Ero sivun ”Nauru” versioiden välillä

Naurun saari on [[atolli]] ja yksi Tyynenmeren kolmesta suuresta [[fosfaattikivi]]saaresta. Toisin kuin muissa Tyynen valtameren valtioissa, Nauruun kuuluu vain yksi saari. Nauru sijaitsee valtameren eteläosassa, [[Marshallsaaret|Marshallsaarista]] etelään, 41 kilometriä [[päiväntasaaja]]n eteläpuolella. Lähin saari on 305 kilometrin päässä sijaitseva [[Kiribati]]lle kuuluva [[Banaba]]. Naurun pinta-ala on 21 neliökilometriä ja sen korallisen rantaviivan pituus on 30 kilometriä. Ellipsin muotoisen saaren suurin halkaisija on 5,6 kilometriä ja pienin 4 kilometriä. Itse saaren lisäksi valtioon kuuluu 22 kilometriä rantaviivasta asti ulottuva vesialue, ja sillä on kalastusyksinoikeudet 370 kilometriin asti.<ref name="CIA"/> Maan korkein kohta 65 metriä merenpinnan yläpuolella sijaitsee saaren keskellä olevalla fosfaattikiviylängöllä. Fosfaatin kaivuustakaivusta johtuen saaren keskiosa on asuin- ja viljelykelvotonta. Rannikkolla sijaitsee noin 150–300 metriä leveä viljelykelpoinen vyöhyke.<ref name="Britannica">{{Verkkoviite | Osoite = http://www.britannica.com/EBchecked/topic/406671/Nauru | Nimeke =Nauru | Tekijä =Sophie Foster| Julkaisija =Encyclopedia Britannica | Viitattu =15.4.2009 | Kieli ={{en}}}}</ref><ref name="WEN_565">Worldmark Encyclopedia of the Nations, s. 565</ref>

Vuotuinen sademäärä vaihtelee runsaasti [[ENSO]]-ilmiön mukaan. Kuivin vuosi oli 1950, jolloin saatiin 278 &nbsp;mm, kun taas sateisin vuosi 1930 toi 4588 &nbsp;mm sadetta.<ref>[http://www.sprep.org/att/IRC/eCOPIES/Countries/Nauru/8.pdf Nauru report to United Nations Convention to Combat Desertification] s.8 Department of Economic Development and Environment 2003</ref>

Ensimmäinen saarelle saapunut [[eurooppa]]lainen oli [[Yhdistynyt kuningaskunta|brittiläinen]] valaanpyytäjä ja ''Hunter''-laivan kapteeni [[John Fearn]] vuonna 1798. Hän nimesi saaren Mukavuudensaareksi ({{k-en|Pleasant Island}}). Naurulle saapui eurooppalaisia kauppiaita 1830-luvulta lähtien, ja näiden tuomat ampuma-aseet ja [[alkoholijuoma]]t johtivat alkuperäisasukkaiden välisiin erimielisyyksiin. Naurun kahdentoista heimon välille syttyi vuonna 1878 kymmenvuotinen sisällissota, jonka aikana saaren alkuperäisväestön lukumäärä vajosi alle tuhanteen. Sota päättyi kun [[Saksa]] otti saaren hallintaansa ja riisui väestön aseista Britannian ja Saksan välisen vuonna 1886 allekirjoitetun aluejakosopimuksen mukaisesti, minkä myötä Nauru menetti asemansa itsenäisenä kuningaskuntana. Saksa liitti Naurun samalla Marshallsaarten protektoraattiinsa, jolloin se kuului osana [[Saksan Uusi-Guinea|Saksan Uuden-Guinean]] siirtokuntaan. Saksalaisten kokonaisvaltainen vaikutus saaren elämään jäi lopulta vähäiseksi ja on sanottu, että vuonna 1899 saapuneilla lähetyssaarnaajilla oli huomattavasti suurempi vaikutus saarelle kuin emämaalla.<ref>Worldmark Encyclopedia of the Nations, s.567</ref><ref name="ECCL">{{Kirjaviite | Tekijä =Bernard Eccleston (et al.) | Nimeke = The Asia-Pacific profile| Vuosi =1998 | Sivu =267 | Julkaisija =Routledge | Tunniste =ISBN 978-0-415-17279-0}}</ref><ref>Worldmark Encyclopedia of the Nations, s.567</ref>

Fosfaatin tuoma vauraus muokkasi naurulaista kulttuuria nopeasti. Saarella 1920-luvulla käynyt ''[[National Geographic]]in'' toimittaja kirjoitti, että asukkaat kalastivat, tanssivat ja elivät perinteistä elämäänsä fosfaatin tuotannosta huolimatta. Vuonna 1975 saman lehden toimittaja kirjoitti, että vauraus oli luonut täysin länsimaalaisen elämäntavan: kaikilla oli jääkaappi, kolme pesukonetta, moottorivene, autoja, ja saarelaiset harrastivat golfia ja jalkapalloa.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Paradise for Sale A Parable of Nature | Tekijä = Carl N. McDaniel & John M. Gowdy | www=http://www.ucpress.edu/excerpt.php?isbn=9780520222298 | Vuosi= 2000 | www-teksti = ote kirjasta | Tunniste = ISBN 9780520222298 | Julkaisija = University of California Press}}</ref> Hyvinvoinnin aikana kasvaneiden saarelaisten on ollut vaikea sopeutua nykyiseen niukkuuteen.<ref name="EC"/>