Ero sivun ”Laivanrakennus” versioiden välillä

Laivat oli välimeren piirissä rakennettu 1000-luvulle saakka ulkoa sisälle eli ensin on tehty laidat ja sitten kaaret. Italiassa alettiin rakentaa laivoja uudella tavalla, ensin kaaret ja sitten lautalankut kiinnitettiin näihin, jolloin saavutettiin lujempi rakenne ja voitiin tehdä suurempia aluksia. Telakoiden työn organisoinnilla saatiin myös laivojen hintaa laskettua. [[Venetsian tasavalta|Venetsialla]] oli vuonna 1400 noin 3000 kauppalaivaa ja sen kaleereissa palveli 11'000 miestä. Toinen merivalta oli [[Genovan tasavalta|Genova]]. Genovalaiset alukset purjehtivat Atlantin rannikkoa ja kävivät kauppaa Englannin ja [[Flanderi (kreivikunta)|Flanderin]] kanssa. Genovalaiset alkoivat myös etsiä meritietä [[Intia]]an 1200-luvun lopulla. Genovalaiset veljekset [[Vandino ja Ugolino Vivaldi]] lähtivät 1291 Gibraltarin salmen kautta kohti Intiaa kahdella kaleerilla, mutta he katosivat matkalle.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Tapani Veistola: Keskiaika Länsi-Euroopan liikkeellelähtökautena, s. 99–100.</ref><ref>Landström, s.128</ref> Vuonna 1268 Ranskan kuningas [[Ludvig IX (Ranska)|Ludvig IX]] tilasi Venetsiasta ja Genovasta laivat ristiretkelleen. Näistä purjelaivoista on säilynyt mittatietoja. Venetsialaiset laivat olivat 25,8 metriä pitkiä, leveys oli 6,45 metriä ja laidan korkeus 6,6 metriä.<ref>Landström, s.83</ref> Kaleereja ei käytetty ainoastaan sotalaivoina vaan myös rahtilaivoina. Niiden etu oli nopeus purjelaivoihin nähden. Soutajina oli kaleeriorjia. Orjia voitiin käyttää, koska rahtialuksilta ei vaadittu taitavia manööverejä kuten kreikkalaisitakreikkalaisilta keulajuhmureilla varustetuilta sotalaivoilta. Kaleereissa oli myös latinalaispurjeet.<ref>Landström, s.127-131</ref> [[Bysantin valtakunta|Itä-Rooma]] käytti sodankäyntiin [[dromoni]]ksi kutsuttua kolmisoutua. Sen aseena oli [[kreikkalainen tuli]].<ref>Landström, s.91</ref>

[[Karakki]] kehittyi välimerellä 1300-luvun lopulla. Siinä oli raakapurje isossa mastossaisomastossa ja sen takana latinalaispurje [[mesaani]]mastossa.<ref>Landström, s.92</ref> Myöhemmin karakkeja tehtiin kolmimastoisena, jolloin edessä oli pieni [[fokka]]. Aluksen runkoon kuiluivatkuuluivat etu- takakastellit. Alus oli hyvin samanlainen kuin koggista kehittynyt holkki sillä erolla, että karakki tehtiin [[kravelli|puskusaumoilla]]. Karakki oli niin tukeva alus, että sen kansille voitiin sijoittaa tykkejä. <ref>Landström, s.96</ref> [[Portugali]]n prinssi [[Henrik Purjehtija]] osallistui [[Ceuta]]n valtaamiseen isänsä kanssa. Tarkoituksena oli saada haltuun Saharan yli kamelikaravaaneilla tulevan kullan kauppa. Ceuta vallattiin, mutta kultakauppaa ei saatu haltuun. Henrik alkoi haaveilla purjehtimisesta Saharan eteläpuolelle ja kullan hankkimista sieltä. Henrik asui Portugalin lounaiskärjessä [[Sagres]]issa ja lähikaupungissa [[Lagos (Portugali)|Lagosissa]], jonne kerääntyi merenkulun asiantuntijoita. Henrikin kannustamana kehitettiin alus, [[karavelli]] tutkimusmatkoja varten. Karakkiin verrattuna karaveli on tasaperäinen, pienempi, kapeampi ja nopeampi kulkuinennopeampikulkuinen. Siinä käytettiin latinalaispurjeita, koska kyky luovia oli tärkeä ominaisuus näillä matkoilla.<ref>Landström, s.106</ref> Afrikan länsirannikkoa alettiin etenemäänedetä etelään. Henrik lähetti useita retkikuntia matkaan, jotka etenivät aina pidemmälle. Vuonna 1434 [[Gil Eanes]] purjehti [[Cabo Bojador]] ohi. Vuonna 1444 päästiin [[Senegal (joki)|Senegaljoelle]] ja voitiin tuoda ensimmäinen kultalasti. Portugalilaiset käyttivät laivojen rakentamiseen tammea, kuten [[rautatammi]]a, köliin ja peräsimeen sekä mäntyä, esimerkiksi [[pinja]]a kaariin ja laudoitukseen.<ref>Konttinen, s.27</ref>

[[Kuva:Portuguese_ship_museum_Melaka.jpg|thumb|Portugalilaisen 1511 haaksirikkoutuneen [[Flor de la Mar]] laivan rekunstruktiorekonstruktio [[Malakka]]n merimuseossa]]

