Avaa päävalikko

Muutokset

121 merkkiä lisätty, 6 vuotta sitten
Lähteiden lisäys
Metsätaloudessa taloudellinen kestävyys on otettu huomioon jo 1900-luvun alkupuolelta alkaen. Tämä tarkoittaa, että metsiä on pyritty käsittelemään siten, että tulevaisuuden hakkuumahdollisuudet eivät kärsi nykyhetken toiminnasta, vaan seuraavan kiertoajan päätyttyä puustoa olisi jälleen sama määrä hakattavaksi. Tavoitteena on voinut olla myös tasaiset hakkuutulot, mikäli metsämaata on omistettu niin paljon, että puustoa on voitu hakata ja uudistaa esimerkiksi viiden vuoden välein. Tällöin on käytetty normaalimetsän käsitettä, jolloin vuotuinen hakkuumäärä ei ylitä vuotuista kasvua, ja kaikkia ikäluokkia edustavia metsiköitä on tilalla yhtä paljon. Myöhemmin on alettu puhua myös kestävyyden muista puolista.
 
Ekologinen kestävyys tarkoittaa, että metsä [[ekosysteemi]]nä pystyy tarjoamaan elinympäristön siellä eläville lajeille käsittelyistä huolimatta. Käytännössä [[talousmetsä]] on lajistoltaan köyhempää kuin luonnontilainen metsä, sillä metsänomistaja pyrkii yleensä kasvattamaan taloudellisesti kannattavia puulajeja tavalla, joka takaa suurimman tuoton. Näin ollen monet luontaiset puulajit ovat käyneet harvinaisemmiksi, ja ekosysteemit ovat lajirikkauden vähetessä käyneet köyhemmiksi. Myöskään lahopuuta ei talousmetsissä juurikaan esiinny, sillä metsätaloudessa pyritään poistamaan puut ennen niiden luontaista kuolemista. Näin estetään kilpailun koveneminen puuyksilöiden välillä ja niiden kasvun hidastuminen. Ojitukset ja purojen perkaamiset ja lähteiden kuivattamiset ovat myös vaikuttaneet metsien rakenteeseen. Nykyisissä metsähoitosuosituksissa pyritään ohjaamaan metsänomistajia käsittelymenetelmiin, joista koituisi vähemmän haittaa metsäluonnolle ja sen monimuotoisuudelle. Metsälaki ja -asetus (1200/1996) sekä Luonnonsuojelulaki (1096/1996) ja -asetus (160/1997) määrittelevät vaaditun luonnonhoidon minimitason.<ref>www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/1996/19961096</ref>
 
Suomessa yhteisöllisen kestävyyden piiriin kuuluu metsien virkistyskäyttö. Metsien tulisi siis olla siinä kunnossa, että ihmiset voivat [[jokamiehenoikeus|jokamiehenoikeuksien]] nojalla ulkoilla, retkeillä, marjastaa ja sienestää metsissä sekä harrastaa muita toimintoja lain sallimissa rajoissa. Monissa maissa metsien käyttö virkistykseen on kuitenkin kielletty ilman maanomistajien lupaa.
== Virkistyskäyttö ==
 
Metsällä on myös virkistysarvoa. Metsässä voi [[retkeily|retkeillä]] ja ihailla maisemia sekä yöpyä. Suomen kansalaisilla on niin sanottu [[jokamiehenoikeus]] retkeilyyn haittaamatta maanomistajan etuja. Metsällä on ihmistä rauhoittava vaikutus. Talouskäytöstä poistetut [[luonnonsuojelu|luonnonsuojelualueet]] lisäävät mahdollisuuksia metsän virkistyskäyttöön ja lisäävät metsän kokonaisvaltaista hyvinvointia.<ref>www.ympäristö.fi/download.asp?contentid=145756&lan=fi</ref>
 
== Tietokoneohjelmat ==