Ero sivun ”Energian säilymislaki” versioiden välillä

p (Botti poisti 1 Wikidatan sivulle d:Q11382 siirrettyä kielilinkkiä)
==Tieteenhistoriaa==
 
Yleisessä muodossaan energian säilymislaki tuli tunnetuksi vasta vähän ennen 1800-luvun puoliväliä. Sitä olivat kuitenkin ennakoineet useat jo aikaisemmin tunnetut luonnon­lait. Lain keksimiseen vaikutti myös kokemus, joka osoitti, että kaikki yritykset [[ikiliikkuja]]n rakentamiseksi epäonnistuivat.<ref>{{kirjaviite | Tekijä = K. V. Laurikainen, Uuno Nurmi, Rolf Qvickström, Erkki Rosenberg, Matti Tiilikainen | Nimeke = Lukion fysiikka 1 | Sivu = 95 | Julkaisija = WSOY | Vuosi = 1972 | Tunniste = ISBN 951-0-00557-6}}</ref>
 
Vuonna 1638 [[Galileo Galilei]] julkaisi tutkimuksena, jonka mukaan eräissä liike­ilmiöissä, tilanteissa, esimerkiksi ideaalisen [[heiluri]]n liikkeessä, suureet, joita nykyisin sanotaan [[potentiaalienergia|potentiaali-]] ja [[liike-energia]]ksi, jatkuvasti muuttuvat toisikseen, mutta niiden summa pysyy vakiona. Tämä havainto tunnetaan nykyään ''Galilein energialakina''<ref>{{kirjaviite | Tekijä = Kaarle ja Riitta Kurki-Suonio | Nimeke = Vuorovaikuttavat kappaleet, mekaniikan perusteet | Sivu = 168-169 | Julkaisija = Limes ry | Vuosi = 1992 | Tunniste = ISBN 951-745-143-1}}</ref>. Vuosien 1676 ja 1689 välillä [[Gottfried Wilhelm Leibniz]] otti käyttöön matemaattisesti määritellyn suureen, jolle hän antoi nimen ''vis viva'' (elävä voima) ja joka vastaa nykyistä liike-energian käsitettä. Sillä tarkoitettiin kappaleen [[massa]]n ja sen [[nopeus|nopeuden]] neliön tuloa, tai useamman kappaleen systeemissä näin kullekin kappaleelle (jonka massa on m<sub>i</sub> ja nopeus ''v<sub>i</sub>'') määritetyn ”elävän voiman” summaa:
105 755

muokkausta