[[Kristoffer Kolumbus]] ja [[Fernão de Magalhães|Magalhaes]] tekivät [[löytöretket|löytöretkensä]] vielä keskiaikaista laivanrakennusperinnettä edustaneilla laivoilla, karakeilla ja karaveleillakaravelleilla. Alukset olivat pieniä, 20–30 metriä pitkiä ja 6–7 metriä leveitä, kuten esimerkiksi Kolumbuksen lippulaiva noin 80 toneladasin (80 tynnyriä viiniä) lastin kantanut [[Santa Maria (purjealus)|Santa Maria]].<ref>Landström, s.102</ref> Purjelaivojen aikakaudella laivojen [[vetoisuus]] ilmoitettiin eri tavoin kuin nykyään, esimerkiksi EnlannissaEnglannissa käytettiin mittayksikköä "[[pitkä tonni]]". Sata vuotta myöhemmin laivat olivat jo suurempia, ja niissä oli enemmän purjeita. Löytöretket toivat mukaan uusia maita, kuten Ranska, Englanti ja Alankomaat kilpailuun merentakaisesta kaupasta. KarakkistaKarakista kehittyi isompi laivatyyppi, galeoni, jota myöhemmin kutsuttiin [[kaljuuna]]ksi. Kaljuunalle oli tyypillistä keulan yli ulottuva kansisilta. Kaljuunat varustettiin tykein. Esimerkiksi tunnettu englantilainen alus [[Henry Grace à Dieu]] vuodelta 1545 oli varustettu 184 pienehköllä tykillä.<ref>Landström, s.114</ref> Näissä aluksissa oli useita laivaa lujittavia tykkikansia. [[Kuninkaallisen laivaston luokitusjärjestelmä]] antaa joitakin käsityksiä alusten koosta. 1500-luvulla kehittynyt [[takila|takilointi]]tapa säilyi purjelaivojen käytön loppuun saakka suunnilleen samanlaisena. Englantilaiselta laivasuunnittelijalta [[Mathew Baker]]iltä on säilynyt joitakin konstruktiopiirustuksia 1500-luvun lopulta. Laivanrakennuksessa pyrittiin kopiomaan hyviksi purjehtijoiksi osoittautuneiden laivojen rakenteita.<ref>Landström, s.118-119</ref> Espanja sai aluksi puumateriaalipuumateriaalin, mäntyä ja tammea kotimaastaan. LaivojaLaivojen rakentaminen siirtyi 1600-luvulla etälästä pohjoisrannikolle [[Bilbao]]on. Samoihin aikoihin Espanjalaiset alkoivat rakentaa laivoja [[Havanna]]ssa, jossa materiaalina oli [[mahonki]].<ref>Konttinen, s.27</ref>

Kun 1500-luvulla eurooppalaiset alkoivat tehdä laajemmin valtamerimatkoja, niin samaan aikaan Euroopassa alkoi lähes jatkuva keskinäinen sota. Väliaikaiset rauhansopimukset eivät koskeneet Euroopan ulkopuolisia meriä. Esimerkkinä tästä on [[Karibianmeren merirosvous]], minkä vuoksi valtamerien kauppalaivat ja sotalaivat eivät juurikaan eronneet toisistaan. 1600-luvulla laivojen tekninen kehitys oli vähäistä, mutta tuolta aikaudelta on säilynyt paljon kuvia, pienoismalleja ja kokonaisia laivojakin. Aikakaudelle oli tyypillistä laivojen ylenpalttinen koristelu. Esimerkkinä tästä on Englantilainen [[Prince Royal]] vuodelta 1610, jonka rakensi [[Phineas Pett]].<ref>Landström, s.142-3</ref> Ranskassa [[Armand de Richelieu|kardinaali Richelieu]] tilasi valtaan päästyään Hollannista laivoja malliksi ranskalaisille veistämöille. Tunnettuja kirjoja aikauden laivoista ovat espanjalaisen [[Manoel Fernandez]]in kirja 'Livro de Traças de Carpintaria' vuodelta 1619<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://nautarch.tamu.edu/shiplab/01George/Fernandez.htm | Nimeke = Livro de Traças de Carpintaria| Tekijä = George R. Schwartz| Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = Texasin yliopiston merarkeologianmeriarkeologian osasto| Julkaisija = | Viitattu = 11.11.2012 | Kieli = engalnti}}</ref> ja Saksalaisen [[Joseph Furttenbach]]in teos 'Architectura Navalis' vuodelta 1629.<ref>Landström, s.146</ref>

