Ero sivun ”Kiila (yhdistys)” versioiden välillä
| [katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
viitteet toiminnan alkuajalta |
||
Rivi 1:
'''Kirjailija- ja taiteilijayhdistys Kiila ry.''' on vuonna [[1936]] perustettu suomalainen [[vasemmisto]]lainen kulttuurijärjestö.<ref name=skh>{{Kirjaviite | Tekijä = Kolbe, Laura (päätoim.) | Nimeke = Suomen kulttuurihistoria: 3, Oma maa ja maailma | Julkaisupaikka = Helsinki | Julkaisija = Tammi | Vuosi = 2003 | Sivu = 307| Isbn = 951-31-1844-4}}</ref>
Kiilan toiminta on jatkunut 2000-luvulle asti, välillä hieman hiipuen, mutta viime vuosina taas aktivoituen. Toimittaja Matti Rinne on kirjoittanut Kiilan historian (Tammi 2006). Kiila on yhä yksi vasemmistohenkisen sivistyneistön keskustelufoorumeista.
Järjestö on julkaissut 14 albumia, joista ensimmäinen julkaistiin 1937 (Kirjailijaryhmä Kiilan albumi 1937). Tammikuussa 2010 ilmestyi sarjakuvateemainen albumi nimellä "Raivoa ja lamaannusta" (Teos 2010). Kiilan puheenjohtajana toimii kuvataiteilija JP Kaljonen.
Kiilalla on kaksi rahastoa, Katri Valan rahasto ja Olli Waittisen rahasto, joista jälkimmäisestä jaetaan stipendejä ansioituneille taiteilijoille.
Rivi 12 ⟶ 11:
== Historia ==
[[File:Kiila1962.jpg|thumb|300px|right|Kiilan johtokunnan jäseniä maaliskuussa 1962 [[Hotelli Torni]]ssa [[Helsinki|Helsingissä]]: vasemmalta [[Sven Grönvall]], [[Arvo Turtiainen]], [[Tapio Tapiovaara]] ja [[Jarno Pennanen]].]]
Kiila perustettiin 1930-luvulla aikana, jolloin oikeistolainen ilmapiiri Suomessa oli voimistunut ja julkisen vasemmistolaisen liikkeen toimintaedellytyksiä oli huomattavasti kavennettu. Vasemmistolaisia kirjailijoita ei päästetty esimerkiksi [[Suomen Kirjailijaliitto|Kirjailijaliiton]] jäseniksi ja painokanneoikeudenkäynnit olivat jatkuva riesa. Ennen yhdistyksen varsinaista perustamista oli samanhenkistä edistyksellistä toimintaa harrastettu jo muutamia vuosia. Kiilan ydinryhmä syntyi [[Jarno Pennanen|Jarno Pennasen]] toimittaman [[Kirjallisuuslehti|Kirjallisuuslehden]] ja [[Erkki Vala]]n [[Tulenkantajat]] -lehden ympärille. Muita tunnettuja alkuaikojen kiilalaisia olivat mm. [[Katri Vala]], [[Pentti Haanpää]],[[Elvi Sinervo]], [[Arvo Turtiainen]], [[Viljo Kajava]],<ref>Kajava etääntyi ryhmästä 1930-luvun lopussa (Lähde Kolbe, s. 307.)</ref> [[Raoul Palmgren]] ja [[Otto Varhia]]. Euroopassa taas etenivät [[kansallissosialismi]] ja [[fasismi]], jonka kaikuja Suomessakin kuultiin 1920-luvun lopulla ja 1930-luvun alussa.
Kiila julistautui edistyksellisen työväenkirjallisuuden lipunkantajaksi Suomessa. Sivistyneistötaustaiset kiilalaiset samastuivat työväenluokkaan, ja pitivät tavoitteenaan proletaarisen kirjallisuuden nostamista uudelle tasolle.Oppiakseen Kajava ja Turtiainen uurastivat kesätöissä työläisammatteissa.[[sosialistinen realismi|sosialistisesta realismista]] ei kuitenkaan niin perustettu. Kiilalaiset halusivat parittaa avantgarden ja proletaarisen kulttuurin, eikä kansainvälisyydestä tingitty, toisin kuin isänmaallis-koskenniemiläisissä kirjallisuuskerhoissa. Kiilalaiset ammensivat [[Elmer Diktonius|Elmer Diktoniukselta]], [[Vladimir Majakovski]]lta, [[Walt Whitman]]ilta ja ruotsalaisesta työväenrunoudesta. Myös rauhanaate ja [[antifasismi|fasisminvastaisuus]] yhdistivät alkukiilalaisia.
Rivi 25 ⟶ 24:
== Lähteet ==
{{Viitteet}}
* Kiilan juhlavuoden tapahtumakalenteri (2006).
| |||