Ero sivun ”Maastopuku” versioiden välillä

Maastopuku ei ollut vielä 1900-luvun alkupuolella laajassa käytössä. 1800-luvuillaluvulla armeijoilla oli käytössä niin kirkkaita värejä kuin rohkeita ja mahtipontisia kuvioitakin. Niiden tarkoitus oli säikäyttää vihollinen, houkutella uusia alokkaita joukkoihin, lisätä joukkojen yhteenkuuluvuuden tunnetta sekä mahdollistaa henkilöiden helppo tunnistaminen epäsuotuisissa sääolosuhteissa.

Muut armeijat pitäytyivät kirkkaammissa väreissä. [[Ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] alussa [[ranska]]laiset kärsivät raskaita tappioita, sillä heidän joukkojensa housut olivat helposti maastossa näkyvät, väritykseltään punaiset (''garance''). Asia korjattiin vuonna 1915, osittain tappioiden vuoksi, osittain siksi, että punainen väriaine oli valmistettu Saksassa. [[Ranskan armeija]] otti pian värikseen horisontinsinisen takin. [[Belgia]]n armeija alkoi käyttää khakiväriä vuonna 1915. Ranskalaiset perustivat myös vuonna 1915 naamiointiosasto ''Section de Camouflagen''. Osaston asiantuntijat olivat enimmäkseen maalareita, kuvanveistäjiä, teatterin lavastajia ja muita alalle hyvin soveltuvia. Vuoden 1915 puolivälissä ranskalaisella naamiontiosastolla oli neljä pajaa: yksi [[Pariisi]]ssa ja kolme lähistöllä, lähinnä tuottamassa naamioverkkoja ja maalattuja kankaita. Verkkojen rakenne muuttui nopeasti langoista ja kudelmista raffianiinin, juuttikankaan ja kookosvärin käyttöön. Luonnonmukaisten materialien käyttö oli aina suositeltavaa.

Modernit maastopuvut ovat yleisiä kaikissa armeijoissa. Nykyisin tunnetuimpia maastopuvutmaastopukuja ovat luultavimmin Yhdysvaltain ennen käyttämä käyttämäkäyttämät [[BDU]] ja [[DCU]]. BDU on kehitetty 1980-luvulla, ja siitäsiihen pohjautuu myös aavikkomaastopuku DCU.

1990-luvun loppupuolella [[Kanadan puolustusvoimat]] kehitti [[CADPAT]]-kuvioon perustuvan puvun, joka koostui pikseleistä perinteisten väriläiskien ja pisteiden sijaan. 2000-luvulla [[Yhdysvaltain asevoimat]] kehitti [[Yhdysvaltain merijalkaväki|merijalkaväelle]] uuden CADPATista kopioidun [[MARPAT]]-kuvion, ja tätä seurasi [[ACUPAT]] ([[ACU]]), joka on nykyään koko armeijan käytössä lukuun ottamatta merijalkaväkeä. ACUPAT hämmästytti aluksi yleisöä, sillä se on harmahtava, paikoin jopa valkoinen entisenentisten vihreän ja ruskean eri sävyjen sijaan. ACUPAT suunniteltiin toimimaan kaikenlaisessa maastossa, niin metsässä kuin aavikollakin. Niin sanotulle ”Foliage Green” -värille pohjautuvan maastokuvion tarkoituksena on, että sen päälle kertyy operoitavassa maastossa olevaa maa-ainesta kuten pölyä, jolloin se sävyttyy tälle alueelle sopivaksi. Tässä se on onnistunut melko hyvin, sillä se sulautuu erilaisiin maastoihin hyvin, mutta ei niin hyvin kuin juuri tiettyyn maastoon suunniteltu kuvio. Pikselimäisyyden tarkoitus on tarkoitus häivyttää kuvion eri värien rajat, ja näin lisätä naamiointiarvoa. Yhdysvaltain merijalkaväki otti vuonna 2002 käyttöönsä [[MCCUU]]-kuvioisen taisteluasun. Yhdysvaltain ilmavoimat käyttää [[ABU]]-maastoasua.

Suomen Puolustusvoimien ensimmäinen maastopuku oli puuvillainen maastopuku malli 62, joka on edelleen käytössä jossain määrin. Vuonna 1991 M/62:n korvasi M/91, joka oli edeltäjäänsä selvästi tummempi. Pukukankaassa oli puuvillan lisäksi 35 prosenttia polyesteriä, jolloin siitä tuli kestävämpi ja paremmin vettä hylkivä. Puuvillan kastuttua ja imettyä vettä sisäänsä sen kuivuminen kestää pitkään ja saattaasiihen kylmettääpukeutunut siihensaattaa pukeutuneenkylmettyä kosteuden höyrystyessä. M/91:enn kangas on erikoiskäsitelty infrapunalaitteilla havaitsemisen vaikeuttamiseksi. [[Vetoketju]]lla varustetut rintataskut ovat pystysuorassa, jotta niitä voi hyödyntää [[taisteluvyö]] M/85:n kanssa.