1500-luvulla Portugali ja Espanja hallitsivat valtameriä. 1580 Espanjan kuninkaasta [[Filip II (Espanja)|Filip II]]:sta tuli myös Portugalin hallitsija. 1588 Filip II määräsi [[voittamaton armada|voittamattomaksi armadaksi]] kutsutun laivastonsa hyökkäämään Englantiin. Laivastosta palasi vain puolet aluksista ja kolmannes miehistä. Filip II sai hallintaansa myös [[Alankomaat]], mutta joutui protestanttisen pohjoisosan kanssa sotaan. Pohjoisosa julistautui itsenäiseksi nimellä [[Yhdistyneet provinssit]], joka vastaa alueeltaan suunnilleen nykyistä Hollantia. 1607 Hollannin laivasto hyökkäsi [[Gibraltarin taistelu|Gibraltarin taistelussa]] Espanjan laivostonlaivaston kimppun ja tuhosi sen. Kun englantilaiset lisäksi harjoittivat poliitiikkaa, jossa he pyrkivät kaappaamaan Espanjalaisia aarrelaivoja merillä, niin Espanjan valta mureni vähitellen. Uusiksi merivalloiksi nousivat Englanti ja Hollanti. Ruotsin laivasto oli vuonna 1610 kaksi kertaa Englannin laivastoa suurempi, mutta sen voimat sitoutuivat Itämerellä käytyihin sotiin.<ref>Willis, s 162-164</ref> Hollantilaiset rakensivat kevyempiä, nopeampia ja matalammalla uivia aluksia kuin Englantilaiset tai Ranskalaiset. Keveys aiheutti tappiota tykistökaksintaisteluissa. Hollantilaista laivanrakennustaitoa olivat hyödyntäneet muun muassa Ruotsi kutsumalla hollantilaisia mestareita omille telakoilleen. Tunnetuin hollantilaisen laivanrakennustaidon opiskelija oli tsaari [[Pietari Suuri]] vuonna 1697.<ref>Landström, s.156</ref> Itä-Aasian kaupan ansiosta Hollannista tuli 1600-luvulla Euroopan rikkain maa. Kauppa oli organisoitu [[Itä-Intian komppania|kauppakomppanioiden]] avulla, joista suurimpia olivat Hollannin ja ja Englannin kauppakomppaniat ja näillä oli lähes valtiolliset oikeudet käydä jopa sotia. 1700-luvulla Hollannin merkitys merivaltana alkoi taantua, kun se ei enää menestynyt kilpailussa Englannin kanssa.<ref>Konttinen, s.27</ref>

[[Sovereign of the Seas]] oli vuonna 1637 valmistunut englantilainen sotalaiva, jonka tilasi kuningas [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I]]. Se oli aikansa suurimpia aluksia, kölin pituuden ollessa 127, leveys 48 ja syväys 23,5 jalkaa. Se oli myös aikansa loistokkain, kullalla koristeltu laiva ja maksoi 10 kertaa tavallista laivaa enemmän. Aluksessa oli 100 tykkiä. Sotalaivoissa oli ollut 1500-luvun alusta saakka suoraperäpeilisuora peräpeili, mutta tähän alukseen tehtiin pyöreäperäpyöreä perä, joka vasta veden pinnan yläpuolella se suoristettiin peräpeiliksi. Tämä rakenne tuli tyypilliseksi englantilaisille sotalaivoille.<ref>Landström, s.149-153</ref> Alusten koon kasvattaminen johti myös onnettomuuksiin, tunnetuimpana [[Wasa-laiva]]. Kyseessä ei kuitenkaan ollut ainut epävakaudesta johtunut onnettomuus, joten yltiöpäisestä koon kasvattamisesta luovuttiin 1600-luvulla. Ruotsalainen amiraali [[Fredrik af Chapman]] (1721–1808) alkoi tutkia hyviksi purjehtijoiksi osoittautuneiden laivojen rakennetta. Hän löysi rakenteista matemaattisia säännönmukaisuuksia, joista kehitti laskumenetelmän aluksen rungon edullisimman muodon, mittasuhteiden ja [[uppouma]]n määrittämiseksi.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 157–160.</ref>

Vuonna 1653 antoi Englannin amiraliteetti määräyksen, että laivojen on taisteltava linjassa, siis jonossa, jotta täyslaidalliset tykistötulet saisivat täyden tehon. Tämä vaati harjoittelua ja laivojen rakenteiden yhdenmukaistamista, jotta ne kulkivat suunnilleen yhtä nopeasti. Laivat jaettiin luokkiin, ensimmäisen luokan aluksessa oli yli 90 tykkiä, toisessa yli 80 ja kolmannessa yli 54 tykkiä. Näitä suurimpia aluksia pidettiin riittävän lujina linjataisteluihin ja niitä kutsuttiin [[linjalaiva (sodankäynti)|linjalaivoiksi]]. Luokkia oli kaikkiaan kuusi, ja upseereiden palkat maksettiin tämän luokituksen mukaan. <ref>Landström, s.162</ref>

Englannissa oli alkoi olla puutetta tammistatammesta jo 1500-luvulla. Laivojen kaarevat puuosat tehtiin luonnonkäyristä puista tai puita oli nuorina taivuteltu käyriksi. [[Pyökki]]ä käytettiin laivojen sisätiloissa. Mastopuina käytettiin mäntyä, mutta Englannista ei saatu riittävän suoraa, pitkää ja lujaa mäntyä, joten puuta tuotiin BalttiastaBaltiasta. Korkeimpien mastojen pituus oli 36 metriä ja nämä jodutiin tekemään komposiittirakenteena useammasta soirosta. Yhteen laivaan puuta tarvittiin paljon. Esimerkiksi Nelsonin Victory laivaan kului puuta määrä, joka vaati yli 30 hehtaaria tammimetsää. TammimetsiäTammimetsien istutuksesta parlamentti antoi lain 1668. Näistä saatiin puuta laivastolle 1700-luvun lopulla.<ref>Konttinen, s.28</ref> Itämeri oli niin puun kuin myös [[terva]]n suhteen oli tärkeä länsi-Euroopan laivanrakentajille aina Espanjaan ja Portugaliin saakka. Turvatakseen maateriaalitoimitukset Englanti lähetti laivostonsalaivastonsa lähes 20 kertaa Itämerelle vuosien 1658-1814 välillä. Englanti toi [[strobusmänty]]ä mastopuuksi myös Pohjois-Amerikan siirtokunnista. Vuonna 1762 annettiin siirtokunnissa määräys, että yli 60 cm läpimittaiset männyt on varattava laivastolle. Tämä herätti paikallisissa asukkaissa katkeruutta ja edisti siirtokuntien irtoamispyrkimyksiä. 1775 siirtokuntien kongressi kielsi puun viennin Englantiin, mikä haittasi Englannin laivostonlaivaston toimintaa [[Yhdysvaltain vapaussota|Yhdysvaltain vapaussodan]] aikana. <ref>Konttinen, s.29</ref>

