Ero sivun ”Mainio vallankumous” versioiden välillä

'''Mainioksi vallankumoukseksi '''<ref>http://www.uta.fi/~kuaran/luento8b.html</ref> ({{k-en|Glorious Revolution}}, suom. myös ''loistava vallankumous''<ref>http://www.finemb.org.uk/public/default.aspx?nodeid=43627&contentlan=1&culture=fi-FI</ref><ref>http://www.tiede.fi/artikkeli/1285/kuningatar_viktoria_moraali_ikoni_lipsui_aikansa_n</ref>) kutsutaan vuosien [[1688]]–[[1689]]1688–1689 tapahtumia, joiden seurauksena [[Englanti|Englannin]] kuningas]] [[Jaakko II (Englanti)|Jaakko II]] syrjäytettiin ja valtaistuimelle astuivat [[Vilhelm III Oranialainen]] ja hänen puolisonsa [[Maria II (Englanti)|Maria II]], Jaakko II:n tytär. Nykyisin englanninkielisessä historiankirjoituksessa käytetään joskus neutraalia nimitystä vuoden”vuoden 1688 vallankumousvallankumous”. Nimitystä '''"Glorious”Glorious Revolution"'''Revolution” käytti ensimmäisenä [[John Hampden]] loppuvuodesta [[1689]]<ref>In testimony before a House of Lords committee in the autumn of 1689 ({{harvnb|Schwoerer|2004|p=3}}).</ref> ja sitä käyttää [[Yhdistyneen kuningaskunnan parlamentti|Britannian parlamentti]] käyttää sitä yhä nykypäivänänykyäänkin. <ref>{{Cite web|url=http://www.parliament.uk/factsheets/factsheets/g04.cfm |title=The Glorious Revolution |publisher=[http://www.parliament.uk www.parliament.uk]|accessdate=}}</ref> Vallankumousta nimitetään toisinaan myös '''verettömäksi vallankumoukseksi'''. TämäSe ei kuitenkaan vastaa tosiasioitatodellisuutta, sillä Englannissa oli kaksi merkittävää yhteenottoa kahden armeijan välillä ja katolilaisvastaisia mellakoita useissa kaupungeissa.

Vallankumous onläheisessä sidottu läheisestiyhteydessä [[Yhdeksänvuotinen sota|yhdeksänvuotisen sodan]] tapahtumiin [[Manner-Eurooppa]]ssa ja se voidaan nähdä viimeisenä onnistuneena [[Englanti|Englannin]] invaasiona.<ref>See e.g. {{harvnb|Israel|1991|p=105}}; see also {{harvnb|Israel|Parker|1991|pp=335–364}}</ref>

Tilanne kriisiytyi vuonna 1688, kun Jaakolle syntyi poika. Tätä ennen ensimmäisenä perimysjärjestyksessä oli ollut Jaakon protestanttinen tytär [[Maria II (Englanti)|Maria]]. Joukko aiemmin kuninkaalle uskollisen [[Tory-puolue]]en johtohahmoja liittoutui opposition [[Whig|Whig-puolueen]] edustajien kanssa estääkseen katolisen dynastian valtaannousun. [[Salaliitto]] laati suunnitelman Jaakon syrjäyttämiseksi ja Marian nostamiseksi valtaistuimelle yhdessä tämän aviomiehen, [[Alankomaat|Hollannin]] käskynhaltijan Vilhelm Oranialaisen kanssa.

