Ero sivun ”Vinícius de Moraes” versioiden välillä

 

Vinícius de Moraes syntyi 1913 [[Rio de Janeiro]]n [[Gávea]]-nimiseen, silloin maaseutumaiseen kaupunginosaan. Sieltä perhe muutti pian keskemmälle Rioon [[Botafogo]]on, missä poika aloitti koulun. 11-vuotiaana hän siirtyi [[jesuiitat|jesuiittojen]] pitämään St. Ignatius -kouluun, jossa lauloi kuorossa ja alkoi kirjoittaa lyhyitä teatterisketsejä. Vuonna 1929 hän pääsi lukemaan oikeustiedettä Rion yliopistoon, jossa hän tutustui tulevaan kirjailijaan [[Octavio de Faria]]an. Tämä innosti de Moraesia jatkamaan kirjoitusharrastustaan ja vei hänet mukaan katolis-oikeistolaiseen poliittiseen liikkeeseen.

 

De Moraes valmistui vuonna 1933 ja julkaisi pian kaksi ensimmäistä runokokoelmaansa de Farian toimittamina. Vuonna 1936 de Moraes sai paikan elokuvatarkastajana opetus- ja terveysministeriössä. Kaksi vuotta myöhemmin hän sai [[British Council]]in apurahan opiskellakseen [[Englannin kieli|englantia]] ja kirjallisuustiedettä [[Oxfordin yliopisto]]ssa.

Englannissa de Moraes tapasi ensimmäisen vaimonsa Beatriz Azevedo de Mellon, jonka kanssa sai tyttären ja pojan. Vuonna 1941 hän palasi Brasiliaan tekemään elokuva-arvosteluja ''A Manhã'' -sanomalehteen. Hän avusti myös kirjallisuuslehti ''Climaa'' ja työskenteli pankkivirkailijoiden eläkerahastossa. Vuonna 1942 hän reputti Brasilian ulkoministeriön diplomaattivalmennuskurssin pääsykokeissa, mutta pääsi oppaaksi ennestään tuntemalleen yhdysvaltalaiskirjailija [[Waldo Frank]]ille tämän matkalle ympäri pohjois-Brasilian. Frankin kanssa äärimmäisen köyhyyden keskellä matkustaessaan de Moraes kertoo kääntyneensä ajattelultaan vasemmistolaiseksi.

 

Seuraavana vuonna de Moraes pääsi diplomaattikurssille ja sai sen jälkeen varakonsulin paikan [[Los Angeles]]ista. Kaliforniassa oleskellessaan hän kirjoitti myös runoja ja julkaisi kokoelman ''Poemas, Sonetos e Baladas''. Isänsä kuoltua 1950 hän palasi hetkeksi Brasiliaan mutta lähetettiin pian diplomaattitehtäviin [[Ranska]]an ja [[Uruguay]]hin.

 

Vuonna 1953 de Moraes lähetettiin lähetystötehtäviin Pariisiin, jossa hän julkaisi ensimmäisen sambansa ''Quando tu passas por mim,'' jonka teki yhdessä muusikko Antônio Marian kanssa. Hän kirjoitti musiikkinäytelmän ''Orfeu da Conceição'' (1956). Näytelmän valmisteluissa hän tutustui melko tuntemattomaan pianistiin [[Antônio Carlos Jobim]]in, jonka oli määrä säveltää näytelmän musiikki. Näytelmä tuotettiin näyttämölle sekä São Paulossa että Riossa, ja de Moraes palasi diplomaattitehtäviin ensin [[Unesco]]n päämajaan Pariisiin ja sitten [[Montevideo]]on.

 

Vuonna 1958 Jobin ja de Moraes tekivät lauluja Elizete Cardosolle, ja näin syntynyttä albumia ''Canção do Amor Demais'' pidetään bossa nova -musiikin alkusysäyksenä. Albumin raidat ovat joko miesten yhteistyötä tai ainakin toinen heistä on mukana jokaisella kappaleella. Myös vielä melko tuntematon laulaja [[João Gilberto]] vierailee kahdella levyn raidoista.

 

Jobimin ja de Moraesin lauluja alkoivat levyttää monet brasilialaisartistit, mutta João Gilberton kolme ensimmäistä albumia tekivät parhaiten tunnetuiksi sellaisia klassikoiksi muodostuneita lauluja kuten ”Garota de Ipanema”, ”Insensatez” ja ”Chega de Saudade”. De Moraes alkoi itsekin esiintyä pienillä klubeilla ensiesittämässä monia tuleva hittejään nasaalilla baritoniäänellään. Vuonna 1963 hän kuitenkin palasi Unesco-lähettilääksi Pariisiin nyt jo neljännen vaimonsa Nelita Abreu Rochan kansa.

 

De Moraesin näytelmästä ''Orfeu da Conceição'', joka oli muunnelma klassisesta [[Orfeus ja Eurydike]] -tarinasta, tehtiin elokuva ''[[Musta Orfeus]]'', joka voitti [[Parhaan vieraskielisen elokuvan Oscar-palkinto|parhaan ulkomaisen elokuvan Oscar]]in ja [[Cannesin elokuvajuhlat|Cannesin]] Kultaisen Palmun. Hänen sanoittamiaan lauluja kuultiin myös toisessa Cannes-voittajassa, [[Claude Lelouch]]in vuoden 1966 elokuvassa ''[[Mies ja nainen (elokuva)|Mies ja nainen]]''.

 

1960–1970-luvuilla de Moraes jatkoi yhteistyötä brasilialaismuusikoiden, etenkin [[Baden Powell de Aquino|Baden Powellin]] ja [[Toquinho]]n kanssa. Vuonna 1969 vallassa ollut sotilasjuntta laittoi hänet varhaiseläkkeelle ulkoasiainhallinnosta alkoholistiksi syytettynä. De Moraes palasi taiteilijan uralleen ja teki kiertueita Euroopassa Chico Buarquen ja [[Nara Leão]]n kanssa.