[[Kuva:USS Constitution underway, August 19, 2012 by Castle Island cropped.jpg|thumb|[[USS Constitution]] on Yhdysvaltain laivaston fregatti, joka ensimmäisen kerran purjehtinutpurjehti vuonna 1797. Laiva on kunnostettu useita kertoja, viimeksi 2010, ja on yhä laivaston käytössä]]

Ranskassa [[Jean-Baptiste Colbert]]in johdolla aloitetaanaloitettiin laivaston uudelleen rakentaminenuudelleenrakentaminen. Aluksi hän tilasi myös aluksia Hollannista kuten Richelieukin. Colbertin johdolla ranskalainen laivanrakennustaito nousi maineikkaaksi. EnglantilainenEnglantilaisen amiraliteetin sihteerisihteerin [[Samuel Pepys]]in päiväkirja vuodelta 1663 toteaa ranskalaisten laivojen olevan parempia alustoja tykeille ja nopeampia purjehtijoita. Laivastovierailulla 1672 Spitheadissä ranskalainen laiva [[Superbe (laiva))|Superbe]] herätti suurta huomiota ja kuningas käski kopioida sen. Kopio sai nimen [[Harwich (laiva)|Harwich]] ja sitä pidettiin niin onnistuneena, että samanlaisia rakennettiin 9 kappaletta lisää. Ranskalaiset laivat rakennettiin sopiviksisopivaksi myös sodankäyntiin vähätuulisella Välimerellä kaleereita vastaan. Tämän vuoksi alukset varustettiin tykeillä keulassa ja perässä.<ref>Landström, s.166-167</ref> 1680-luvulla ranskalaiset ottivät köyttöönkäyttöön uuden laivatyypin, kitsin eli [[kaljuutti|kaljuutin]] ja varustivat sen [[mörssäri]]tykeillä, joten sota-aluksena sitä kutsuttiin mörssärikitsiksi. Mörssärillä pystyttiin ampumaan neljäkertaaneljä kertaa painavampia pommeja kuin sen aikaisilla tykeillä.<ref>Landström, s.170</ref> Ranskalaiset alkoivat tuoda puuta Kanadasta jo 1600-luvulla ja rakensivat myös laivoja [[Quebec]]issä vuoteen 1763 saakka.<ref>Konttinen, s.27</ref>

Historialliset laivojen tyyppinimet ovat varsin sekavia ja voivat perustua niin runkoon kuin takilointiintakilointiinkin. Chapman jakaa kirjassaan "Architectura Navalis mercatoria" vuonna 1768 pohjoiseurooppalaisissa satamissa käyneet alukset viiteen luokkaan rungon mukaan. Näitä luokkia ovat fregatti, häckbåt, pinkki (ilmeisesti flöitin seuraaja) ja ilman keulakaljuunaa olevat alukset katti ja [[parkki]].<ref>Landström, s.173</ref> Hollantilaiset rakensivat 1600-luvulla nopeita ja siroja yksimastoisia lähetti- ja tiedustelualuksena käytettyjä [[jahti|jahteja]]. Myös porvareiden huvittelukäyttöön rakennettuja aluksia alettiin kutsua jahdeiksi. Amsterdamin kaupunki lahjoitti 1660 Englannin kuninkaalle [[Kaarle II (Englanti)|Kaarle II]]:lle [[kahvelipurje]]ella varustetun jahdin. Kuningas rakensi kokonaisen laivostonlaivaston näistä ja järjesti niiden välille purjehduskilpailuja ja loi käsitteen yachting-[[kilpapurjehdus]].<ref>Landström, s.158</ref> Hollantilaisesta jahdista kehittynyttä kahveli- ja fokkapurjeella varustetua pientä alusta kutsuttiin [[kutteri]]ksi.1700-luvulla tulee uutena laivanrakennusmaana mukaan Pohjois-Amerikka. Siellä kehittyi [[kuunari]] (schooner). Ensimmäinen rakennettiin 1713 Massaschusettissa. [[Klipperi]] mainitaan jo vuodelta 1746 ja sitä käytettiin [[kaappari]]laivana, salakuljetukseen, orjalaivana ja myöhemmin Yhdysvaltain laivastossa.<ref>Landström, s.174-175</ref> Brigantiini eli [[priki]] on kaksimastoinen alus, jossa on useampiosaisena rakennetturakennetut korkeakorkeat prikimastoprikimastot ja niissä ainakin yläosassa on raakapurjeet. [[Fregatti]] ja pienempi [[korvetti]] ovat sotalaivoja, joilla purjelaivojen aikana tarkoitettiin laivaston keskikokoisia yleisaluksia. 1700-luvulla niistä tuli laivostoillelaivastoille yhä tärkeämpiä.<ref>Landström, s.178-179</ref>

