Ero sivun ”Dacken sota” versioiden välillä

'''Dacken sota''' tai '''Dacken kapina''' ({{k-sv|Dackefejden}}) oli [[talonpoikaiskapina]], joka puhkesi Etelä-Ruotsin [[Smoolanti|SmoolannissaSmåland]]issa vuoden 1542 kesällä. Kapinan syitä olivat tyytymättömyys [[Kustaa Vaasa]]n verotusta ja kirkkopolitiikkaa kohtaan sekä se, että kuningas oli kieltänyt smoolantilaisillesmålandilaisille tärkeän kaupankäynnin [[Tanska]]lle kuuluvan [[Blekinge]]n kanssa. Kapina sai nimensä johtajastaan [[Nils Dacke]]sta. Hän oli talonpoika [[Torsås]]ista, Etelä-Smoolannista. Kyseessä oli viimeinen ja samalla uhkaavin niistä lukuisista kapinoista, joita Kustaa Vaasan hallintoa vastaan kohdistui.

Kapinan johtaja Nils Dacke oli uudisraivaaja, joka monien kaltaistensa tavoin oli joutunut kärsimään verotuksen kiristymisestä. Veronkantajiin ja [[vouti|vouteihin]] kohdistuneista hyökkäyksistä alkanut kapina levisi nopeasti SmoolantiinSmålandiin, [[Öölanti]]in sekä [[Itä-Götanmaa|Itä]]- ja [[Länsi-Götanmaa]]n metsäalueille. Oikeastaan kyseessä oli [[sisällissota]] kuningasta vastaan. Saksalaiset [[palkkasoturi]]t eivät osanneet vastata kapinallisten [[sissi]]taktiikkaan kovin hyvin, joten kapinaliike sai sotilaallista menestystä voittaen kuninkaan armeijan useissa kahakoissa. Näistä tunnetuin on Kisan taistelu, jossa kapinalliset väijyttivät palkkasoturiosaston kaataen suuria puita sen niskaan. [[Kalmar]]in ja [[Jönköping]]in kaupungit jäivät kuitenkin kuninkaan käsiin. Suurin osa kaupunkien porvareista tuki Dackea, mutta Kustaa Vaasan sotilaat pitivät ne kuninkaan vallassa. Kalmar piiritettiin. Talonpojilla ei kuitenkaan ollut piirityskalustoa, eikä kaupunkia onnistettu tehokkaasti saartamaan meren puolelta. Kaupunki jäi Kustaa Vaasan joukkojen hallintaan koko kapinan ajaksi.

Nils Dacken asema kapinan johtajana ei kuitenkaan ollut vakaa. Yhteistoiminta eri kapinapäälliköiden kesken sujui huonosti, eivätkä kapinalliset saaneet muodostettua kunnollista yhteyttä Ruotsin muissa osissa asuvien kuninkaan vastustajien kanssa. Kuningas asetti Smoolannin kauppasaartoon ja kävi tammikuussa vastahyökkäykseen kerättyään voimia. Kevättalven 1543 kuluessa kapinalliset lyötiin ankarissa taisteluissa. Ratkaiseva taistelu käytiin maaliskuussa [[Virserum]]in lähellä Hjorten-järven jäällä. Nils Dacke palasi kotiseudulleen, jossa hän sai elokuussa surmansa yrittäessään paeta Blekingeen. SmoolantilaisiaSmålandilaisia rangaistiin sotaväen tekemillä hävitystöillä, teloituksilla ja raskailla sakoilla; kului vuosikymmeniä ennen kuin maakunta saavutti taas aikaisemman vaurautensa. Rauhattomuudet maakunnassa jatkuivat vielä vuosien ajan vapaalle jalalle jääneiden kapinapäälliköiden elättäessä itseään ryöstelemällä. Kapinan seurauksena Kustaa Vaasa uudisti armeijansa vähentäen riippuvuutta ulkomaisista palkkasotureista.