Ero sivun ”Adolf Fredrik von Willebrand” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ak: Uusi sivu: '''Adolf Fredrik von Willebrand''' (24. maaliskuuta 1766, Nousiainen15. helmikuuta 1845, Turku) oli suomalainen lakimies, Turun hovioikeu...
 
lisätty Kb:n verkkoversio; poistettu turhat pilkut
Rivi 1:
'''Adolf Fredrik von Willebrand''' ([[24. maaliskuuta]] [[1766]], [[Nousiainen]] – [[15. helmikuuta]] [[1845]], [[Turku]]) oli suomalainen [[juristi|lakimies]], [[Turun hovioikeus|Turun hovioikeuden]] [[hovioikeuden presidentti|presidentti]] ja [[senaatin oikeusosasto]]n jäsen. Hän ryhtyi aluksi sotilasuralle ([[kersantti|kersantiksi]] 1781), mutta siirtyi 1782 opiskelemaan [[Turun akatemia]]an. Von Willebrand toimi Turun hovioikeuden [[auskultointi|auskultanttina]] 1784–1785, [[ylimääräinen virkamies|ylimääräisenä kanslistina]] ja [[varanotaari]]na vuodesta 1785 lähtien. Vuonna 1790 hänet määrättiin [[sotaoikeus|sotatuomariksi]] henkikasakkajoukkoon ja 1792 hän siirtyi [[Tukholma]]an, missä sai 1795 [[laamanni]]n arvon. Tukholmassa hän työskenteli [[adjutantti|kenraaliadjutantin]] toimistossa kanslistina ja sihteerinä. Vuonna 1800 hänet nimitettiin [[Norrköping]]in valtiopäivien lakivaliokunnan jäseneksi. Hän toimi Ruotsissa myös pankkiuralla, mutta siirtyi 1805 [[Turun ja Porin lääni]]n [[lakikunta|lakikunnan]] laamanniksi.<ref name="Kansallisbiografia">Kristiina Kalleinen: Willebrand, Adolf Fredrik von teoksessa ''Suomen kansallisbiografia,'' Suomalaisen kirjallisuuden seura 2007, ISBN 978-951-746-441-3, osa 10, sivut 554–555. ([http://www.kansallisbiografia.fi/kb/artikkeli/4496/ Artikkelin verkkoversio])</ref><ref name="Mali">Matti Mali (toimittanut): ''Korkein oikeus 1809–1959, Helsinki 1959, sivut 125–126.</ref>
 
Venäjän valloitettua Suomen alueen von Willebrand nimitettiin 1809 [[hallituskonseljin oikeusosasto]]n jäseneksi. Hän sai [[valtioneuvos (Venäjä)|valtioneuvoksen]] arvon 1812 ja [[todellinen valtioneuvos|todellisen valtioneuvoksen]] arvon 1814. Vaikka von Willebrand toimi Turussa sijaitsevan hallituskonseljin (Suomen hallituksen) [[Suomen senaatti|senaattorina]], hänet nimitettiin 1814 myös [[Pietari (kaupunki)|Pietarissa]] sijainneen [[Suomen asiain komitea]]n (sekin pyrki esiintymään Suomen hallituksena) jäseneksi. Vuonna 1821 von Willebrand teki Pietarissa [[konkurssi|vararikon]] ja sai muodollisesti eron komiteasta terveydellisten syiden vuoksi. Seuraavana vuonna hänet nimitettiin Turun hovioikeuden presidentiksi ja korotettiin 1830 [[vapaaherra]]ksi. Keväällä 1832 von Willebrand erosi omasta pyynnöstään lainkäyttäjän virastaan eläen elämänsä loppuajan yksityishenkilönä koko palkkaa vastaavan elinkautisen eläkkeen varassa.<ref name="Kansallisbiografia" /><ref name="Mali" />