Ero sivun ”Jules Mazarin” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
lähteet, viitteitä, lähtetön-malline pois |
||
Rivi 1:
[[Image:Cardinal_Mazarin.jpg|thumb|Kardinaali Jules Mazarin]]
'''Jules Mazarin''', syntyjään '''Giulio Raimondo Mazzarino'''<ref name="omh21">{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 21| Julkaisija = | Vuosi = 1987| Tekijä = Bjøl, Erling | Sivu = 86| Isbn =951-1-09954-X}}</ref> ([[14. heinäkuuta]] [[1602]] [[Pescina]], [[Italia]] – [[9. maaliskuuta]] [[1661]] [[Vincennes]], [[Ranska]]) oli [[italia]]laissyntyinen [[ranska]]laispoliitikko ja kardinaali, joka toimi [[kardinaali Richelieu]]n seuraajana [[Ranska]]n pääministerinä vuodesta [[1642]] kuolemaansa asti.
[[Kuva:JulesMazarinNanteuil.jpg|left|250px|thumb|Kardinaali Jules Mazarin kirjastossaan]]
Kun [[Ludvig XIV]] peri Ranskan kruunun viisivuotiaana vuonna 1643, hänen äidistään, kuningatar [[Anna Itävaltalainen|Anna Itävaltalaisesta]] tuli alkuun sijaishallitsija. Käytännössä valtaa kuitenkin käytti pääministeri, kardinaali Jules Mazarin.<ref name="omh11" /> Paavi oli lähettänyt italialaisen Mazarinin [[Ludvig XIII]]:n hoviin diplomaatiksi, ja Ranskan silloinen pääministeri, kardinaali Richelieu sai nuoren diplomaatin siirtymään Ranskan hovin palvelukseen vuonna 1638.
Mazarinin ura eteni salamavauhtia: hän sai Ranskan kansalaisuuden jo seuraavana vuonna ja hänet nimitettiin kardinaaliksi vuonna 1641.<ref>{{Kirjaviite | Nimeke = Historian suursanakirja| Julkaisija = WSOY| Vuosi = 1998| Tekijä = Nenonen, Kaisu-Maija & Teerijoki, Ilkka| Suomentaja = | Luku = | Sivu = 978| Isbn = 951-0-22044-2}}</ref>
[[Richelieu]]n kuoltua Mazarin nousi pääministeriksi ja johti Ranskaa määrätietoisesti [[Kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisen sodan]] viime vaiheiden läpi. Mazarinin johdolla Ranska neuvotteli rauhansopimuksen, joka vahvisti Ranskan aseman sodan voittajana. Mazarin joutui vuosien varrella useiden murhayritysten kohteeksi ja lähti jopa kahdesti maanpakoon, kun osa aatelistosta ja kuningassuvusta vastusti hänen toimiaan. Hänen onnistui silti säilyttää niin henkensä kuin poliittisen asemansakin. Ludvig XIV julistettiin täysi-ikäiseksi 1651, mutta hän jätti yhä vallankäytön Mazarinille. Kolmen vuoden kuluttua Ludvig voideltiin kuninkaaksi, ja Mazarin pysyi pääministerinä kuolemaansa saakka vuonna 1661.▼
▲[[Richelieu]]n kuoltua Mazarin nousi pääministeriksi ja johti Ranskaa määrätietoisesti [[Kolmikymmenvuotinen sota|kolmikymmenvuotisen sodan]] viime vaiheiden läpi. Mazarinin johdolla Ranska neuvotteli rauhansopimuksen, joka vahvisti Ranskan aseman sodan voittajana. Mazarin myös edisti Ranskan etuja Etelä-Italiassa lietsomalla Espanjan vastaista mielialaa. Hän pyrki heikentämään [[Habsburg]]-suvun asemaa myös Saksassa ja Alankomaissa. Nämä tavoitteet onnistuivat vain osittain, mutta [[Pyreneiden rauha]] 1959 oli Ranskalle merkittävä voitto.<ref name="omh11">{{Kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri maailmanhistoria. Osa 11.| Julkaisija = Otava| Vuosi = 1985 | Tekijä = Rystad, Göran | Suomentaja = Eskelinen, Heikki | Sivut = 66–69 | Julkaisupaikka = Helsinki | Isbn = 951-1-08250-7}}</ref> Mazarin joutui vuosien varrella useiden murhayritysten kohteeksi ja lähti jopa kahdesti maanpakoon, kun osa aatelistosta ja kuningassuvusta vastusti hänen toimiaan. Hänen onnistui silti säilyttää niin henkensä kuin poliittisen asemansakin. Ludvig XIV julistettiin täysi-ikäiseksi 1651, mutta hän jätti yhä vallankäytön Mazarinille. Kolmen vuoden kuluttua Ludvig voideltiin kuninkaaksi, ja Mazarin pysyi pääministerinä kuolemaansa saakka vuonna 1661.
==Lähteet==
{{Viitteet}}
{{Tynkä/Poliitikko}}
{{
[[Luokka:Ranskalaiset poliitikot]]
[[Luokka:Kardinaalit]]
| |||