Ero sivun ”Yrjö Sakari Yrjö-Koskinen” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
SeppVei (keskustelu | muokkaukset)
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 5:
 
=== Tausta ===
G. Z. Forsman syntyi [[Vaasan triviaalikoulu]]n kollegan ja myöhemmän Hämeenkyrön kirkkoherran Georg Jakob Forsmanin ja Anna Loviisa Ebelingin ruotsinkieliseen perheeseen. [[Jaakko Forsman]] oli hänen veljensä. Isän suku polveutui Ruotsista ja sen jäseniä oli ollut [[Kustaa Vaasa]]n ajoista lähtien pappeina Ångermanlandissa ja Uplannissa. Myös Suomessa suku oli sukupolvien ajan valinnut papillisen uran, joskin naimakaupoilla siihen oli saatu runsaasti myös porvarillista tarmokkuutta.
 
G. Z. Forsman oli vanhin perheen kahdeksasta lapsesta, sillä perheen esikoinen oli ehtinyt kuolla ennen hänen syntymäänsä. [[Kaarlo Österbladh]] kuvaa nuorta Forsmania seuraavasti: "''...jotakin tästä sairaalloisuudesta (isän) lienee periytynyt poikaankin: hän oli heikko, mielikuvitus ylen määrin kehittynyt; äly oli varhaiskypsä, luonne itsepäinen ja sisukas. Valtiasvaisto oli hänessä ja pienenä herännyt, mutta sen rinnalla oli jotakin liikaherkkää myötätunnon kaipuuta...''"
Rivi 27:
Pelkkä yhteiskunnallinen politisointi ei riittänyt, vaan ahkerasti keskusteltiin myös suomen kielestä ja sen asemasta. Tämä olikin yksi koko osakuntaa yhdistävä asia ja suomalaisuuden harrastus oli yleistä. Yrjö Koskinen otti innolla osaa näihin harrastuksiin. [[M. A. Castrén]] oli 1849 palannut tutkimusmatkaltaan [[Siperia]]sta ja aloittanut luentonsa Kalevalasta ja [[Suomalainen mytologia|suomalaisesta mytologiasta]]. Yrjö Koskista hartaampaa ja innostuneempaa kuulijaa hän tuskin saattoi toivoa. Koskinen suostui pitämään osakunnan kokouksissa suomenkielistä pöytäkirjaa ja hänet valittiinkin sittemmin osakunnan vakinaiseksi pöytäkirjanpitäjäksi. Tässä roolissaan hän laati [[Osakunta|osakunnan]] viimeisen pöytäkirjan [[14. joulukuuta]] [[1852]], kun osakuntalaitos Suomen yliopistoissa lakkautettiin. Kun osakunnat vuonna [[1868]] Suomen olojen vapauduttua sallittiin uudelleen, tuli Yrjö Koskisesta entisen osakuntansa Pohjalaisen osakunnan inspehtori.
 
Pohjalaisen osakunnan puitteissa Yrjö Koskinen aloitti myös kirjallisen uransa, jonka myötä hän omaksui nimen Yrjö Koskinen. Kirjoittaessaan Hämeenkyrön opettajalle, Wareliukselle suomalaisia kieliharjoituksia sai Koskinen ajatuksen laatia suomenkielisen esityksen kotipitäjästään. Syksyllä 1849 hän jätti Pohjalaiselle osakunnalle kilpakirjoituksen ''Kertomus Hämeenkyrön pitäjästä''. Siitä hän sai palkinnoksi E. G. Geijerin kootut teokset. Koskisen kirjaa tarjottiin [[Suomalaisen kirjallisuudenKirjallisuuden seuraSeura]]n julkaistavaksi, mutta [[8. huhtikuuta]] [[1850]] annettu suomen kielen käyttöä kuristava [[kieliasetus (1850)|kieliasetus]] näytti asettavan voittamattomat esteet kirjan julkaisemiselle. Ruotsiksi kirjan olisi voinut julkaista, mutta Koskinen kieltäytyi jyrkästi kääntämästä kirjaansa ruotsiksi, ja tämän jälkeen hän kirjoittikin laajan tuotantonsa kaikki teokset suomen kielellä. Teos kuitenkin painettiin vuonna 1852 ja se siis ilmestyi vuoden 1851 Suomi-kirjassa.
 
=== Yliopisto-opinnot ===
Rivi 65:
Suomen kielen asema yhteiskunnassa oli Yrjö Koskiselle ehkä kaikkein keskeisimpiä puolustettavia asioita. Hän julkaisikin Helsingin uutisissa helmikuussa 1863 artikkelin ''Suomikiihko valtiollisena puolueena''. Tässä artikkelissaan hän vaati, että opetustoimessa, tuomioistuimissa ja kaikilla valtion- ja kunnallishallinnon aloilla suomen kielen piti saavuttaa sille kansan enemmistön kielenä kuuluva oikeudellinen asema.
 
Seuraavana vuonna Suomettaressa olleessa artikkelissaan hän voimakkain käsittein moitti senaattia siitä, että se suunnitellessaan 1. elokuuta 1863 julkaistun kieliskriptin edellyttämää[[kielireskripti]]nedellyttämää uutta kieliasetusta tahtoi omilla hidastavilla toimillaan tehdä keisarillisen ajatukset ja tavoitteet tyhjiksi. Artikkeli oli johti valtiorikosjuttuun kirjoittajaa vastaan. Prosessin aikana Turun hovioikeus kielsi Koskiselta oikeuden antaa selityksen asiasta suomen kielellä. Syynä oli se, että professori Koskisen ei voitu katsoa kuuluvan siihen "varsinaiseen suomenkieliseen väestöön, josta kieliasetus puhui".
 
Eittämättä Yrjö Koskinen oli [[J. V. Snellman]]in jälkeen voimakkaimmin suomalaista yhteiskuntaa käsitellyt kirjoittaja. Hän joutui jatkuvasti ruotsinkielisen ja liberaalin ryhmän hyökkäyksien kohteeksi kirjoitustensa vuoksi.