Ero sivun ”Töölön sairaala” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Jafeluv (keskustelu | muokkaukset)
Rivi 7:
Suomen Punainen Risti käynnisti sairaalahankkeensa valmistelun jo 1919, osin sisällissodan kokemusten pohjalta. Alusta alkaen sairaala henkilöityi vahvasti [[Mannerheim|kenraali Mannerheimiin]], joka toimi sairaalatoimikunnan puheenjohtajana ja sittemmin aktiivisesti rakennustoimikunnan johdossa. Sopivan tontin löydyttyä Taka-Töölöstä ja rahoituksen järjestyttyä saatettiin sairaalaa ryhtyä suunnittelemaan. Kokovalkoinen sairaalarakennus valmistui 1932 arkkitehti [[jussi_paatela|Jussi Paatelan]] piirustusten mukaan. Arkkitehtonisesti rakennus edustaa klassismin siirtymävaihetta funktionalismiin ja siinä on paljon yhtäläisyyksiä mm. Paatelan toiseen samanaikaiseen sairaalatyöhön, Naistenklinikkaan. Sairaalan ensimmäiseksi ylilääkäriksi valittiin - professori [[Richard Faltin]]in kieltäydyttyä mm. ikäänsä ja sairauteensa vedoten - [[Simo_Brofeldt|Simo Brofeldt]]. Brofeldtin kuoltua nimitettiin 1943 ylilääkäriksi dosentti [[Aarno Snellman]]. Snellman toimi sairaalan ylilääkärinä aina sen toiminnan lopettamiseen saakka.
 
Jo alusta alkaen sairaalan erityistehtäväksi asetettiin tapaturmatapausten hoidon kehittäminen ja toisaalta varautuminen niihin tehtäviin, joita SPR:llä sodan aikana olisi. Siten sairaalaan päädyttiin sijoittamaan SPR:n kenttäsairaalavarusteiden varasto. Sotaan varautumista oli nähtävissä myös sairaalan varustamisessa kaasusuojelulaitteistolla. Alkuvaiheessa käytettävissä oli 158 sairaansijaa. Sairaala profiloitui jo varhain Helsingin johtavaksi tapaturmapotilaiden hoitopaikaksi ja oli ilmeisesti Suomen ensimmäinen sairaala maassamme, jonka poliklinikan yhteydessä toimi ensiapuasema.
 
Talvisodan ensimmäisinä kuukausina SPR:n sairaala toimi Helsingin väestönsuojelun sairaala-asemana, vastaten pommitusuhrien hoidosta. Tätä tarkoitusta varten sen käyttöön järjestettiin myös apusairaaloita, mm. Kalastajatorpan ravintolarakennus. Talvella 1940 se kuitenkin siirtyi puolustusvoimien lääkintäorganisaation alaiseksi sotasairaalaksi nimellä Punaisen Ristin sotasairaala (P.R. SotaS.). Välirauhan aikana aloitettiin pomminkestävän sairaala- ja leikkaussaliosaston rakentaminen sairaalan puutarhan alle ja sairaalan osaksi liitettiin uuteen sairanhoitajaopistoon Tukholmankadulle sijoitettu Invaliidisairaala, jossa hoidettiin vaikeita raajavammoja, amputaatioita sekä leuka- ja plastiikkakirurgisia tapauksia. Jatkosodassa Sotasairaala 54 muodostettiin Punaisen Ristin sairaalan ympärille. Molemmissa sodissa sairaalaan keskitettiin erityisesti aivo- ja hermovammatapauksia. Sotasairaalan johdossa toimivat professori, lääkintäeverstiluutnantti Arno Saxén, vakituinen ylilääkäri, lääkintäeversti Brofeldt sekä lääkintämajuri Snellman. Vaikeita sotavammoja saaneiden hoito jatkui sairaalan tiloissa aina vuoteen 1946 saakka, jolloin vähitellen päästiin palaamaan rauhanaikaiselle kannalle.