Ero sivun ”Erik Heinrichs” versioiden välillä

Ei muutosta koossa ,  8 vuotta sitten
typo
(pieni täsmennys)
(typo)
| ammatti_ennen =
| jaakariksi_pvm = [[25. helmikuuta]] [[1915]]
| JP27komppania = 2. kompppaniakomppania
| JP27taistelut = asemasota Misse-joella, asemasota Riianlahden rannikkoasemissa, Aa-joen talvitaistelut
| JP27sotilasarvo = oberzugführer
==Sisällissodan jälkeinen aika==
 
Heinrichs määrättiin sisällisssodansisällissodan jälkeen kesäkuussa vuonna 1918 Yleisesikunnan järjestelyosastolle, josta hänet siirrettiin 1. marraskuuta 1918 Sotaministeriön yleisen sota-asiainosaston armeijatoimistolle ja edelleen 21. marraskuu 1918 keskusosastolle. Hiukan myöhemmin hänet siirrettiin 6. joulukuu 1918 alkaen yleisen sota-asiainosaston ja 23. toukokuuta1919 alkaen intendenttiosaston päälliköksi. Esikuntatehtävistä Heinrichs siirrettiin Käkisalmelle, jossa hänet nimitettiin 21. tammikuuta 1920 alkaen [[Käkisalmen läänin rykmentti|Käkisalmen läänin rykmentin]] komentajaksi, jonka tehtävän ohella hän toimi myös Kannaksen rajakomendanttina [[Terijoki|Terijoella]].<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/> Heinrichsin hoidettavaksi tuli valtava sotavankien vaihto-operaatio. Venäjältä kuljetettiin Terijoen kautta Saksaan lähes 15&nbsp;000 vankia ja venäläisiä saksalaisten vankeudesta lähes 45&nbsp;000 henkeä. Heinrichs hoiti operaation yhteistyössä Suomen ja Amerikan punaisten ristien kanssa. Tilanne Kannaksella rauhoittui, kun Suomi ja Neuvosto-Venäjä allekirjoittivat [[Tarton rauhansopimus|Tarton rauhansopimuksen]] lokakuussa 1920. Kronstadtin matruusit tekivät kapinan maaliskuussa [[1921]]. Kapinallisia pakeni tuhansittain jään yli Suomeen. Heinrichs komensi heidät eristysleiriin.{{lähde}}
 
Vuonna 1920 hän johdatti [[Oulu]]sta lähteneen 2. täydennysjoukon (3. retkikunta) [[Petsamon retkikunta]]an toimien joukon johtajana. 16. huhtikuuta 1920 hänet nimitettiin koko retkikunnan komentajaksi. Hän meni naimisiin Saksasta muuttaneen liikemiehen [[Gustav Paulig|Gustaf Paulig]]in Maria-tyttären kanssa huhtikuussa.{{lähde}} Takaisin Yleisesikuntaan hän palasi 20. huhtikuuta 1921, mutta komennettiin jo 1. heinäkuuta 1921 alkaen 3. Divisioonan esikuntapäälliköksi, jolta paikalta hän palasi takaisin Yleisesikuntaan 1. maaliskuuta 1922, missä hänet määrättiin 8. maaliskuuta 1922 osasto 2:n päälliköksi.<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/> Hänet nimitettiin sotilasjäseneksi [[Moskova]]n kansainväliseen aseidenriisuntakonferenssiin vuonna 1922. Yleisesikunnassa Heinrichs johti jonkin aikaa muun muassa toimisto IV:ää eli sotilaallista tiedustelua ja vastavakoilua.{{lähde}}
 