[[Shebekki]] (eng. xebec) on [[barbareskit|barbareskien]] 1600-luvulla kehittämä erittäin nopeakulkuinen Välimerellä käytetty alus niin [[merirosvous|merirosvoukseen]] kuin rahtialukseksi. Espanjalaiset ja ranskalaiset kopiovat näitä aluksia laivastoonsa lyödäkseen merirosvot. Myöhemmin näitä siroja aluksia kopioivat myös venäläiset. Shebekin keulassa on kaljuuna, joka muistuttaa puskuria. Alkujaan shebekit olivatoli takiloitu latinalaispurjein, mutta myöhemmin niissä käytettiin myös raakapurjeita.<ref>Landström, s.180-181</ref> Loggertti (eng lugger, ruotsiksi loggert, ranskaksi chasse-marée) on kaksi- tai kolmimastoinen neliskulmaisella purjeella varustettu rannikkoalus, jota käytettiin pääasiassa kalastukseen Bretagnessa ja Pohjanmeren rannikolla. Nopeaa alusta käyttivät myös salakuljettajat, minkä vuoksi Ranskan tulli otti niitä käyttöön 1700-luvulla. [[Napoleon]]in sodissa niistä kehitettiin tykein varustettuja kaapparialuksia.<ref>Landström, s.184</ref>

Ongelmina alkuaikojen höyryaluksissa olivat [[siipiratasalus|siipirattaan]] huono kesto merenkäynnissä ja hiilen runsas kulutus. Ensimmäinen parannus höyrykoneissa oli korkeapainekattiloiden käyttö, mikä pudotti hiilen kulutuksen kolmasosaan. Toinen parannus oli kaksivaiheinen paisunta, jolla kulutus laski vielä lähes puoleen. Ruuvimainen [[potkuri]] on ideana vanha. Amerikkalainen keksijä [[David Bushnell]] suunnitteli 1775 puisen [[sukellusvene]]en [[Turtle (sukellusvene)|Turtle]], jossa oli käsikäyttöiset ruuvimaiset potkurit.<ref>Landström, s. 266</ref> Vanhimpia patentteja on [[Joseph Bramah]]in vuodelta 1785.<ref>Landström, s. 228</ref> HöyrykoneidenPotkurin käyttöön höyrykoneiden teho ei vielä ollut riittävä. Ensimmäisen toimivan potkurin rakensi [[Josef Ressel]] [[Trieste]]ssä, [[Itävalta-Unkari]]issa ja sai sille patentin 1827 Itävalta-Unkarissa. 1836 sai kaksikin potkuria sai patentin: ruotsalaisen [[John Ericsson]]in (1803–1889) rataspotkuri ja englantilaisen [[Francis Pettit Smith]]in ruuvipotkuri. [[Isambard Kingdom Brunel]] rakensi 1843 ensimmäisen potkurikäyttöisen aluksen, [[SS Great Britain]]in, joka ylitti Atlantin. Alus oli 98,2 metriä pitkä. Laivasto oli kuitenkin yhä epäileväinen potkurien suhteen. Vuonna 1845 [[Britannian amiraliteetti|Britannian amiraliteetin]] järjestämässä kilpailussa samantehoiset potkuri- ja siipirataslaivat vetivät toisiaan. Smithin potkuri pystyi vetämään vastaanpanevaa höyrylaivaa 2,8 solmun nopeudella. Tämän jälkeen epäluulo potkureita kohtaan poistui. Potkurit ja höyrykoneet taas olivat nyt niin voimakkaita, että alusten puurunko ei enää kestänyt. Tähän lujuusongelmaan otettiin avuksi rauta. Rautalevyjä oli alettu [[valssaus|valssata]] 1780-luvulla ja ensimmäinen rautainen alus rakennettiinkin jo 1787. Rauta oli kuitenkin haurasta, ja 1870-luvulle saakka laivat tehtiin puusta rautavahvisteisina. Esimerkiksi klipperit tehtiin rautakaarilla, mutta puulaudoituksella. Laudoitus voitiin myös peittää rautalevyillä kuten Nansenin [[Fram (laiva)|Fram]].<ref>Konttinen, s. 32-33</ref> 1800-luvun puolenvälin jälkeen höyrylaivoista tuli kilpailukykyisiä purjelaivoihin nähden. Britannian kauppalaivastosta vuonna 1885 yli puolet kulki höyryllä.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 166.</ref> Purjelaivatkin vielä kehittyivät ja kokivat pienen nousukauden 1850-luvulla, kun amerikkalaiset kehittivät kapearunkoisen ja nopean laivatyypin, [[klipperi]]n. [[Suezin kanava]]n avaaminen 1869 antoi höyrylaivoille niin suuren edun Afrikanklippereihin kiertämäännähden, joutuviinjotka klippereihinjoutuivat nähdenkiertämään Afrikan, että purjelaivoille jäijäivät enää pisimmät Australian ja Etelä-Amerikan reitit. Viimeinen purjelaivojen kehitysaskel oli teräsrunkoinen rakenne ja vahvistetut mastot, mikä piti purjelaivoja vielä jonkin aikaa kilpailukykyisenä höyryaluksiin nähden.<ref>Kivikirveestä tietotekniikkaan, Hannu Kujanen: Liikenteen kehitys purjelaivojen kaudella, s. 166–169.</ref> Nämä 1800- ja 1900-lukujen vaihteessa rakennetut purjelaivat, kuten [[Preussen]] tai seitsenmastoinen kahvelikuunari [[Thomas W. Lawson (laiva)|Thomas W. Lawson]] olivat kaikkein suurimpia purjealuksia.

