Ero sivun ”Laivanrakennus” versioiden välillä

 

=== Laivanrakennus löytöretkistä höyrylaivoihin ===

[[Kristoffer Kolumbus]] ja [[Fernão de Magalhães|Magalhaes]] tekivät [[löytöretket|löytöretkensä]] vielä keskiaikaista laivanrakennusperinnettä edustaneilla laivoilla, karakeilla ja karaveleilla. Alukset olivat pieniä, 20–30 metriä pitkiä ja 6–7 metriä leveitä, kuten esimerkiksi Kolumbuksen lippulaiva noin 80 toneladasin (80 tynnyriä viiniä) lastin kantanut [[Santa Maria (purjealus)|Santa Maria]].<ref>Landström, s.102</ref> Purjelaivojen aikakaudella laivojen [[vetoisuus]] ilmoitettiin eri tavoin kuin nykyään, esimerkiksi Enlannissa käytettiin mittayksikköä "[[pitkä tonni]]". Sata vuotta myöhemmin laivat olivat jo suurempia, ja niissä oli enemmän purjeita. Löytöretket toivat mukaan uusia maita, kuten Ranska, Englanti ja Alankomaat kilpailuun merentakaisesta kaupasta. Karakkista kehittyi isompi laivatyyppi, galeoni, jota myöhemmin kutsuttiin [[kaljuuna]]ksi. Kaljuunalle oli tyypillistä keulan yli ulottuva kansisilta. Kaljuunat varustettiin tykein. Esimerkiksi tunnettu englantilainen alus [[Henry Grace à Dieu]] vuodelta 1545 oli varustettu 184 pienehköllä tykillä.<ref>Landström, s.114</ref> Näissä aluksissa oli useita laivaa lujittavia tykkikansia. [[Kuninkaallisen laivaston luokitusjärjestelmä]] antaa joitakin käsityksiä alusten koosta. 1500-luvulla kehittynyt [[takila|takilointi]]tapa säilyi purjelaivojen käytön loppuun saakka suunnilleen samanlaisena. Englantilaiselta laivasuunnittelijalta [[Mathew Baker]]iltä on säilynyt joitakin konstruktiopiirustuksia 1500-luvun lopulta. Laivanrakennuksessa pyrittiin kopiomaan hyviksi purjehtijoiksi osoittautuneiden laivojen rakenteita.<ref>Landström, s.118-119</ref> Espanja sai aluksi puumateriaali, mäntyä ja tammea kotimaastaan. Laivoja rakentaminen siirtyi 1600-luvulla etälästä pohjoisrannikolle [[Bilbao]]on. Samoihin aikoihin Espanjalaiset alkoivat rakentaa laivoja [[Havanna]]ssa, jossa materiaalina oli [[mahonki]].<ref>Konttinen, s.27</ref>