Yleisesikunnasta Heinrichs siirrettiin 26. syyskuuta 1923 Keski-Suomen rykmentin komentajaksi, mutta niomitetiinnimitettiin 18. syyskuuta 1924 Yleisesikunnan päälliköksi. Savon prikaatin komentajaksi hänet nimitettiin 15. kesäkuuta 1928 alkaen, jolta paikalta hän siirtyi 4. heinäkuuta 1929 alkaen Sotakorkeakoulun johtajaksi.<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/> Kesäkuussa [[1930]] [[Lapuan liike]] oli voimissaan [[Etelä-Pohjanmaa]]lla. [[Suomen tasavallan presidentti|tasavallan presidentti]] [[Lauri Kristian Relander]] oli vapauttanut [[Vaasa]]n läänin [[maaherra]]n [[Bruno Sarlin]]in tehtävästään ja nimitti tehtävään Heinrichsin. Hänelle ilmoitettiin, että sosiaalidemokraattien johtomiehen [[Väinö Tanner]]in puhe [[Seinäjoki|Seinäjoella]] piti estää. Heinrichs puolestaan ilmoitti Lapuan liikkeen johtomiehille, että hän eroaa välittömästi, jollei Tanner saa rauhassa puhua. Tannerin vierailu sujui ilman välikohtauksia. Väkivaltaisuuksia Heinrichs ei kyennyt estämään. Kolmen kesäkuun viikon aikana tehtiin Vaasan läänissä yhteensä 42 muilutusta tai muilutusyritystä. Sosiaalidemokraattien kansanedustaja [[Väinö Hakkila]] kyyditettiin heinäkuussa, ja Heinrichs pyysi eroa, koska hänen mielestään tapausta ei tutkittu tarpeeksi tehokkaasti. Presidentti hyväksyi Heinrichsin eronpyynnön elokuussa, jonka jälkeen hän palasi takaisin Sotakorkeakoulun johtajaksi.{{lähde}}
 
Seuraavaksi hänet nimitettiin 1. tammikuuta 1931 alkaen 1. Divisioonan komentajaksi, jossa tehtävässä hä toimi aina 11. helmikuuta 1938 saakka, jolloin hänet nimitettiin Puolustusministeriön jalkaväen tarkastajaksi. Lisäksi Heinrichs on toiminut lyhyitä aikoja Yleisesikunnan päällikönäpäällikkönä vuosina 1922, 1923 ja 1932 ja 1930 sekä Helsingin varuskunnan päällikkönä vuosina 1931–1938.<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/>
 
== Talvisota ==
Tasavallan presidentti Mannerheim nimitti Heinrichsin seuraajakseen [[puolustusvoimain komentaja]]na tammikuussa 1945. Uudella komentajalla oli edessään nippu ongelmia: [[Lapin sota]], armeijan kotiuttaminen, miinanraivaukset, rajojen sotilaalliset järjestelyt. Lisäksi tuli ns. [[asekätkentä]]juttu, joka paljastui kevään 1945 aikana ja johti Heinrichsin sotilasuran päättymiseen kesällä. Sekä pääministeri [[Juho Kusti Paasikivi]] että [[Suomen Kommunistinen Puolue|kommunisti]]en johtamien [[Suomen Kansan Demokraattinen Liitto|kansandemokraatti]]en ministerit [[Mauno Pekkala]] ja [[Yrjö Leino]] olivat sitä mieltä, että Heinrichsin oli erottava. Myös presidentti Mannerheim suositteli sitä Heinrichsille, vaikka lupasi myös tukensa, jos tämä päättäisi jatkaa virassa. Heinrichs lähetti Mannerheimille kirjeen, jossa hän pyysi eroa. Hän oli silloin 55-vuotias.
 
[[Tiedosto:Axel_Erik_Heinrichs_hauta.jpg|230px|right|thumb|Axel Erik Heinrichsin hauta Kulosaaren hautausmaalla Helsingissä.]]Heinrichs nautti eronsa jälkeenkin laajaa arvostusta sotilaallisena asiantuntijana, ja hänen asiantuntemustaan käytettiin edelleen hyväksi. Hän kirjoitti valtiojohdon pyynnöstä ja käyttöön useita muistioita Suomen sotilaspoliittisesta asemasta vuosina 1945–1950. Huhtikuussa [[1948]] Heinrichs oli mukana [[YYA-sopimus]]ta neuvottelevassa valtuuskunnassa Moskovassa. Hän myös avusti sodan aikaisen tiedustelupäällikön [[Aladár Paasonen|Aladár Paasosen]] kanssa MannerheimiäMannerheimia marsalkan muistelmien kirjoittamisessa [[Val-Mont]]issa [[Sveitsi]]ssä.
 
