Ero sivun ”Viljo Vesterinen” versioiden välillä

| aktiivisena = [[1921]] - –[[1960]]

| levy-yhtiöt = [[PSO|Homocord/PSO]], [[His Masters Voice]]/[[Fazerin musiikkikauppa|Fazer]], [[Fenno]], [[Parlophone]], [[Odeon Records|Odeon/PSO]], [[Sonora (levy-yhtiö)|Sonora]], Bellacord-Electro, [[Sointu (äänilevytehdas)|Sointu/Saaristokauppa Oy]], [[Columbia Records|Columbia/Levytukku]], Kristall/Fazer, Mirva, Rytmi, [[Decca Records|Elektro/Decca/Fazer]], [[Levytukku|Triola/Levytukku]], Finlandia/PSO, [[Cupol]]<ref name=Tikka>{{Kirjaviite | Tekijä = Marko Tikka| Nimeke = Harmonikan kuningas Viljo Vesterinen| Vuosi = 2007| Kappale = | Sivu = | Selite = | Julkaisupaikka = Jyväskylä | Julkaisija = Ajatus Kirjat| Tunniste = ISBN 978-951-20-7356-6| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>

'''Viljo ”Vili” Vesterinen''' ([[26. maaliskuuta]] [[1907]] [[Terijoki]], [[Kivennapa]] – [[18. toukokuuta]] [[1961]] [[Helsinki]])<ref name=Tikka/> oli [[Suomi|suomalainen]] [[harmonikka|harmonikansoittaja]] ja [[säveltäjä]].<ref name = "MusTietoSK">{{Kirjaviite | Tekijä = | Nimeke = Suuri Musiikkitietosanakirja 6 Seg-ÖSeg–Ö| Vuosi = 1992| Kappale = | Sivu = 226| Selite = | Julkaisupaikka = KeuruuHelsinki| Julkaisija = Weilin + Göös ja Otava| Tunniste = ISBN 951-35-4730-2| www = | www-teksti = | Tiedostomuoto = | Viitattu = | Kieli = }}</ref>

Viljo Vesterinen kävi aluksi muutaman viikon kiertokoulua ja pääsi kahdeksanvuotiaana nelivuotiseen kansakouluun Kuuterselässä vuonna 1915. Ensimmäisen kosketuksensa harmonikkaan Vilkka sai läheisessä Kokin talossa, jossa oli [[Pietari (kaupunki)|Pietarista]] hankittu kaksirivinen harmonikka. Vilkka ja Kokin perheen poika soittivat instrumenttia vuorotellen, Vilkan saadessa ajan myötä soittimesta myös säveliä irti. Joonas Vesterinen hankki perheeseen ensimmäisen kaksirivisen harmonikan vaihtamalla sen venäläiseltä upseerilta peräisin olleeseen Nagan-pistooliin Hermanni Kirjavaiselta. Aluksi harmonikkaa yritti soittaa keskimmäinen veli Rudolf, joka kuitenkin kyllästyi soittimen hankaluuteen pian. Pistoolivaihtokaupan esilletulo johti myös ikävyyksiin [[Suomen sisällissota|sisällissodan]] aikana ja jälkiselvittelyissä, joista Joonas Vesterinen lopulta kuitenkin selviytyi vahingoittumattomana. Kaksirivisestä tuli nyt Viljo Vesterisen ensimmäinen soitin, jolla hän jo seuraavana kesänä soitti paikallisia piirileikki- ja kansanlauluja. Hänen kerrotaan oppineen soittamaan epätavallisenpoikkeusellisen nopeasti, ja niin pojasta tuli pian kylän juhliin ja nurkkatansseihin kysytty soittaja.<ref name=Tikka/>

Kaksitoistavuotiaana Vilkalla oli kokemusta jo useista soittopaikoista, myös häistä. Isä ja opettaja pitivät kuitenkin pelimannin ammattia epämääräisenä. Joonas toivoi pojastaan harjoittelijaa kauppapuotiin, missä tämän piti oppia liikemiehen ammatin alkeita. Vilkka sai kuitenkin paljon huomiota ja ansaitsi soitollaan, mikä vahvisti hänen omaa toivomustaan soittajan ammattiin ryhtymisestä. Erimielisyydet isän kanssa kiristyivät, ja Viljo Vesterinenpoika lähti kaksirivisen kanssa kotoaan saamansa selkäsaunan jälkeen kotoaan kaksirivisen kanssa vain 14-vuotiaana. Hän asui aluksi kummisetänsä luona Uudellakirkolla, ja kerättyään soittamalla rahaa matkalippuun, hän matkusti muutaman viikon kuluttua [[Viipuri]]in, jossa hänen Rudolf-veljensä oli jo suorittamassa asepalvelustaanasepalvelusta. SaatuaanVesterisen saatua sattumalta tapaamaltaan kuuterselkäläiseltä Jooseppi Leskiseltä ensimmäisen asunnon tämän yläkerran hellahuoneesta, muusikonurahänen muusikonuransa Viipurissa saattoi alkaa marraskuun alussa 1921.<ref name=Tikka/>

