Ero sivun ”Paul Tibbets” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
→‎Elämä: -ref. kohdan lis.
Ari-69 (keskustelu | muokkaukset)
→‎Elämä: -täyd.
Rivi 11:
http://acepilots.com/usaaf_tibbets.html</ref> Hänen äitinsä nimen esikuvana oli ''Enola'', sankaritar kirjassa, josta tämän isä oli pitänyt. Tibbets pudotti ''Enola Gaylla'' ihmiskunnan ensimmäisen sotilaallisesti käytetyn atomipommin, [[Little Boy]]n ("Pikkupoika"), [[Japani]]in [[6. elokuuta]]. Kun Tibbetsiltä myöhempinä vuosinaan kysyttiin, olisiko hän valmis pudottamaan uudelleen atomipommin Japaniin, hän vastasi, että samoissa olosuhteissa tekisi sen uudestaan.<ref>Thomas & Witts: s. 365, s. 371</ref> Myös pommittaja Ferebee puolusteli omaa osuuttaan sanoin: "-Jonkunhan se oli tehtävä!".<ref>Thomas & Witts: s. 368</ref>
 
Alaisistaan usea, mm. pommituslaivueen tutkaupseeri, luutnantti Jacob "Jake" Beser kuvaili eversti Tibbetsiä "mitä hienoimmaksi herrasmieheksi joita ilmavoimissa palvelee". Tibbets tulikin tunnetuksi tiukkana ja vaativana, mutta varsin lojaalina sekä joviaalina esimiehenä. Hän oli myös erittäin taitava lentäjä, siksi hänet valittiikin tuhansien joukosta huippusalaiseen tehtävään. Tibbets vastasi myöskin vaativasta koulutustoiminnan toteuttamisesta. Usea kollega oli valittu jonkin aiemman sotilaslentotehtävän hyvin hoidetun suorituksen perusteella. Esimerkkinä vaikkapa [[Charles Sweeney]] sekä Kermit Beahan, jotka olivat Nagasakin pommituksen keskeisimmät henkilöt.
 
Pommitusharjoitusten ollessa vielä koulutusvaiheessaan, ja lentävän yksikön siirryttyä Wendoverista Tinianille, alkoi Tibbetsin avioliitto rakoilla pahasti.<ref>Thomas & Witts: s. 112-113</ref> Hän erosikin ensimmäisestä vaimostaan Luciesta, jonka kanssa oli syntynyt kaksi poikaa: Paul Jr. (III) ja Gene. Lucieta kuvailtiin "Southern Belle" -tyyppiseksi eläväiseksi Etelävaltojen kaunottareksi. Sodan jälkeen Tibbets meni naimisiin vuonna [[1953]] Andrea Tibbetsin (o.s. Quattrehomme) kanssa. Vuonna [[1959]] hänet ylennettiin [[prikaatikenraali]]ksi. Hän jäi eläkkeelle vuonna [[1966]] ja kuoli 92 vuoden ikäisenä syksyllä 2007. Viimeisinä vuosinaan hän kärsi muun muassa [[sydämen vajaatoiminta|sydämen vajaatoiminnasta]].