Vuosina [[1957]] ja [[1959]] ilmestyi Heinrichsin kirjoittama kaksiosainen Suomen marsalkan elämäkerta ''Mannerheim Suomen kohtaloissa''. Keväällä 1957 Heinrichs vihittiin [[Helsingin yliopisto]]n filosofian kunniatohtoriksi. Jalkaväenkenraali Erik Heinrichs kuoli 16. marraskuuta 1965 [[Kivelän sairaala]]ssa Helsingissä. Hänet on haudattu Helsingin [[Kulosaaren hautausmaa]]lle.
 
==Luottamustoimet==
Heinrichs toimi sotaministerin määräämänä jääkäritoimiston puheenjohtajana vuosina 1919–1920, lisäksi hän toimi Venäjällä olevien suomalaisten evakuoimista suunnitelleen komitean puheenjohtajana vuonna 1920, sekä toimi puheenjohtaja komiteassa, jonka tehtäväksi annettiin asetusehdotuksen laatiminen sotatilan lakkauttamisen johdosta vuonna 1920. Seuraavana vuonna hän aloitti Inkerin uuden avustamiskomitean puheenjohtajana ja toimi tehtävässä vuoteen 1922 saakka, jonka jälkeen hän toimi suomalais-venäläisen rajakomitean suomalaisena puheenjohtajana vuoteen 1923 saakka. Lisäksi hän toimi Moskovan aseistariisumiskonferenssin suomalaisessa valtuuskunnassa vuonna 1922 ja puolustusrevisioninjäsenenä vuosina 1924–1925 sekä oli maarattynämäärättynä Tasavallan presidentin saattueeseen Tukholmaan vuonna 1925. Hän osallistui Suomen hallituksen ja puolustusvoimien edustajana sotamarsalkka Hindenburgin hautajaisissa vuonna 1934.<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/>
 
Heinrichs toimi Yleisesikunnan kunnianeuvoston puheenjohtajana vuosina 1922–1923 ja Korkeimman oikeuden sotilasjäsenen varajäsenenä vuosina 1931–1938 sekä toimi Suomen sotatieteellisen seuran puheenjohtajana vuosina 1930–1955. Suomen upseeriliiton puheenjohtajana hän toimi vuosina 1934–1935 ja Suomen puolustuslaitoksessa palvelleiden keuhkotautisten avustamisyhdistyksen puheenjohtajana vuodesta 1933 alkaen. Hän toimi sitiensotien jälkeen asiantuntijana Suomen ja Neuvostoliiton [[YYA-sopimus|YYA-sopimusneuvotteluissa]] Moskovassa vuonna 1948 sekä oli Sotatieteellisen seuran, Upseeriliiton, Reserviupseeriliiton ja Kadettikunnan kunniajäsenenä. Hän toimi myös Jalkaväensäätiön kunniapuheenjohtajana sekä sai filosofian kunniatohtorin arvon Helsingin yliopistossa vuonna 1957.<ref name="SJE/1938"/><ref name="SJE/1975"/>
 
