Ero sivun ”Aulanko” versioiden välillä

{{Korjattava/kieli|Tyyli}}

 

'''Aulanko''' ({{k-sv|Karlberg}}) on nykyisin [[Hämeenlinna]]n kaupunginosa, [[luonnonsuojelualue]] sekä harrastus- ja ulkoilualue, jossa on muun muassa [[hotelli]], [[kylpylä]], ravintolana ja majoitustilana toimiva kartano, kaksi [[golf]]kenttää, [[näkötorni]], ratsastustallit sekä [[leirintäalue]].

 

=== Linnavuori ===

 

Aulangon harju ja linnavuori ovat osa [[Janakkala]]n eteläosista eli [[Hakoisten linnavuori|Hakoisista]] ja Unikonlinnasta alkavaa [[linnavuori|muinaislinnojen]] hämäläistä ketjua. Ketju jatkuu aina [[Sääksmäki|Sääksmäellä]] olevalle [[Rapolan linnavuori|Rapolan linnavuorelle]] saakka.

Aulangon historia alkoi sanan nykyisessä mielessä vuonna 1883, kun kapteeni ja myöhemmin eversti [[Hugo Standertskjöld]] osti Karlbergin [[Vanajavesi|Vanajaveden]] rannalla olevan tilan myös Venäjällä palvelleelta kenraali [[Georg Eberhard Galindo]]lta. Kauppa oli niin merkittävä muutos omistussuhteissa alueella, että paikalliset lehdet uutisoivat sen näyttävästi. Karlbergin oston taustalla oli edellisen omistajan ja Standertskjöldin tutun muutto Venäjälle ja halu päästä eroon hämäläisestä tilastaan. Lisäksi tarkoitus oli hankkia kesäasunto, talviasunto rakennettiin [[Pohjoisesplanadi]] 3:een [[Presidentinlinna|keisarillisen palatsin]] viereen. Lisäksi Aulanko sijaitsi vain muutaman kilometrin päässä [[Hämeenlinnan rautatieasema]]lta, joten junayhteydet Helsingistä toimivat hyvin. Eversti itsekin oli kotoisin Hämeestä, Aulangosta etelään [[Janakkala]]sta – saman vesistön varrella oleva [[Vanantaan kartano]] oli hänen synnyinpaikkansa.

 

 

Eversti aloitti valtaisat rakennustyöt, jotka kohdistuivat rakennusten lisäksi myös ympäröivään luontoon. Rakennusten läheisyyteen sijoitettiin puistomaisema, ja Aulangonvuoren ja rakennusten välisestä alueesta muodostettiin puistometsä. Päärakennus rakennettiin nykyisen hotellin paikalla ollutta Karlbergin vanhaa päärakennusta laajentamalla ja muuttamalla. Tyylillisesti rakennus oli ranskalaista [[uusbarokkia]]. Samaa tyyliä voimme ihailla yhä vielä käytössä olevassa ns. kavaljeeriflyygelissä, jonka eversti rakennutti vierastalokseen.

 

 

Lisäksi maanviljelyllä oli oma roolinsa kesäkartanon toiminnoissa, joskin varsinaista maanviljelyä eversti harrasti muualla, Aulangolla oli kyse enemmänkin hedelmä- ja kasvitarhasta, jossa oli runsaasti myös lämmitettäviä kasvihuoneita. [[Lauri Hannikainen|Lauri Hannikaisen]] antaman tiedon mukaan vuonna 1912 kasvitarhassa oli 12 eri kasvi- ja hedelmähuonetta, mm. [[viiniköynnös|viini]]-, [[aprikoosi]]-, [[luumu]]-, [[ananas]]-, [[kirsikka]]-, [[viikuna]]-, [[omena]]- ja [[päärynä]]huoneet.{{lähde}} Erilaisia taimilavoja oli saman lähteen mukaan yli tuhat ja vihanneslavaikkunoitakin kaksisataa.{{lähde}} Näin kasvitarhan pinta-ala oli useita hehtaareja.

 

 

 

Kevyempiä puistorakenteita olivat erilaiset huvimajat ja ns. temppelit, joissa kävelymatkoja tehnyt vaeltaja saattoi levähtää tai everstin vieraiden kärryt pysähtyä nauttimaan virvokkeita. Näistä vielä jotkut ovat jäljellä, joskin monet puiset rakennelmat ehtivät lahota, ennen kuin jälkipolvet tajusivat niiden arvon. Nämä puistorakennelmat ovat herättäneet nuoren [[Hämeenlinnan lyseo]]n koulupojan [[Eino Leino]]n ihastusta, sillä hän kirjoitti Onnentemppelistä hurmioituneena runonsa ''Kell onni on, se onnen kätkeköön''. Alueella oli sata vuotta sitten kaksi eläintarhaakin, joissa pidettiin mm. [[peurat|peuroja]], [[fasaani|fasaaneja]] ja [[riikinkukko]]ja.