Ero sivun ”Venäjän ortodoksinen ulkomaankirkko” versioiden välillä

muotoilua,+dioz.
p (Botti poisti 21 Wikidatan sivulle d:q912932 siirrettyä kielilinkkiä)
(muotoilua,+dioz.)
'''Venäjän ortodoksinen kirkko ulkomailla''' ({{k-ru|Ру́сская Правосла́вная Це́рковь Заграни́цей|Russkaja pravoslavnaja tserkov zagranitsei}}, {{k-en| Russian Orthodox Church Outside Russia, ROCOR}}) on nykyisin [[Moskovan patriarkaatti|Moskovan patriarkaatin]] alainen [[autonomia|autonominen]] [[ortodoksinen kirkko]]. Vuoteen 2007 se oli kirkolliselta asemaltaan määrittelemätön yhteenliittymä, johon usein viitattiin nimellä '''Karlovcin synodi''', ja joka katsoitoimii edustavansaniin Venäjän ortodoksisen kirkon perinnettä Venäjän vallankumouksen jälkeen. Sen muodosti alkujaan joukko eri tavoin [[lokakuun vallankumous]]ta paenneita venäläisiä piispoja [[Jugoslavia]]n [[Sremski Karlovci]]ssa 1921<!Länsi--vaiEuroopassa, 1922Pohjois-->. Synodi määritteli tehtäväkseen "vanhan Venäjän säilyttämisen" ja "BolsevisminEtelä-Amerikassa, tuonAustraliassa rosvoamisenkuin jamyös jumalanpilkan kultin sukupuuttoon hävittämisen"Venäjällä. Se pyrki aluksi saamaan valtaa Venäjällä, mutta erkaantui [[Moskovan patriarkaatti|Moskovan patriarkaatista]] vuonna 1927 ja toimi sittemmi pakolaiskirkkona, toisen maailmansodan jälkeen lähinnä Yhdysvalloissa.
 
Vuoteen 2007 se oli kirkolliselta asemaltaan määrittelemätön yhteenliittymä, johon joskus viitattiin nimellä '''Karlovcin synodi''', ja joka katsoi edustavansa Venäjän ortodoksisen kirkon perinnettä Venäjän vallankumouksen jälkeen. Sen muodosti alkujaan joukko eri tavoin [[lokakuun vallankumous]]ta paenneita venäläisiä piispoja [[Jugoslavia]]n [[Sremski Karlovci]]ssa 1921<!--vai 1922-->. Synodi pyrki aluksi saamaan valtaa ja ottamaan ortodoksisen kirkon ohjat Venäjällä, mutta erkaantui [[Moskovan patriarkaatti|Moskovan patriarkaatista]] vuonna 1927 ja toimi sittemmi pakolaiskirkkona, toisen maailmansodan jälkeen lähinnä Yhdysvalloissa.
==Neuvostovallan alkuaika Venäjällä==
==Historia==
Kun neuvostovallan vaino vuonna 1922 ajoi varsinaisen Venäjän ortodoksisen kirkon sekasortoon, kanonisesti epämääräinen Karlovcin synodi yritti ottaa sen aseman itselleen, vähäisellä menestyksellä.
===Neuvostovallan alkuaika Venäjällä===
Kun neuvostovallan vaino vuonna 1922 ajoi varsinaisen Venäjän ortodoksisen kirkon sekasortoon, kanonisesti epämääräinen Karlovcin synodi yritti ottaa sen aseman itselleen, vähäisellä menestyksellä.
 
Itse asiassa monet jopa halveksivat karlovcilaisia, jotka olivat paenneet maasta silloin kun heitä olisi eniten tarvittu Venäjällä, ja muistutettiin erityisesti, kuinka miehuullisesti [[Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti|Moskovan ja koko Venäjän patriarkka]] [[patriarkka Tihon|Tihon]], nöyrä ja vaatimaton munkkipiispa - joka oli valittu virkaansa arvalla juuri vallankumouksen aattona - kantoi piinansa marttyyrikirkon johtajana, puhumattakaan murhatuksi tulleesta Pietarin metropoliitta Venjaminista tai ns. [[Solovetskin luostari|Solovetskin]] piispoista, jotka oli vangittu entiseen luostariin Vienanmeren saaressa. Tihonin vaikea ja tuskainen johtajuus päättyi lopulta ennenaikaiseen kuolemaan vuonna 1924.
Sopimus jälkikommentteineen merkitsi Karlovcin synodin sivuun työntämistä ja sen toiminnan loppua Venäjällä, vaikka Sergei nimitettiinkin varsinaiseksi patriarkaksi vasta 1943 ja hän kuoli jo vuotta myöhemmin. Hänen seuraajansa [[Aleksei I (patriarkka)|Aleksei I]] ja [[Pimen I]] pysyivät yhtä tiukalla linjalla.
 
