Kun kello käy

Kun kello käy on Kristina Hautalan esittämä Suomen edustuskappale vuoden 1968 Eurovision laulukilpailussa Lontoossa. Sen sävelsi Esko Linnavalli ja sanoitti Juha Vainio. Kappale jäi yhdellä pisteellään jaetulle viimeiselle sijalle.

Euroviisututkija Mari Pajalan mukaan suomalaisille tyypillinen ”suurista toiveista suureen pettymykseen” -suhtautumiskaava Euroviisuihin sai alkunsa juuri vuonna 1968, kun Suomen euroviisukarsinta toteutettiin ensi kertaa yleisöäänestyksenä postikorttien avulla. Poptähteytensä huipulla ollut Kristina Hautala oli sekä yleisön että sitä myötäilevän median suosikki, ja Suomen mahdollisuuksiin pirteällä popkappaleella uskottiin vahvasti. Hautalan sanottiin päässeen ”lemmikin asemaan” loppukilpailun pienimpänä ja nuorimpana esiintyjänä, ja kappaleen kansainvälinen ennakkomyynti oli parempaa kuin suomalaislaululla koskaan. Kun tämä suomalaisten suosikkiesitys sitten jäi loppukilpailussa viimeiseksi, toiveista pettymykseen -kaava toteutui ensimmäistä kertaa puhtaana. Jumbosijoja oli tullut aiemminkin vuosina 1963 ja 1965, mutta silloin kappaleilla joiden menestykseen ei niin vahvasti ollutkaan uskottu.

Vuoden 1968 Eurovision laulukilpailu Lontoossa oli ensimmäinen, joka tallennettiin väreissä ja esitettiinkin väreissä niissä maissa, joissa väritelevisiotoiminta oli jo aloitettu. Jokaisen kilpailijan esiintymisasuihin kiinnitettiin nyt aivan uudenlaista huomiota, ja Kristina Hautalan lehmuksenvihreä minimekko sai jo etukäteen paljon huomiota Suomen lehdistössä. Useimpien suomalaisten televisioista Euroviisuja katseltiin kuitenkin vielä tuolloin ja monta vuotta eteenkinpäin mustavalkovastaanottimista, vaikka Yleisradio aloittikin värilähetykset seuraavana vuonna 1969.

Lähteet

• Pajala, Mari: Erot järjestykseen! Eurovision laulukilpailu, kansallisuus ja televisiohistoria, s. 222–223, 226. Väitöskirja, Turun yliopisto. Nykykulttuurin tutkimuskeskuksen tutkimuksia 88. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2006. ISBN 951-39-2583-8.