Ero sivun ”Lunttulukko” versioiden välillä

135 merkkiä lisätty ,  8 vuotta sitten
ei muokkausyhteenvetoa
'''Lunttulukko''' oli varhaisissa tuliaseissa - sekä [[käsiase]]issa että tykistössä - käytetty lukkotyyppi tai paremminkin sytytysjärjestelmä. Lunttulukko otettiin käyttöön jo 1400-luvun puolivälissä.
 
'''Lunttu''' on eräänlainen hidas [[sytytyslanka]], punomalla ( ei kiertäen kertaamalla, jolloin se purkautuisi palaessaan ) valmistettu pellava- tai mieluiten puuvillanyöri, noin 5-7 millimetriä halkaisijaltaan, joka on käsitelty keittämällä sitä kaliumnitraatti- eli salpietariliuoksessa ja sen jälkeen kuivattu. Lunttu palaa hitaasti kytemällä, lyhentyenhyvä lunttu lyhenee vain noin 2-3 senttiä minuutissa.
 
Lunttu kiinnitetään sankkiruudin sisältävän [[Sankki|sankkipannun]] yläpuolella olevaan S-muotoiseen hanaan, ''serpenttiin''. Liipasimen vetäminen painaa luntun kytevän pään sankkipannuun, sytyttäen sankkiruudin joka puolestaan sytyttää panoksen.
 
Lunttulukkoinen ase on helppo ja edullinen valmistaa, mutta siinä on myös tiettyjä haittapuolia, kuten sen toiminnan suhteellinen epävarmuus ja etenkin epäkäytännöllisyys. Lunttulukkoaseen käyttö vaatii erityistä huolellisuutta ja tarkkuutta vahinkojen välttämiseksi käsiteltäessä kytevää lunttua ja irtoruutia aseen latausvaiheiden aikana. Luntun kytevä kärki myös kiiluu hämärässä ja siitä kohoaa savua, joka saattoi paljastaa ampujan tai joukko-osaston sijainnin viholliselle tai metsästäjän riistalle. Lunttulukko oli kuitenkin ensimmäisiä [[piilukko]]aseita toimintavarmempi, josta syystä mm. Ruotsin armeija käytti sitä musketeissaan läpi koko 30-vuotisen sodan ( [[Kolmikymmenvuotinen sota]] ).
 
[[Rataslukko]], [[piilukko]] ja [[nallilukko]] seurasivat lunttulukkoa ja olivat tätä teknisesti jo huomattavasti kehittyneempiä.
Rekisteröitymätön käyttäjä