===Suomen asema===
Suomalaisten kannalta merkittävintä oli, että Karlovcin synodi halusi saada Suomen ortodoksit alaisuuteensa väittämällä, että suomalaisten arkkipiispakseen valitsema, [[Ekumeeninen patriarkka|Konstantinopoli]]ssa vihitty virolainen [[Herman Aav|Herman Aav]] (piispana 1923–1961) ei olisi kanonisesti edes piispa, ja että entinen, vuoden 1924 alusta lakkautuspalkalle joutunut ja [[Konevitsan luostari]]in kotiarestiin määrätty venäläistaustainen arkkipiispa [[Serafim (arkkipiispa)|Serafim]] (Aleksander Lukjanov, piispana Suomessa 1914–1923) olisi Suomen kirkon ainoa laillinen päämies. [[Konstantinopolin ekumeeninen patriarkaatti]], joka oli 1923 liittänyt Suomen ortodoksisen kirkon alaisuuteensa, kieltäytyi edes kuulemasta tällaisia väitteitä, saati sitten tunnustamasta niitä. Arvojärjestyksessä seuraavat eli [[Aleksandrian ja koko Afrikan patriarkaatti|Aleksandrian]], [[Antiokian ja koko Idän patriarkaatti|Antiokian]] ja [[Jerusalemin ja koko Palestiinan patriarkaatti|Jerusalemin patriarkat]] asettuivat samalle kannalle, jolloin pienemmät patriarkaatit ja arkkipiispa- ja metropoliittakunnatkaan eivät uskaltaneet olla muuta mieltä. Karlovcilaiset jäivät yksin vaateineen, jotka jäivät pian unohduksiin.
 
===Sotien jälkeinen aika===
Sittemmin Karlovcin synodi on toiminut pääasiassa Yhdysvalloista käsin. Se noudattaa vanhaa [[Juliaaninen kalenteri|juliaanista ajanlaskua]]. Toisen maailmansodan jälkeen ryhmittymän Euroopassa toimivat osat palasivat Venäjän kirkon yhteyteen, mutta Yhdysvalloissa toimiva osa jäi palaamatta. Neuvostoliiton kaaduttua karlovcilaiset aloittivat asteittaisen paluun Venäjälle.
 
Synodin Euroopassa toimivat kirkot erottaa siitä, että niiden ovilla olevat ilmoitukset ovat aina venäjänkielisiä, kun Konstantinopolin alaiset paikalliskirkot käyttävät tarkoitukseen paikallista kieltä - esimerkiksi [[Bryssel]]issä [[flaami]]a tai [[ranska]]a. Ummikkovenäläisyys onkin ollut leimaa antava piirre synodille koko sen olemassaolon ajan, koska vanhavenäläisyys on haluttu pitää kunniassa torjumalla vieraat vaikutteet. Tällainen ei ole ollut omiaan helpottamaan synodin jo muutenkin vaikeata asemaa.
 
===Maanpakolaisuus päättyy===
Syyskesällä 2006 Moskovan ja koko Venäjän patriarkaatti mitätöi vuoden 1926 julistuksen, koska se oli Neuvostoliiton hajottua muuttunut kuolleeksi kirjaimeksi. Tämä merkitsi sovun alkua karlovcilaisten kanssa. Uudistusmielinen patriarkka [[Aleksei II]] katsoi velvollisuudekseen pyrkiä sopuun ja poistaa menneisyyteen kuuluvat erimielisyydet. Myös Venäjän presidentti [[Vladimir Putin|Putin]] asettui samalle linjalle, kun taas tämän edeltäjä [[Boris Jeltsin|Jeltsin]] oli loppuun asti vierastanut ajatusta. Tämä poisti viimeisetkin esteet neuvottelujen tieltä.
 
Toukokuussa 2007 Venäjän ortodoksinen kirkko ulkomailla ja [[Venäjän ortodoksinen kirkko]] eli Moskovan patriarkaatti allekirjoittivat sopimuksen, jolla pakolaiskirkko liitettiin autonomiseksi kirkkokunnaksi Moskovan patriarkaatin alaisuuteen.
==Nykyaika==
Venäjän ortodoksinen kirkko ulkomailla käsittää noin 400 seurakuntaa joissa on arviolta 400 000 jäsentä.<ref name=unite>[http://web.archive.org/web/20070520061933/http://www.chron.com/disp/story.mpl/world/4815010.html Russian Orthodox Church ends 80-year split] chron.com 17.5.2007</ref> Kirkolla on seitsemän hiippakuntaa<!--de-wikin mukaan-->:
 
*New Yorkin ja Itä-Amerikan hiippakunta
Venäjän ortodoksinen kirkko ulkomailla käsittää noin 400 seurakuntaa joissa on arviolta 400 000 jäsentä.<ref name=unite>[http://web.archive.org/web/20070520061933/http://www.chron.com/disp/story.mpl/world/4815010.html Russian Orthodox Church ends 80-year split] chron.com 17.5.2007</ref>
*Chicagon ja Keski-Amerikan hiippakunta
*San Franciscon ja Länsi-Amerikan hiippakunta
*Sydneyn ja Uuden-Seelannin hiippakunta
*Geneven ja Länsi-Euroopan hiippakunta
*Berliinin, Saksan ja Ison-Britannian hiippakunta
*Išimin ja Siperian hiippakunta
 
Lisäksi [[vanhauskoiset|vanhauskoisille]] on oma piispansa.
==Katso myös==
*[[Amerikan ortodoksinen kirkko]]
==Lähteet==
{{viitteetön|viitteissä pitäisi sitten myös käyttää sivunnumeroita}}