'''Sulo <u>Eero</u> Laaksonen''' ([[13. helmikuuta]] [[1896]] [[Pälkäne]] – [[4. elokuuta]] [[1974]] [[Turku]]) oli [[Mannerheim-risti]]n ritari numero 97. Mannerheim-ristin ritarin arvon hän sai [[6. marraskuuta]] [[1942]]. Sotilasarvoltaan hän oli [[eversti]].<ref name="v1"/>
Laaksonen osallistui [[Suomen sisällisotasisällissota]]an 1918 Kuopion suojeluskunnassa. Hän kävi Viipurin upseerikokelaskurssin 1918-19191918–1919 sekä Kadettikoulun ensimmäisen kurssin 1919-19201919–1920 ja yleisen komentajakurssin 1947. Hän toimi nuorempana upseerina eri yksiköissä 1920-19231920–1923 sekä komppanianpäällikkönä Polkupyöräpataljoona 2:ssa 1923-19271923–1927 sekä Polkupyöräpataljoona 1:ssä 1927-19301927–1930. Keski-Suomen rykmentissä hän toimi aliupseerikoulun johtajana ja pataljoonankomentajana 1930-19321930–1932. Kannaksen sotilaspiirin päällikkönä hän oli 1932-19331932–1933. Suomen valkoisessa kaartissa pataljoonankomentajana hän toimi 1933-19391933–1939.
Talvisodan alussa hän toimi 1. prikaatissa pataljoonankomentajana. 2.2.1940 alkaen hän komensi JR 8:aa jatkaen tehtävässä myös välirauhan aikana. Jatkosodan syttyessä Laaksonen komensi [[Jalkaväkirykmentti 26 (jatkosota)|JR 26:a]] eli ns. Ässärykmenttiä 18.6. kesäkuuta 1941- – 23.2. helmikuuta 1942. Jatkosodan loppuajan hän komensi varsinais-suomalaista [[Jalkaväkirykmentti 35 (jatkosota)|JR 35:a]] 25.2. helmikuuta 1942- – 16.11. marraskuuta 1944. Jatkosodan jälkeen Laaksonen toimi JR 5:n komentajana 1944-19471944–1947. Turun sotilaspiirin (TurESp) päällikkönä hän oli 1947-19521947–1952. Lounais-Suomen sotilasläänin komentajana hän toimi 1952-19561952–1956, kunnes erosi aktiivipalveluksesta.
Laaksosen Mannerheim-ristin 6.11. marraskuuta 1942 myönnön perusteissa mainitaan hänen ansioituneen erityisesti Säiniön, Koikarin sekä Karhumäen alueilla käydyissä taisteluissa.
