Versio 14. heinäkuuta 2013 kello 18.23 muokkaa Juusohe (keskustelu \| muokkaukset) seulojat 3 772 muokkausta p typo ← Vanhempi muutos		Versio 14. heinäkuuta 2013 kello 18.23 muokkaa kumoa Tappinen (keskustelu \| muokkaukset) välityslautakunnan jäsenet, seulojat 103 463 muokkausta Ei muokkausyhteenvetoa Uudempi muutos →
Rivi 2: '''Hyökyaalto''' on suuri aalto, hyöky.<ref>{{Kirjaviite \| Nimeke = Nykysuomen sanakirja \| Julkaisija = WSOY \| Vuosi = 1979 \| Isbn = 951-0-09108-1 }}</ref> Aaltoja muodostava tuulen ja merenpinnan välinen prosessi johtaa kaikenkokoisten aaltojen syntymiseen, pienistä vedenpinnan rypyistä todella suuriin aaltoihin. Siksi on kehitetty [[merkitsevä aallonkorkeus\|merkitsevän aallonkorkeuden]] ~~ksite~~käsite. Todella suurten aaltojen syntymisen todennäköisyys normaalissa aallokonmuodostumisprosessissa on pieni mutta olemassa.<ref name="NOAA">{{Verkkoviite \| Osoite = http://www.opc.ncep.noaa.gov/perfectstorm/mpc_ps_rogue.shtml \| Nimeke = Rogue Waves \| Tekijä = \| Tiedostomuoto = \| Selite = \| Julkaisu = \| Ajankohta = \| Julkaisupaikka = \| Julkaisija = NWS Ocean prediction center \| Viitattu = 14.7.2013 \| Kieli = }}</ref> Aaltojen kasvua kuvaavan epälineaarisen Schrödingerin yhtälön analyyttinen ratkaisu, Peregrinen solitoni, on johdettu 1983. Se selittää, miten tyynen merenpinnan keskellä voi syntyä hyvin korkea aalto, jonka kaltaisten oletetaan aiheuttaneen lukuisia merionnettomuuksia. Nämä aallot häviävät syntypaikallaan yhtä nopeasti kuin ilmestyivätkin. Sitä tukevia mittauksia on tehty optiikan puolella.<ref>{{Verkkoviite \| Osoite = http://rajapinta.tut.fi/artikkelit/2010/4/Roistoaallon_prototyypin_jaljilla \| Nimeke = Roistoaallon prototyypin jäljillä \| Tekijä = \| Tiedostomuoto = \| Selite = \| Julkaisu = Rajapinta \| Ajankohta = 2010 \| Julkaisupaikka = \| Julkaisija = \| Viitattu = 14.7.2013 \| Kieli = }}</ref>

Ero sivun ”Hyökyaalto” versioiden välillä