==Julkaisut==
*Jalkaväenkenraali 3.10.1941
*Yleisesikuntaupseerin arvonimi 21. toukokuuta 1919
|Kunniamerkkinauhat=[[Kuva:VR_Suurristi.png|162px|Vapaudenristin Suurristin kunniamerkkinauha]][[File:Mannerheim ristin 1lk kunniamerkkinauha.png|Mannerheim-risti|82px|Mannerheim-risti 1. lk:n kunniamerkkinauha.]][[Kuva:SVR1 Komentaja.png|82px|Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. komentajamerkkinkomentajamerkin kunniamerkkinauha]]<br>[[Kuva:Nauha VR3 miekkojen kera.png|50px|Vapaudenristi 3. lk. miekkojen kera kunniamerkkinauha]][[Kuva:SVR Komentaja.png|82px|Suomen Valkoisen Ruusun ritarikunnan 2. lk. komentajamerkin kunniamerkkinauha.]][[Kuva:Nauha Vapaussodan muistomitali.png|50px|Vapaussodan muistomitalin kunniamerkkinauha]][[Kuva:Nauha talvisodan muistomitali.png|50px| Talvisodan muistomitalin kunniamerkkinauha]]<br>[[Kuva:Nauha heimosotaristi.png|50px|Heimosotaristin kunniamerkkinauha]][[Kuva:Inkerin Valkoinen Muuri.png|50px|Inkerin Valkoisen Muurin kunniamerkkinauha]][[File:Rautaristin ritariristi.png|82px|Saksan Rautaristin ritariristin kunniamerkkinauha]][[Kuva:Nauha_Preussin_rautaristi2lk.png|50px|Preussin 2- lk. Rautaristin kunniamerkkinauha]]<br>[[Kuva:Rautaristi 2 luokka.png|50px|Saksan 2. lk. Rautaristin kunniamerkkinauha]][[Kuva:Nauha saksan maailmansodan kunniaristi.png|50px|Saksan maailmansotaan osallistuneiden kunniaristin kuniamerkkinauhakunniamerkkinauha]][[Kuva:Viron kotkaristin 2 ja 3 lk nauha.png|82px|Viron Kotkaristi ritarikunnan 2. lk. ansioristin kunniamerkkinauha]][[File:Ranskan Kunnialegioonan upseerimerkin nauha..png|50px|Ranskan Kunnialegioonan upseerimerkkinupseerimerkin nauha]]<br>[[File:Latvian kolmen tähden ritarikunnan 3. lk. kunniamerkki.png|82px|Latvian Kolmen Tähden ritarikunnan 3. lk. kunniamerkin kunniamerkkinauha]][[File:Unkarin Pyhän Kruunun ritarikunnan kunniamerkkinauha.png|50px|Unkarin Pyhän Kruunun ritarikunnan kunniamerkkinauha]][[File:Liettuan Gediminasin ritarikunnan suurristi.png|160px|Liettuan Gediminasin ritarikunnan suurristin kunniamerkkinauha]][[File:Polonia Restitutan 1. lk. komantajamerkki.png|82px|Puolan Polonia Restituten 2. lk. kunniamerkin nauha]]<br>[[File:Romanian Mikael Urhoollisen ritarikunnan kunniamerkkinauha.png|50px|Romanian Mikael Urhoollisen ritarikunnan kunniamerkkinauha]][[File:Ruotsin Miekkaritarikunnan suurristin kunniamerkkinauha.png|160px|Ruotsin Miekkaritarikunnan suurristin kunniamerkkinauha]][[File:Liettuan Gediminasin ritarikunnan kunniamerkkinauha.png|50px|Liettuan Gediminasin ritarikunnan kunniamerkkinauha]][[File:Ruotsin Miekaritarikunnan komentajamerkki.png|82px|Ruotsin Miekkaritarikunnan komentajamerkin kunniamerkkinauha]]<br>[[Kuva:Vapaudenristin 1lk rintatähti mk.png|110px|Vapaudenristin rintatähti miekkoineen]][[File:Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1lk komentajamerkin rintatähti.png|100px|Valkoisen Ruusun ritarikunnan 1. lk. komentajamerkin rintatähti]][[File:Mannerheimristin2lk.png|80px|Mannerheim-risti 2. lk.]]</br>[[Kuva:Jaakariristi slide0637 image002.png|70px|Jääkärimerkki]] [[File:Rautaristi 1 luokka.png|80px|Saksan 1. lk. Rautaristi]] [[Tiedosto:Saksan kultainen risti.png|100px|Saksan kultainen risti]]</br>[[File:Viron Kotkaristin ritarikunnan rintatähti.png|100px|Viron Kotkaristin ritarikunnan rintatähti]][[File:Liettuan Gediminasin ritarikunnan suurristin rintatähti.png|100px|Liettuan Gediminasin ritarikunnan suurristin rintatähti]][[File:Miekkaritarikunnan 1lk komentajamerkin rintatähti.png|90px|Ruotsin Miekkaritarikunnan 1. lk. komentajamerkin rintatähti]]
|Kunniamerkit=[[Vapaudenristi|Vapaudenristin Suurristi]]
*[[Mannerheim-risti|Mannerheim-risti 1. lk.]]
8 905

muokkausta