Vilhelm teki maihinnousun suuren hollantilaisarmeijan kanssa [[Devon]]in [[Brixham]]issa [[5. marraskuuta]] 1688. Hän ei esittänyt vaatimuksia Englannin kruunua kohtaan, vaan sanoi ainoastaan tulleensa pelastaakseen [[protestantismi]]n ja aloitti marssinsa Lontooseen. Vilhelm sai suuren suosion paikallisen väestön keskuudessa, ja myös pohjoisessa joukko aatelisia julistautui hänen kannattajikseen. Jaakon lähimmät joukot ryhmittyivät [[Salisbury (Englanti)|Salisburyyn]]yn, mutta Jaakon liittyessä armeijaansa kävi selväksi, etteivät miehet halunneet taistella, ja myös upseereiden uskollisuus oli kyseenalainen. Ennen kuin merkittäviä yhteenottoja ehti tapahtua, Jaakon nenästä alkoi vuotaa verta, eikä vuoto ottanut tyrehtyäkseen. Kuningas piti verenvuotoa huonona enteenä ja määräsi armeijansa vetäytymään. Pian tämän jälkeen Jaakko menetti tukijoukoistaan korkean upseerin [[John Churchill Marlborough]]in ja tyttärensä [[Anna (Englanti)|Annan]], jotka liittyivät Vilhelmin tukijoihin. Kuultuaan, että Vilhelm oli noussut maihin Englannissa Ranskan kuningas [[Ludvig XIV]] julisti sodan Hollannille 26. marraskuuta. Hän ei kuitenkaan hyökännyt Alankomaihin, vaan iski [[Pyhä saksalais-roomalainen keisarikunta|Pyhän saksalais-roomalaisen keisarikunnan]] sydämeen 100 000 sotilaan voimin. Näin sai alkunsa [[yhdeksänvuotinen sota]]. Vilhelmin joukot etenivät kohti [[Lontoo]]ta kohtaamatta mainittavaa vastarintaa; ainoa huomattava yhteenotto tapahtui [[Reading]]issa [[10. joulukuuta]], jolloin kuninkaan joukot kärsivät tappion.

Jaakko II yritti paeta Lontoosta [[11. joulukuuta]] ja heitti valtakunnan suuren sinetin [[Thames]]jokeen. Joukko kalastajia otti hänet kuitenkin kiinni Sheppeyn saarella. Tuon päivän jälkeisenä yönä Lontoo oli sekasorron vallassa: huhut kertoivat [[irlanti]]laisen armeijan olevan matkalla kaupunkiin, ja väkijoukot ryöstelivät katolilaisten koteja sekäja useita ulkovaltojen lähetystöjä. Jaakon palatessa muutaman päivän kuluttua Lontooseen häntä vastassa oli hurraava väkijoukko. Jaakko yritti jatkaa maan hallitsemista, mutta pian Vilhelm lähetti hänelle kehotuksen poistua kaupungista. Vilhelmin marssiessa Lontooseen [[18. joulukuuta]] Jaakko vietiin hollantilaisten sotilaiden vartioimana [[Kent (kreivikunta)|Kentin]] [[Rochester]]iin, mistä hän pakeni edelleen Ranskaan [[23. joulukuuta|23.&nbsp;päivänä]]. Vilhelmin oletetaan tarkoituksellisesti antaneen Jaakolle tilaisuuden paeta, sillä se oli helpoin ja kivuttomin tapa päästä eroon entisestä kuninkaasta maassa, jossa [[Kaarle I (Englanti)|Kaarle I:n]] mestaus oli vielä tuoreessa muistissa.

Vuonna 1689 parlamentti kokoontui ja julisti Jaakko II:n luopuneen kruunustaan pakenemalla maasta. Vilhelmille ja Marialle tarjottiin yhteishallitsijuutta, minkä he hyväksyivät, joskin Vilhelm vaati itselleen täyden kuninkaan arvon. [[13. helmikuuta|Helmikuun 13. päivänä]] 1689 Vilhelm III ja Maria II nousivat yhdessä Englannin valtaistuimelle.

Englannissa vallanvaihto tapahtui rauhallisesti. [[Skotlanti|Skotlannissa]] Vilhelmiä ja Mariaa vastaan nousi [[JakobiititJakobiitti (puolue)|jakobiittien]] ensimmäinen kapina, ja Irlannissa Jaakko itse yritti valtaanpaluuta; jakobiittien kapina kuitenkin kukistettiin ja Jaakko joutui pakenemaan Irlannista hävittyään sodan siellä vuonna [[1691]].