1844 SS Great Britain ajoi lujasti karille Irlannin edustalla, mutta saatiin kiskottua irti ja korjattua. Tämä vakuutti epäilijöitä raudan ylivoimaisuudesta laivan rakennuksessa.<ref>Landström, s. 235</ref> Raudan tullessa laivojen rakennusmateriaaliksi, laivanrakennus muuttui. Isambard Kingdom Brunel rakensi 1858 suuren, 211 metriä pitkän rautaisen laivan [[S/S Great Eastern]]in, joka ainoana maailmassa oli varustettu sekä siipirattain että potkurein. Runko oli rautaisin laipioin jaettu kymmeneen osaan ja siinä oli kaksinkertainen rautainen "laudoitus". Laidan ulko- ja sisäseinän välissä oli 0,85 metriä tilaa. Laivassa oli myös purjeet. Suuri alus oli kuitenkin taloudellinen katastrofi, sillä sen moottoriteho ei riittänyt takaamaan ohjattavuutta ja sen syväys oli niin suuri, että mahdollisia satamia oli vähän.<ref>Landström, s. 234</ref> Vuonna 1865 alettiin käyttää [[teräs]]tä, jota silloin pystyttiin valmistamaan suuria määriä. Teräslaivat koottiin [[niittaus|niittamalla]] levyt runkoon kuumilla messinkiniiteillä, jotka jäähtyessään puristivat levyn ja rungon väliin sijoitettua tervaan kastettua tiivistekangasta. Rautaiset laivat joudutaan suojaamaan [[korroosio]]lta huolellisella [[maalaus (pintakäsittely)|maalaamisella]]. Jalompien metallien, esimerkiksi prossisenpronssisen potkurin syöpymistä estetään [[uhrimetalli]]en avulla. Teräsrakenteisissa aluksissa kuormittuukuormittuvat pääasiassa pohja ja kansi. Tämä vuoksi niissä alettiin käyttää sisäköliä ja kaksoispohjaa. Puulaivojen poikittaisista tukikaarista siirryttiin pitkittäiskaariin.

Sotalaivoissa teräksen käyttö johti kilpavarustelukierteeseen [[panssarilaiva|panssarilaivojen]] rakentamisessa. Aluksi panssareilla suojattiin puulaivoja, kuten ranskalainen 12 cm levyillä [[ironclad|rautaverhoiltu]] [[La Gloire (laiva)|Gloire]] 1859. [[Napoleon]]in sotien jälkeen maailman vahvimmaksi merivallaksi muodostunut Englanti vastasi nopeasti 1860 rautarunkoisella [[HMS Warrior (1860)|Warrior]]-aluksella, joka muistutti aikansa klippereitä. Siinä oli [[William George Armstrong|Armstrong]]in suunnittelemat takaaladattavat tykit. [[Yhdysvaltain sisällissota|Yhdysvaltain sisällissodassa]] otettiin käyttöön uudeen tyyppisiäuudentyyppisiä panssarilaivoja, etelän [[CSS Virginia]] ja pohjoisen [[USS Monitor]]. Viimeksi mainitun rakennetta kopiotiin ja niistä muodustuimuodostui [[monitorialus|monitorityypin]] sotalaivat. Näissä Yhdysvaltalaisissa aluksissa on nähtävissä tuleva kehityssuunta, johon pakotti tykkien voiman kasvu. [[Krimin sota]]an liittyvässä meritaistelussa 1853 [[Sinop]]issa oli jo havaittu uusien suur[[kaliiperi]]sten tykkien teho puulaivoja vastaan.<ref>Landström, s. 236-237</ref> Toinen sotalaivojen rakenteeseen vaikuttanut ase oli 1866 esitelty [[torpedo]]. Italiassa rakennettiin 1876 tulevien sotalaivojen rakenteita viitoittaneet panssarilaivat [[RN Caio Duilio (1876)|Duilio]] ja sen rinnakkaisalus [[RN Enrico Dandolo (1878)|Dandalo]]. Ne suunnitteli [[Benedetto Brin]]. Näissä oli 15 tuumaiset 50 tonnia painavat tykit pyörivissä torneissa ja höyrykäyttöiset alukset olivat myös nopeita. 1890-luvulla englantilainen [[William Henry White]] suunniteli [[Royal Sovereign -luokka (taistelulaiva)|Royal Sovereign-luokan]] panssarilaivat, joissa oli korkeat reunat mahdollistaen nopean kulun kovassa merenkäynnissä. Näissä laivoissa oli 45 cm teräspanssari.<ref>Landström, s. 238-239</ref> [[Keisarillisen Japanin laivasto]]n, joka tuhosi 1905 [[Tsushiman meritaistelu]]ssa [[Venäjän keisarikunnan laivasto]]n, alukset olivat suurimmalta osin valmistettu Englannissa. Venäläiset alukset olivat pääosin venäläisvalmisteisia, mutta ainakin taistelulaiva [[Tsesarevits (1901)|Tsesarevits]] oli rakennettu Ranskassa.<ref>Landström, s. 243</ref>.

