Ero sivun ”Jumalainen näytelmä” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset) typo |
|||
Rivi 7:
Dante itse on antanut Jumalaiselle näytelmälle neljä tulkinnan tasoa. Runoa voidaan tulkita kirjaimellisesti, allegorisesti, anagogisesti sekä moraalisesti.<ref>Tykesson 1974, 402.</ref> Nämä samat neljä tulkinnan tasoa muodostavat myös keskiaikaisen Raamatun tulkinnan metodin, [[Quadriga|Quadrigan]]. Allegorisesti Danten matka voidaan nähdä omana tienä puhdistumiseen, synnistä täydellisyyteen. Toisaalta se kertoo aikansa yhteiskunnan moraalisesta rappiosta, luokitellen syntejä ja hyveitä niiden rangaistavuuden perusteella. Anagoginen tulkinta runosta esittää sen edustavan todellista, uskonnollista järjestystä tuonpuoleisessa. Toisaalta kirjaimellisesti voidaan lukea Danten matka osana matkakirjallisuutta, ilman muita merkityksiä. Kuitenkin runon päähenkilö Dante tulisi muistaa erottaa runon kirjoittaneesta Dantesta. Kyseessä on fiktiivinen näkymatka, jonka päähenkilö on myös kuvitteellinen. Päähenkilö edustaa jokaista ihmistä matkalla tietoisuuteen hyveistä ja paheista.<ref>Tykesson 1974, 408-409.</ref>
Dante ihaili suuresti [[antiikin Kreikan kulttuuri|antiikin kreikkalaista]] ja [[antiikin Rooman kulttuuri|roomalaista kulttuuria]]. Tämä on havaittavissa erityisesti Infernossa, jonne Dante on sijoittanut runsaasti antiikin myyttisiä hahmoja. Antiikin hahmot ovat, muutamaa poikkeusta
== Rakenne ==
''Jumalainen näytelmä'' koostuu kolmesta osasta: ''Inferno'' (helvetti), ''Purgatorio'' (kiirastuli) ja ''Paradiso'' (paratiisi). Ensimmäinen osa, Inferno, on näistä kolmesta tunnetuin. Jumalaisen näytelmän lukusymboliikka on
[[Eino Leino]] suomensi runoelman vuonna [[1912]]. Teos on myös runoteknisesti varsin mielenkiintoinen sen sisältämän harvinaisen poljennottoman [[runomitta|runomitan]], tertsiinin, johdosta. Leinon kerrotaan suomentaneen ensimmäisen laulun runomitan vaatimien loppusointujen mukaisesti, mutta havainneen työn liian vaikeaksi, minkä jälkeen hän tyytyi mukailemaan lopullisen suomennoksen loppusoinnut lähelle vaatimuksia.{{Lähde||15. syyskuuta 2008}} Tämän voi huomata kolmessa ensimmäisessä säkeessä:
Rivi 51:
'''1. piiri''' ([[limbo]]): kastamattomat ja ennen Kristuksen syntymää eläneet hyveelliset ihmiset. Tässä suhteellisen miellyttävässä paikassa asuvien syntisten ainoa synti on perisynti. Tänne on sijoitettu mm. antiikin ajan todellisia ja myyttisiä sankareita, kirjailijoita, filosofeja ja tiedemiehiä. Täällä olivat myös Vanhan testamentin ajan pyhät ennen kuin Jeesus nouti heidät pois. Heidän rangaistuksensa on ainoastaan ikuinen Jumalan rakkauden kaipuu. Täällä on myös Vergiliuksen vakituinen paikka.<br />
'''2. piiri''': himo, synnillinen rakkaus. Lihalliselle himolleen
'''3. piiri''': ahmatit. He makaavat limaisessa mudassa ja ulvovat kuin koirat, samalla kun ikuinen rankkasade piiskaa heitä ja he kääntyilevät puolelta toiselle yrittäessään suojella itseään siltä. Helvetin vahtikoira [[Kerberos]] ahdistelee heitä ja vartioi piiriä.<br />
'''4. piiri''': saiturit ja tuhlaajat. Täällä kadotetut vyöryttävät valtavia kuormia toisiinsa törmäillen ja toisiaan soimaten. Piirin vartijana toimii [[Pluto (jumala)|Pluto]].<br />
| |||