Versio 9. elokuuta 2013 kello 20.14 muokkaa Jilva (keskustelu \| muokkaukset) 124 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa ← Vanhempi muutos		Versio 9. elokuuta 2013 kello 20.14 muokkaa kumoa Jilva (keskustelu \| muokkaukset) 124 muokkausta pEi muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 25: Bland syntyi Rosemarkissa [[Tennessee]]ssä, josta hän muutti vuonna 1947 Memphisiin. Hän lauloi nuoruudessaan gospelia, mutta siirtyi 40-luvun lopulla maallisen musiikin puolelle ja esiintyi yhdessä mm. Johnny Acen, B.B.Kingin, Rosco Gordonin ja Junior Parkerin kanssa löyhässä Beale Streeters -nimellä tunnetussa kokoonpanossa. Blandin varhaisimmat Sam Phillipsin [[Sun]]-studiolla äänitetyt levyt ilmestyivät vuosina 1951-52 [[Chess]]- ja [[Modern]]-levymerkeillä. Vuonna 1952 hänet kiinnitettiin [[Duke Records]]ille, joka julkaisi hänen levytyksensä seuraavien 20 vuoden ajan. Blandin oma tyyli kehittyi vähitellen 50-luvun kuluessa, hänen ~~laulutyyli~~laulutyylinsä muuttui selkeämmin gospel-vaikutteiseksi, ja myös hänen levyjensä taustat kehittyivät 1950-luvun loppua kohden yhä sofistikoituneemmiksi. Torvisovitusten merkitys korostui, ja välillä levyillä kuultiin myös tyttökuoroja ja viuluja. Orkesterinjohtaja [[Joe Scott]]illa oli Blandin soundin kehittämisessä suuri rooli, ja etenkin varhaisvuosina hänen säestäjinään kuultiin myös useita maineikkaita kitaristeja. [[Pat Hare]] esiintyi hänen läpimurtohitillään ”Farther Up The Road” vuonna 1957. [[Clarence Holliman]] oli kitaristina useilla hänen 1950-luvun kappaleillaan, joita olivat muun muassa ”Loan A Helping Hand”, ”I Smell Trouble”, ”Don’t Want No Woman” ja ”Teach Me (How To Love You)”. 1960-luvulla [[Wayne Bennett]] säesti Blandia muun muassa hittilevyillä ”Turn On Your Love Light” (1961) "Stormy Monday Blues" (1962) ja ”Yield Not To Temptation” (1962). Blandin suosion huippukausi ajoittui vuosiin 1957-1966, jolloin hän oli yksi suosituimmista rhythm & blues -artisteista USA:n mustan väestön keskuudessa, ja hänellä oli myös runsaasti jäljittelijöitä. Hänen suosituimpia kappaleitaan olivat edellämainittujen lisäksi mm. "I'll Take Care of You" (1959), "Cry Cry Cry" (1960), "I Pity the Fool" (1961)", "Don't Cry No More" (1961), "That's the Way Love Is" (1963), "Call On Me" (1963), "Share Your Love With Me" (1964), "Ain't Nothing You Can Do" (1964), "Ain't Doin' Too Bad" (1964) ja "These Hands (Small But Mighty)" (1965). Kaikkiaan hänellä oli urallaan 37 Billboardin pop-singlelistalla sadan suosituimman joukkoon yltänyttä kappaletta ja 63 listanoteerausta vastaavalla r&b-listalla. Monilla hänen menestyslevyillään oli merkitty tekijäksi Deadric Malone, joka oli Duke-levy-yhtiön omistajan [[Don Robey]]n käyttämä salanimi: todellisuudessa kappaleet oli ostettu kertakorvausta vastaan useilta eri säveltäjiltä.

Ero sivun ”Bobby Bland” versioiden välillä