[[Charles Algernos Parsons|Charles A. Parsons]] oli irlantilainen insinööri, joka kehitti laivakäyttöön sopivan [[höyryturbiini]]n. Ensimmäinen turbiinikäyttöinen jahti [[Turbinia]] oli koekäytössä 1893, mutta ongelmaksi osoittautui potkurien [[kavitaatio|kavitointi]] hieman ennen täyttä nopeutta 19,5 solmua. Amiraliteetti ei kiinnostunut uudesta koneesta, minkä vuoksi ParsonParsons järjesti mielenosoituksen vuoden 1897 laivastoparaatissa. Turbinia-aluksen potkurijärjestelyä oli parannettu ja nyt se kulki 34 solmua, mikä oli ennennäkemätön nopeus. Parson ajoi aluksellaan ankkurissa olleiden sotalaivojen välistä, jolloin yksi alus lähti seuraamaan ja mutta joutui naurunalaiseksi jäätyään huomattavasti jälkeen. Tämän seurauksena rakennettiin ensimmäinen turbiinikäyttöinen hävittäjä [[HMS Viper (1899)|HMS Viper]]. Höyrykonetta värinättömämpi höyryturbiini tuli käyttöön sota- ja matkustajalaivoissa. [[HMS Dreadnought (1906)|Dreadnought]]-alus vuodelta 1906 oli ensimmäinen höyryturbiinilla varustettu taistelulaiva ja se kulki 23000 hevosvoimalla 21 solmua . Aseistus oli pääasiassa raskasta tykistöä. Tsushiman meritaistelussa venäläiset olivat avanneet tulen 16 km päässä kohteesta, mikä johtui torpedovaarasta., Tämämikä teki pitkän matkan tykistötaisteluista välttämättömyyden. 1908 englantilaiset loivat vielä suuremman aluksen, jota sanottiin [[taisteluristeilijä]]ksi. Näillä sitten käytiin niin [[ensimmäinen maailmansota|ensimmäinen]] kuin [[toinen maailmansota]]kin.<ref>Landström, s. 244-247</ref>

[[Rudolf Diesel]] rakensi 1897 toimivan [[dieselmoottori]]n. Tämän koneen [[hyötysuhde]] oli parempi kuin höyrykoneen ja sen käyttö levisi nopeasti suurehkoihin kulkuneuvoihin, kuten juniin ja laivoihin. [[Sukellusvene]]issä alettiin käyttää polttomoottoria, koska niissä tarvittiin pienikokoista voiman lähdettä. Vuonna 1896 Yhdysvalloissa alettiin rakentamaanrakentaa [[John Philip Holland]]in suunnittelemaa sukellusvenettä, johon sijoitettiin bensiinikäyttöinen [[polttomoottori]] ja sen lisäksi [[sähkömoottori]] sukellusta varten. Bensiini osoittautui liian vaaralliseksi, joten ensimmäiseen maailmansotaan osallistuvissa sukellusveneissä oli dieselmoottorit pinnalla kulkemista varten.<ref>Landström, s. 267-268</ref> Tanskalainen telakka ja laivamoottorien valmistaja [[Burmeister & Wain]] oli saannut Rudolf Dieseliltä yksinoikeuden dieselmoottoreihin Tanskassa. Telakalla valmistui 1912 rahtilaiva [[M/S Selandia]], joka oli ensimmäinen valtameren ylittänyt dieselkäyttöinen alus. Siinä oli [[nelitahtimoottori]]. BurmaisterBurmeister & Wain on nykyään osa [[MAN (yritys)|MAN]]-yritystä nimellä MAN B&W. Nykyään rahtilaivojen tyyppiliseksi [[pääkone]]eksi on vakiintunut [[kaksitahtimoottori|kaksitahtinen]] hidaskäyntinen dieselkone, joka toimii raskaalla polttoöljyllä, esimerkikki suurimmaksi mainittu [[Wärtsilä-Sulzer RTA96-C]]. Mäntähöyrykoneita käytettiin laivoissa toiseen maailmaansotaan saakka, jonka jälkeen dieselmoottorit ovat korvanneet ne. Höyryturbiinin dieselmoottorit korvasivat matkustajalaivoissa 1970-lukuun mennessä, kun öljyn polttaminen höyrykattilassa tuli liian kalliiksi. Ydinkäyttöisissä laivoissa höyryturbiini on yhä käytössä. Sähkömoottori on säädettävyydeltään dieselmoottoria parempi, mikä on johtanut [[dieselsähköinen voimansiirto|dieselsähköisen voimansiirron]] kehittämiseen, jolloin dieselmoottorien pyörittämillä [[generaattori|generattooreilla]] kehitetään sähköä varsinaisten sähköisten ajomoottereiden tarpeisiin. Tällöin pienenevät värinäongelmat, kun voidaan käyttää useita pieniä dieselmoottoreita. Käytettäessä [[ruoripotkuri]]a saavutetaan parempi ohjattavuus.