Vesterinen opiskeli [[sello]]n- ja [[piano]]nsoittoa [[Viipurin musiikkiopisto]]ssa. Harmonikansoittajana hän oli itseoppinut,<ref name = "MusTietoSK"/> eikä hän tuntenut nuotteja<ref name=paju>Arto Pajukallio, Elokuvat, Helsingin Sanomat 22.7.2011, sivu B 13</ref>. AlkuaikoinaanAlkuaikoina Vili Vesterinen säesti eri [[muusikko|muusikoita]] ja esiintyi [[1920-luku|1920-luvun]] lopulla elokuvissa, sirkuksissa ja kahviloissa.<ref name = "MusTietoSK"/> Viljo Vesterinen vaikutti [[Suomi Jazz Orkesteri]]ssa vuosina [[1929]]-[[1931]]1929–1931. [[Dallapé]]-orkesterissa hän työskenteli [[1931]]–[[1938]]. Sota-aikana hän oli suosittu esiintyjä [[viihdytysjoukot|viihdytyskiertueilla]]. Vuonna [[1944]] hän esiintyi [[Helsingin kaupunginorkesteri]]n solistina, ja häntä pidetään konserttiharmonikan uranuurtajana Suomessa. Hänen 50-vuotisjuhlakonserttinsa pidettiin [[Helsingin Messuhalli]]ssa [[1957]].<ref name = "MusTietoSK"/>

HänVesterinen esiintyi myös muutamissa elokuvissa. Vuonna [[1955]] Vili Vesterisestähänestä tehtiin osittain fiktiivinen elämäkertaelokuva ''[[Säkkijärven polkka (vuoden 1955 elokuva)|Säkkijärven polkka]]''.

Hän sai [[halvaus]]kohtauksen keikkamatkalla [[Ylitornio]]ssa marraskuussa [[1950]]. Myöhemmin [[1950-luku|1950-luvulla]] kohtaukset uusiutuivat ja johtivat siihen, että hän enää harvoin pystyi soittamaan enää harvoin. Halvauksen aiheuttajana pidetään yleisesti muusikon epäsäännöllistä elämänrytmiä, johon kuului [[Alkoholijuoma|alkoholi]], [[tupakka]] ja epäterveellinen ruoka. Myötävaikuttavana tekijänä on saattanut olla 19-vuotiaana sairastettu [[keltatauti]]. Hän esiintyi viimeisen kerran huhtikuussa [[1960]], jolloin hän ei enää kyennyt juurikaan soittamaan, vaan [[Jorma Juselius]] ja [[Masa Jäppilä|Martti Jäppilä]] paikkasivat hänen soitto-osuutensa. Hän itse kävi lavalla vain näyttäytymässä yleisölle. Maaliskuussa [[1961]] sattunut viimeinen halvauskohtaus vei häneltä puhekyvyn, eikä hän enää palannut [[Kivelän sairaalastasairaala]]sta, jossa hän oli hoidettavana.

Hänet on haudattu [[Honkanummen hautausmaa]]lle, kortteliin 26. samaan hautaan kuin vaimonsa ToininToini ([[1921]]-[[1991]]1921–1991) kanssa. Vuonna [[1977]] hänen muistokseen perustettiin Viljo Vesterinen -kilta. Vesterisen oppilaista tunnetuiksi myöhemmin tulivat muun muassa [[Esko Könönen]] ja [[Taito Vainio]]<ref name = "MusTietoSK"/>.

Ensimmäiset levytyksensä hän teki vuonna [[1929]] ja viimeiset vuonna [[1953]]. Hyvin monessa lähteessä on mainittu, että ”Kulkurin kaiho” olisi äänitetty uudestaan [[1959]], mutta kaikki versiot ovat uusintajulkaisuja vuoden [[1947]] äänityksestä.{{Lähde}}

Viljo Vesterisen tunnetuimmaksi kappaleeksi on jäänyt vuonna [[1939]] levytetty "[[Säkkijärven polkka]]". Kappale ei ole Vesterisen oma, mutta hänen esityksensä on sen tunnetuin versio. "Säkkijärven polkka" tunnetaan myös [[jatkosota|jatkosodan]] ajalta, jolloin kappaletta soitettiin yli kolme vuorokautta yhteenmittaan estämään vihollisen radiomiinojen laukaisu<ref name = "MusTietoSK"/>. Muita tunnettuja levytyksiä olivat "Metsäkukkia" ([[1931]]), "Hilpeä hanuri" ([[1936]]) ja "Valssi menneiltä ajoilta" ([[1939]]). 1940- ja 1950-lukujen vaihteessa Vesterinen teki vielä useita levytyksiä [[Lasse Pihlajamaa]]n kanssa, muiden muassa erittäin vaativat kappaleet "El Relicario" ja "Sinfoninen marssi" ([[1950]]). Viimeisen kerran hän vieraili levytysstudiossa vuonna [[1953]], kun [[Kauko Käyhkö]] lauloi hänen säestyksellään Vesterisenhänen säveltämänsäveltämänsä ja [[Aune Haarla|Aune Ala-Tuuhosen]] sanoittaman valssin "Soittajan kaipuu". Kaikkiaan levytyksiä on yli 130.<ref name="ura">[[Yleisradio]]: [http://www.yle.fi/teema/sininenlaulu/artikkeli.php?id=356 Vili Vesterinen lienee suomalaisen kevyen musiikin kuuluisin instrumentalisti], Yleisradio</ref>

Vili Vesterinen oli avioliitossa Toini Vesterisen ([[1921]]-[[1991]]) kanssa. Vesterisen lapsenlapsi on [[Vesterinen Yhtyeineen]] -bändin laulaja Tero Vesterinen.

* Viljo Vesterinen -– Pohjoismaiden harmonikkamestari 1 (Finlandia PSOP 1, 1963)

* Viljo Vesterinen -– Pohjoismaiden harmonikkamestari 2 (Finlandia PSOP 25, 1967)

* Viljo Vesterinen -– Vili (Helmi HLP 626-627626–627, MCD 26, 1989)

* Viljo Vesterinen: 20 suosikkia -– Säkkijärven polkka (Finnlevy 3984-22506-2, 1996)

* [http://uralica.com/music2.htm Metsäkukkia and Valssi menneiltä Ajoiltaajoilta by Viljo Vesterinen, and Lasse Pihlajamaa, 1950.] {{en}}