Ero sivun ”August Bebel” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 4:
Vuonna 1875 pidetyssä [[Gotha]]n kongressissa puolue yhdistyi [[Ferdinand Lassalle]]n perustaman ''Yleissaksalaisen työväenyhdistyksen'' kanssa ''Saksan sosialistiseksi työväenpuolueeksi'' (Sozialistische Arbeiterpartei Deutschlands, SAPD). August Bebelistä tuli puolueen keskeinen vaikuttaja. Varsinkin ns. [[Sosialistilaki|Sosialistilain]] voimassaoloaikana hän organisoi taitavasti illegaalia puoluetyötä ja keräsi rahaa vainoamisen kohteiksi joutuneille puoluetovereille. Saksan valtakunnankanslerin [[Otto von Bismarck]]in aloitteesta 1878 säädetty laki, jonka tarkoituksena oli estää kaikki sosiaalidemokraattinen järjestö- ja julkaisutoiminta, kumottiin kuitenkin vuonna 1890. Tämän jälkeen puolue muutti nimensä [[Saksan sosiaalidemokraattinen puolue|Saksan sosiaalidemokraattiseksi puolueeksi]] (Sozialdemokratische Partei Deutschlands, SPD). August Bebel valittiin toiseksi puolueen kahdesta puheenjohtajasta, mitä tehtävää hän hoiti kuolemaansa asti 1913.
 
Vuosina 1872-75 Bebel oli kärsinyt vankeurangaistuksen saadessaan Wilhelm Liebknechtin kanssa [[Pariisin kommuuni]]a tukevien lausuntojen vuoksi syytteet valtiopetoksesta, Bebel lisäksi syytteen majesteettiloukkauksestamajesteettin loukkauksesta. Bebel oli tullut tunnetuksi myös voimakkaasta kritiikistään bismarckilaista sotapolitiikkaa kohtaan. Vankeusaikansa hän hyödynsi opiskeluun ja tutkimukseen aloittaen teoksensa [[''Nainen ja sosialismi'']] (Die Frau und Sozialismus) kirjoittamisen. Vuonna 1879 ilmestyneessa pamfletissa hän vaati naisen ja miehen täydellistä, niin taloudellis-ammatillista kuin poliittista tasa-arvoisuutta, mutta uskoi sen toteutumisen olevan mahdolista vain tulevassa sosialistisessa yhteiskunnassa. Teos saavutti valtavan suosion kymmenine painoksineen ja se käännettiin useille kielille (ilm. suomeksi 1904 nimellä: ''Nainen ja yhteiskunnallinen kysymys''). Monissa näkemyksissään Bebel osoittautui aikaansa edellä olevaksi visionääriksi.
 
1870-luvulta elämänsä loppuvuosiin asti Bebel oli puolueensa edustaja Saksan keisarikunnan valtiopäivillä (Reichstag). Sosiaalidemokraattinen parlamentaarikkoryhmä kasvoi vaali vaalilta ja oli vuoden 1912 vaalien jälkeen valtiopäivien suurin (34,8 % äänistä ja 110 edustajaa). Bebel oli ryhmän kiistaton johtohahmo, joka loistavana puhujana hyökkäsi mm. keisarikunnan Lounais-Afrikassa toteuttamaa brutaalia siirtomaapolitiikkaa vastaan, kritisoi jatkuvasti maansa asevarustelua, keräsi todistusaineistoa sotilaiden epäinhimillisestä simputuksesta armeijassa sekä vastusti valtakunnan itäosissa toteutettua saksalaistamispolitiikkaa. Viimeisessä valtiopäiväpuheessaan [[Toinen Marokon kriisi|toisen Marokon kriisin]] aikana 1911 hän ennusti, että Eurooppa on ajautumassa miljoonia ihmisuhreja vaativaan verilöylyyn.
 
Elämänsä loppuvuosina Bebel joutui sovittelemaan puolueen kahden suuntauksen, reformistisen ja vallankumoukseen tähtäävän siiven, välisiä kiistoja. Arvovaltansa ansiosta hän onnistui pitämään puolueen koossa. August Bebel kuoli sveitsiläisessä parantolassa 1913.
[[File:Nainen ja sosialismi 2 .pain..jpg|thumb|Nainen ja sosialismi -teoksen käänsi suomeksi Yrjö Sirola (2. pain. 1907)]]
 
== Lähteet ==
*{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Bebel, August | Vuosi = 1953 | Sivu = 683-684 | Selite = Teoksessa: Neue deutsche Biographie, Erster Band | Julkaisupaikka = Berlin | Julkaisija = Herausgegeben von der historischen Kommission bei der Bayerischen Akademie der Wissenschaften | Tunniste = }}