1920-luvun lopulla Saksassa rakennettiin [[Versailles'n rauha|Versailles'n sopimuksen]] mukaan kooltaan rajoitettuja taistelulaivoja ja sen vuoksi englantilaiset kutsuivat niitä "[[taskutaistelulaiva|liivintaskutaistelulaivoksi]], joista tunnettu on [[Admiral Graf Spee]].<ref>Landström, s 251</ref> Nämä olivat ensimmäisiä aluksia, joitajotka rakennettiin lohkoista ja joiden kokoamisessa käytettiin suurelta osin [[hitsaus]]ta. Toisen maailmansodan aikana Saksan sukellusveneet pystyivät tuhoamaan liittoutuneiden kauppalaivoja suuressa määrin. Vastauksena tähän hävikkiin Yhdysvalloissa [[Henry J. Kaiser]] ehdotti standardilaivoja, minkä johti [[liberty-alus|liberty-aluksien]] rakentamiseen. Nämä olivat rakenteiltaan yksinkertaistettuja höyrylaivoja, joiden runko tehtiin lohkoista ja laivat koottiin hitsaamalla. Tämä tehosti rakennusta suuresti ja nopeimmillaan laiva koottiin kymmenessä päivässä. Näitä kantavuudeltaan 14000 tonnin aluksia rakensi vuosina 1941-45 18 telakkaa kaikkiaan 2710 kappaletta. Rakennusmenetelmä oli uusi ja hitsausjännitykset aiheuttivat ongelmia. Kaikkiaan 12 alusta katkesi merellä. Syyksi todettiin [[haurasmurtuma]], jonka aiheutti materiaalin säröherkkyys kylmissä vesissä, ja murtumaa edesauttoivat ylisuuret lastit. Sodan lopulla alettiin valmistaa [[Victory-alus|Victory-aluksia]], jotka olivat hieman suurempia ja tukevampia. Näitä rakennettiin 531 kpl. Sodan jälkeen hitsaus vakiintui laivarunkojen kokoonpanomenetelmäksi.<ref>Landström, s 306</ref>

Varsinkin [[rahtilaiva|rahtilaivojen]] kokoon vaikuttavat kaksi merkittävää kanavaa, 1914 avattu [[Panaman kanava]] ja [[Suezin kanava]], jossa liikennöinti alkoi 1867. Erityisesti [[Panamax]] kokoluokitus on tärkeä laivojen rakentajille. Suomessa liikennöivien alusten kokoa rajoittaa tanskansalmistaTanskan salmista johtuva [[Baltimax]]-koko.

Vanhanaikaisin [[rahtilaiva]] on purjelaivakauden tasakantinen alus. Komento1800-luvun ja ohjaussilta keskilaivassakeskivaiheilla muodostui 1800komento-luvun keskivaiheillaja ohjaussilta keskilaivassa, jossa se mahdollisesti yhdisti siipirattaita. Ruori oli perinteisesti ollut laivan perässä ja ruorimiehen suojaksi rakennettiin sinne puuppikansi ja ruori nostettiin korkeammalle. Keulaan tarvittiin käytännöllisistä syistä ankkrurikansi.<ref>Landström, s 290-291</ref> Silloin kuinkun lentoliikenne ei vielä ollut kovin kehittynyttä, rahtilinjalaivoilla oli myös matkustajahyttejä. Tyyppillisellä rahtilinjalaivalla oli pituutta noin 150 metriä, leveys 18 metriä ja syväys 8 metriä. Moottoriteho oli dieselkoneissa 4000 hevosvoimaa. Miehistöä oli noin 50-60 henkeä.<ref>Landström, s 292-293</ref> "Three island vessel" oli nimitys tyyppillisille keula- keski- ja perärakentella varustetuille rahtialuksille, esimerkiksi Victory-aluksille.<ref>Landström, s 294-295</ref> Tämä alustyyppi on pääosin hävinnyt 1900-luvun lopulla ja rahtilaivojen ruumat ovat yhdessä sekä aluksissa on usein vain yksi korkea kansirakenne. Lastausajan minimoiminen on johtanut siihen, että [[konttialus|konttialukset]] ja [[ro-ro-alus|ro-ro-alukset]] ovat nykyään tyypillisimpiä rahtilaivoja.

Ensimmäiset [[säiliöalus|tankkialukset]] rakennettiin 1860-luvulla Englannissa Saksalaiselle tilaajalle. Vuonna 1921 rakennettiin yhdysvalloissa 175 metriä pitkä, 23 metriä leveä tankkilaiva [[SS William Rockefeller]]. Supertankkereita alettiin rakentaa 50-luvulla, ensimmäisen ollessa 236 metriä pitka, 29 metriä leveä "Tina Onassis" vuonna 1953.<ref>Landström, s 301</ref> [[Hinaaja]] on alus, jota käytetään esimerkiksi suurten, satamisssa kömpelöiden rahtilaivojen saattamiseskisaattamiseksi laituriin. [[Jäänmurtaja]]a tarvitaan pohjoisilla vesialueilla ympärivuotista merenkulkua varten. Ensimmäinen rakennettiin 1871 Hampurissa. 1900-luvun alussa näihin tuli potkurit myös keulaan.<ref>Landström, s 306</ref>