Ero sivun ”Hävittäjä (laiva)” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Coen (keskustelu | muokkaukset)
enwikistä täydennystä
Rivi 1:
{{Lähteetön}}
{{Tämä artikkeli|kuvaa sotalaivatyyppiä. Sanan muita merkityksiä on [[Hävittäjä|täsmennyssivulla]].}}
[[Kuva:USS Winston S. Churchill.jpg|thumb|250px|''USS Winston S. Churchill'' Persianlahdella. Arleigh Burke -luokan ohjushävittäjät ovat lukumäärältään suurin Yhdysvaltain käytössä oleva hävittäjäluokka.]]
'''Hävittäjä''' on eri maiden laivastojen käyttämä nopea, ketteräliikkeinen ja kuitenkin pitkähkön toimintasäteen omaava [[sota-alus]], jonka päätehtävänä on saattaa suurempien alusten muodostamia laivastoja, saattueita ja taisteluosastoja sekä suojella niitä pienten, vahvasti aseistettujen lyhyen toimintasäteen omaavien alusten hyökkäyksiltä.
 
==Historia==
Hävittäjien suunnittelu aina toiseen maailmansotaan saakka perustui 1860-luvulla keksittyjen omalla voimalla liikkuvien torpedojen kehitykseen, joka keksittiin 1860-luvulla. Torpedot mahdollistivat raskaiden pinta-alusten tuhoamisen edullisella tavalla. Nopeat veneet aseistettiin torpedoin ja niitä kutsuttiin siten torpedoveneiksi. 1880-luvulla nämä alukset olivat kooltaan noin 50–100-tonnisia ja riittävän nopeita välttääkseen vastustajan suojana olleet yhteysalukset.
 
Aluksi uhkana oli ainoastaan ankkuripaikkoja vastaan tehdyt iskut, mutta torpedojen nopeauden ja kantaman kasvaessa uhka siirtyi myös avomerelle. Tämän uuden uhan torjuntaan valmistettiin raskaammin aseistettuja yhteysaluksia ({{k-en|catchers}}), joita käytettiin saattamaan laivastoja merellä. Näiden alusten merikelpoisuuden, nopeuden ja toimintasäteen tuli olla sama kuin laivaston muiden alusten. Koon kasvaessa alukset nimettiin torpedovenehävittäjiksi ({{k-en|torpedo boat destroyers}}) ja ensimmäisen maailmansodan lopulla englanninkielisissä maissa nimi oli lyhentynyt muotoon hävittäjä ({{k-en|destroyer}}). Monissa muissakin kielissä on alustyypin torpedoveneiden torjuntaan perustunut lähtökohta havaittavissa kuten {{k-fr|contre-torpilleur}}, {{k-it|cacciatorpediniere}}, {{k-pt|contratorpedeiro}}, {{k-pl|kontrtorpedowiec}}, {{k-cs|torpédoborec}}, {{k-gr|αντιτορπιλικό|antitorpiliko}} ja {{k-nl|torpedobootjager}}.
Aluksi uhkana oli ainoastaan ankkuripaikkoja vastaan tehdyt iskut, mutta torpedojen nopeauden ja kantaman kasvaessa uhka siirtyi myös merelle.
 
Kun hävittäjien tehtäviin lisättiin muutakin kuin torpedoveneiden torjunta ankkuripaikoilla todettiin niiden olevan sopivia myös torpedoveneiksi tuhoamaan raskaampia sotalaivoja. Alukset varustettiin siten sekä tykein että torpedoputkin. Niiden tehtävänä oli aina ensimmäisen maailmansodan loppuun saaakka raskaiden pinta-alusten suojaaminen sekä hyökätä torpedoin vihollislaivaston raskaita pinta-aluksia vastaan.
===Ensimmäiset hävittäjät===