Ero sivun ”Dmitri Miljutin” versioiden välillä

1 merkki lisätty ,  7 vuotta sitten
p
Typo fixing, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB
(täyd., mainitaan Suomen asemasta)
p (Typo fixing, typos fixed: lukuuno → lukuun o using AWB)
Miljutin aloitti upseerinuransa vuonna 1833 tykistössä, valmistui Nikolain yleisesikunta-akatemiasta 1836 ja palveli [[Kaukasus|Kaukasuksella]] 1838–1845, minkä jälkeen hänestä tuli yleisesikunta-akatemian opettaja. Hänet ylennettiin 1854 kenraalimajuriksi ja kaksi vuotta myöhemmin hän palasi aktiivipalvelukseen Kaukasuksen armeijan esikuntapäälliköksi. Miljutin nimitettiin 1860 apulaissotaministeriksi ja marraskuussa 1861 sotaministeriksi.<ref name="brit" /><ref name="NFB">[http://runeberg.org/nfbr/0272.htm ''Nordisk familjebok'' (1913), s. 511–512] {{sv}} Runeberg.org. Viitattu 9.8.2013.</ref>
 
Ministerinä Miljutin uudisti kokonaan Venäjän sotilaskoulutuksen ja peruskoulutus saatettiin kaikkien alokkaiden ulottuville.<ref name="brit" /> [[Kadettikoulu]]t kehitettiin korkeakouluiksi ja alemman upseeriston kouluttamiseksi perustettiin [[junkkarikoulu]]ja.<ref name="Ekman">Torsten Ekman: ''Suomen kaarti 1812–1905'', s. 239. Schildts, Helsinki 2006.</ref> [[Tammikuun kansannousu|Puolan kapinan]] jälkeen armeijan koko kaksinkertaistettiin. Miljutinin kaudella Venäjän sotilashallintoa hajautettiin jakamalla maa sotilaspiireihin, sotilaiden ruumiilliset rangaistukset kiellettiin ja sotilasoikeudenkäyntien oikeusjärjestystä muutettiin.<ref name="NFB" /> Merkittävin uudistus oli kuitenkin 1874 käyttöönotettu yleinen asevelvollisuus, joka koski kaikkia 20-vuotiaita miehiä lukuunottamattalukuun ottamatta erityissyistä vapautukseen oikeutettuja. Samassa yhteydessä palvelusaika voitiin lyhentää 25:stä kuuteen vuoteen.<ref name="brit" /> Lisäksi palvelusajan jälkeen asevelvolliset olivat yhdeksän vuotta [[reservi]]ssä ja sen jälkeen 40-vuotiaiksi saakka [[Nostoväki|nostoväessä]], johon kuuluivat myös kaikki aktiivisesta palveluksesta vapautetut. Uudistus oli mullistava, vaikka lukuisten perheellisyyteen liittyneiden poikkeusehtojen seurauksena pääosa ikäluokasta itse asiassa vältti palveluksen.<ref name="Ekman" /> Miljutin olisi halunnut ulottaa järjestelmän sellaisenaan myös [[Suomen suuriruhtinaskunta]]an, mutta lopulta sotaministeriö ja keisari hyväksyivät suomalaisten toivomat merkittävät poikkeukset, joiden myötä Suomi sai [[Suomen asevelvollinen sotaväki|oman asevelvollisen sotaväkensä]] vuonna 1881.<ref>Ekman 2006, s. 244–245.</ref>
 
Varsinkin Venäjän menestys [[Turkin sota|Turkin sodassa]] 1877–1878 osoitti Miljutinin toteuttamien reformien menestyksen. Hän sai kuitenkin myös paljon vaikutusvaltasia vihamiehiä, sillä hänen uudistuksensa heikensivät aatelin etuoikeuksia armeijassa. Miljutin vetäytyi eläkkeelle pian tsaari [[Aleksanteri II (Venäjä)|Aleksanteri II:n]] kuoleman jälkeen toukokuussa 1881.<ref name="brit" /> Hän sai myöhemmin sotamarsalkan arvon ja hänet nimitettiin valtakunnanneuvoston jäseneksi. Kreivin arvon hän oli saanut jo 1878.<ref name="NFB" />
3 368

muokkausta