Ero sivun ”Hans Frank” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Kospo75 (keskustelu | muokkaukset)
lähde + viitteitä
Rivi 4:
 
==Tausta, liittyminen natsipuolueeseen ja opinnot==
Hans Frank syntyi Karlsruhessa asianajajaperheeseen. Ylioppilastutkinnon jälkeen 1917 hän liittyi [[Saksan keisarillinen armeija|Saksan armeijaan]]. [[ensimmäinen maailmansota|Ensimmäisen maailmansodan]] jälkeen hän ei palannut siviiliiinsiviiliin, vaan jäi äärioikeistolaisiin [[Freikorps]]-vapaajoukkoihin. Vuonna 1920 Frank liittyi Saksan työväenpuolueeseen (DAP), ja uudelleen perustettuun [[Saksan kansallissosialistinen työväenpuolue|kansallissosialistiseen puolueeseen]] vuonna 1927. Frank osallistui [[Sturmabteilung|SA]]-miehenä epäonnistuneeseen [[oluttupavallankaappaus|oluttupavallankaappaukseen]].
 
Vuonna 1924 Frank väitteli lakitieteen tohtoriksi julkisoikeudellisia oikeushenkilöitä käsitelleellä väitöskirjallaan ''Die öffentliche Juristische Person – Ein Beitrag zur Lehre des Merkmals der öffentlichen Rechtsperson''. Vuonna 1926 hän suoritti valtiollisen lakitieteen tutkinnon voidakseen toimia asianajajana [[München]]issä. Hänestä tuli myös [[Adolf Hitler]]in oikeusopillinen neuvonantaja. Joissakin artikkeleissa häntä kutsutaan kansallissosialistisen puolueen pääjuristiksi.
Rivi 17:
[[Toinen maailmansota|Toisen maailmansodan]] puhjettua syksyllä 1939 Frank nimitettiin 26. lokakuuta [[Puola]]n miehitettyjen keskiosien (''Generalgouvernement für die besetzten polnischen Gebiete'') kenraalikuvernööriksi. Puolan länsiosat oli liitetty suoraan Saksaan, itäosat oli 17. syyskuuta 1939 anastanut [[Neuvostoliitto]], ja osaa hallittiin kenraalikuvernöörin alaisuudessa. Hän sai [[SS|SS:n]] ''Obergruppenführer''in arvon. Frank muutti perheineen ensin [[Varsova]]n Kuninkaanlinnaan ja sieltä 7. marraskuuta 1939 Kenraalikuvernementin pääkaupungiksi nimettyyn [[Krakova]]an [[Wawel]]in kuninkaanlinnaan. Linnasta tuli pian loisteliaiden vastaanottojen, päivällisten ja tanssiaisten pitopaikka. Frank ei pihistellyt edustuskuluissa, ja hän takavarikoi häpeämättä linnansa huonekaluja, mattoja, tauluja ja koriste-esineitä puolalaisista yksityiskodeista ja kokoelmista. Frank perheineen rikastui myös takavarikoimalla tai ostamalla pilkkahintaan [[juutalaiset|juutalaisten]] omaisuutta.
 
Puolalaisia kohtaan Frank noudatti ”kepin ja porkkanan” -periaatetta. Yhtäältä vähäisinkin vastarinta murskattiin säälimättä, toisaalta puolalaisille suotiin myös tiettyjä vapauksia. Juutalaisia [[kenraalikuvernementti|kenraalikuvernementissä]] sen sijaan kohdeltiin täysin säälimättä. Frank valvoi juutalaisten siirtoa [[getto]]ihin ja siviilien käyttöä pakkotyössä.<ref name=iims>{{Kirjaviite | Tekijä =Drakenlordh, Rikard| Nimeke =Toisen maailmansodan avainhenkilöt | Suomentaja =Kortesuo, Petri | Vuosi =2005 | Sivu = 159-160 | Julkaisija =Karisto | Tunniste =ISBN 951-23-4674-5}}</ref> Vuonna 1942 hän menetti eri kunniatehtävänsä kenraalikuvernementin ulkopuolella ärsytettyään Hitleriä puheillaan, joissa hän arvosteli ankarin sanoin puolalaisväestön kohtelua ja saksalaisten toimia miehitetyssä maassa. Osaksi kyse oli myös sisäisestä valtakamppailusta [[Friedrich Wilhelm Krüger]]in kanssa. Ollessaan kenraalikuvernöörinä Frank pyysi Hitleriltä eroa 14 kertaa. Hän pakeni hallintoalueeltaan 17. tammikuuta 1945.
[[Kuva:Hans Frank 1945.jpg|thumb|Hans Frank sellissään Nürnbergissä.]]
 
Rivi 23:
[[Kuva:Hans Frank at Nuremberg trials.jpg|thumb|Frank Nürnbergin oikeudenkäynnissä.]]
{{Pääartikkeli|[[Nürnbergin oikeudenkäynnit]]}}
[[Yhdysvallat|Yhdysvaltalaiset]] saivat Frankin kiinni [[Berchtesgaden]]in lähellä 4. toukokuuta 1945. Frank väitti Nürnbergin tuomioistuimessa, että [[Heinrich Himmler]] ja SS valvoivat täysin juutalaisten joukkotuhoa, eikä hän tiennyt operaatiosta ennen vuotta 1944. Vangittuna ollessaan Frank kääntyi katolilaiseksi. Hänet tuomittiin kuolemaan sotarikoksista ja [[rikos ihmisyyttä vastaan|rikoksista ihmiskuntaa]] vastaan ja teloitettiin [[hirttäminen|hirttämällä]] 16. lokakuuta 1946.<ref name=iims /> Oikeudenkäynnin aikana Frank, joka ensi alkuun oli kiistänyt syyllisyytensä, tunnusti olevansa syyllinen.
 
Frankin vaimo Brigitte pidätettiin 1947 ja toimitettiin useiden muiden sotarikosoikeudenkäynnissä tuomittujen vaimojen kanssa Augsburg-Göggingenin työleirille [[Augsburg]]in lähellä. Hän vapautui 1948. Brigitte Frank kuoli 9. maaliskuuta 1959 Münchenissä.
 
==Lähteet==
 
{{Viitteet}}
 
==Aiheesta muualla==