välein. Tällöin on käytetty normaalimetsän käsitettä, jolloin vuotuinen hakkuumäärä ei ylitä vuotuista kasvua, ja kaikkia ikäluokkia edustavia metsiköitä on tilalla yhtä paljon. Myöhemmin on alettu puhua myös kestävyyden muista puolista.
Kulttuuriseen kestävyyteen on määritelty kuuluvaksi muun muassa [[uskonto|uskonnon]] harjoittaminen. Monilla [[alkuperäiskansa|alkuperäiskansoilla]] on metsissä [[pyhä|pyhiä]] paikkoja ja [[rituaali|rituaaleja]], jotka suoritetaan metsissä. Metsistä saadaan myös monia perinteisiä lääkeaineita sekä rituaalimenoissa käytettäviä kasveja. Metsän katoaminen tai rakenteen muuttuminen voi uhata kulttuurin olemassaoloa, mikäli sen harjoittamisen edellytykset katoavat.
 
== Metsätalouden sosiaalinen kestävyys ==
== Muu talouskäyttö ==
 
Metsien virkistyskäyttö kuuluu metsätalouden sosiaaliseen kestävyyteen. Monissa maissa metsien käyttö virkistykseen on kuitenkin kielletty ilman maanomistajien lupaa.
Muuta metsän moninaiskäyttöä on syksyn ''marjastus'' ja ''sienestys''. Niiden myynnistä saatu tulo on [[vero]]tonta ansiotuloa kerääjälle. Pohjoisessa kerätään myös poronjäkälää, joka ei kuitenkaan kuulu jokamiehenoikeuksiin toisin kuin sienten ja marjojen kerääminen. [[Riista]] on yksi metsän anti. Riistanpyyntiä hoitavat [[metsästysseura]]t ja [[riistanhoitoyhdistys|riistanhoitoyhdistykset]]. Valtiovalta säätelee eläinten määrää myöntämällä sopivan määrän pyyntilupia kullekin vuodelle. [[Kalastus]]asioita hoitavat [[kalastuskunta|kalastuskunnat]], joita on jokaisella järvellä tai järviryhmällä sekä merialueella.
 
== Metsätalouden kulttuurinen kestävyys ==
== Virkistyskäyttö ==
 
KulttuuriseenMetsätalouden kulttuuriseen kestävyyteen on määritelty kuuluvaksi muun muassa [[uskonto|uskonnon]] harjoittaminen. Monilla [[alkuperäiskansa|alkuperäiskansoilla]] on metsissä [[pyhä|pyhiä]] paikkoja ja [[rituaali|rituaaleja]], jotka suoritetaan metsissä. Metsistä saadaan myös monia perinteisiä lääkeaineita sekä rituaalimenoissa käytettäviä kasveja. Metsän katoaminen tai rakenteen muuttuminen voi uhata kulttuurin olemassaoloa, mikäli sen harjoittamisen edellytykset katoavat.
Metsällä on myös virkistysarvoa. Metsässä voi [[retkeily|retkeillä]] ja ihailla maisemia sekä yöpyä. Suomen kansalaisilla on niin sanottu [[jokamiehenoikeus]] retkeilyyn haittaamatta maanomistajan etuja. Metsällä on ihmistä rauhoittava vaikutus. Talouskäytöstä poistetut [[luonnonsuojelu|luonnonsuojelualueet]] lisäävät mahdollisuuksia metsän virkistyskäyttöön ja lisäävät metsän kokonaisvaltaista hyvinvointia.<ref>www.ympäristö.fi/download.asp?contentid=145756&lan=fi</ref>
 
== Tietokoneohjelmat ==
 
Metsätaloutta voidaan hoitaa tietokoneavusteisesti. Suomessa on lukuisa joukko metsäyritysten omia ohjelmia. Omalle koneelle asennettavien ohjelmien lisäksi on metsänhoitoon suunniteltuja verkkopalveluita. Metsäkeskusten, metsänhoitoyhdistysten, [[Stora Enso]]n ja Metsäliiton verkkometsäsuunnitelmat perustuvat samaan [[NetForest]]-perussovellukseen.
 
== Lähteet ==
347

muokkausta