Ero sivun ”Heraldiikka” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Wgn (keskustelu | muokkaukset) typo |
viitteet |
||
Rivi 1:
[[Kuva:Hyghalmen Roll Late 1400s.jpg|thumb|Hyghalmen-rullassa on saksalaisia vaakunoita 1500-luvulta.]]
'''Heraldiikka''' eli '''vaakunaoppi''' on oppi [[Vaakuna|vaakunoista]] ja [[lippu|lipuista]]. Heraldiikka jakautuu kahteen päähaaraan: [[historia]]lliseen ja taiteelliseen heraldiikkaan. Historiantutkimuksena vaakunaoppi käsittää [[genealogia|genealogisen]] ulottuvuuden, taiteena [[kuvataide|kuvataiteen]] ja erityisen [[heraldinen selitys|heraldisen selitystaidon]]. Lisäksi vaakunoilla on perinteinen yhteisölliseen asemaan liittyvä merkitys. Sillä on oma keskitetty sääntöjärjestelmänsä ja käsitteistönsä. Nimitys heraldiikka tulee [[ranskan kieli|ranskan kielen]] [[airut]]ta tarkoittavasta sanasta ''hérault''. Englannin kielessä sama sana on ''herald''.<ref name=oe>{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri Ensyklopedia, 3. osa (Hasek-juuri) | Sivu = 1732-4, art. Heraldiikka | Julkaisija = Otava | Vuosi = 1978 | Tunniste = ISBN 951-1-02232-6}}</ref>
==Historia==
Rivi 6:
Liput ja [[joukko-osasto]]tunnukset ovat olleet tärkeä osa historiallisen [[sodankäynti|sodankäynnin]] [[johtaminen|johtamisjärjestelmässä]]. Tästä syystä oli tärkeää, että tunnukset näkyivät kauas ja erottuivat toisistaan. Antiikin [[Rooman valtakunta|Rooma]]n asevoimat käyttivät taistellessaan kuvallisia tunnuksia (''vexillum'') ja näistä on saanut nimensä erityisesti lippuihin keskittynyt heraldiikan haara [[veksillologia]].
Varhaiskeskiajalta lähtien suuret armeijat olivat kadonneet ja Euroopassa sotiminen oli ritareiden heiniä. Myöhemmin Euroopan vauraus mahdollisti jälleen isompia armeijoita, ja tällöin tunnusten merkitys alkoi kasvaa. Heraldiikan juuret ovatkin sydänkeskiajalla. Nykyiseen muotoonsa eurooppalainen heraldiikka tuli noin 1000–1100-lukujen taitteessa, jolloin [[ritari]]laitoksen ja turnajaisten myötä se saavutti suurimman kukoistuksensa niin määrällisesti kuin taiteellisestikin. Ritarilla oli yksilöivä, periytyvä [[sukuvaakuna]].<ref name=oe />
Heraldiikka nykymuodossaan syntyi noin vuoden 1150 tienoilla. [[Haarniska]]n kehitys oli johtanut koko pään ja kasvot peittävään pata[[kypärä]]än, jota käytettäessä ei enää voitu erottaa omia vihollisista. Niinpä ainoa tapa erottaa taistelijat toisistaan olivat kilpi ja sen kuviointi, sekä samaan aikaan yleistynyt, haarniskan päällä pidettävä hihaton asetakki, ''surcot''. Sekä kilpeen että asetakkiin alettiin kirjailla kuvioita heraldisten sääntöjen mukaisesti. Tämän asetakin englanninkielisestä nimestä ''coat of arms'' on saanut alkunsa [[englannin kieli|englannin]] vaakunaa tarkoittava sana.<ref name=oe />
===Heraldiikan ydinaika===
Heraldiikan säännöt ovat peräisin taistelukentältä, ja ne ovat taistelukentän käytännön sanelemia. Tämä heraldiikan säännöt keskiajalla luonut käytäntö pakotti tunnukset ja kilpikuviot selkeiksi, yhdellä vilkaisulla erottuviksi ja näyttäviksi - [[patakypärä]] peittää käyttäjänsä kasvot, ja vaakunan oli erotuttava tunnistettavasti yhdellä vilkaisulla nuolenkantaman päähän.<ref name=oe />
Heraldiikan kulta-aika kesti kolme vuosisataa, 1200-luvun alusta 1400-luvun loppuun. Tuona aikana heraldinen suunnittelu ja [[Kompositio (kuvataide)|sommittelu]] oli saavuttanut huippunsa: kuviot olivat yksinkertaisia, selkeitä ja näyttäviä. Suurin osa nykypäivän valtakunnan- ja kaupunginvaakunoista ovat tuolta ajalta. Suosituimpia kuvioita olivat erilaisten kilven jakojen ja airutkuvioiden ohella leijona, kotka, lilja, risti, miekka ja monet helposti tunnistettavat esineet tai olennot.<ref name=oe />
[[Tuliase]]iden kehittymisen myötä myös ritarit hävisivät taistelukentiltä, mutta kukoistava ritarikulttuuri ylläpiti vielä turnajaisperinnettä jonkin aikaa. Tällöin heraldiikka lähti [[heraldiikan rappio|rappeutumaan]]. [[Renessanssi]] ja [[barokki]] vaikuttivat myös heraldiikkaan, ja 1800-luvulle tultaessa heraldiikka oli rapautunut tasolle, jota nykypäivänä pidetään pohjanoteerauksena.
Rivi 25:
[[Renessanssi]]n ja [[barokki|barokin]] aikana vaakunoihin alkoi ilmestyä erilaisia lisukkeita ja [[kilpi (heraldiikka)|kilven]] paikka takan yläpuolella näkyi myös jalustan ja kilvenkannattajien mukaantulona. [[1700-luku|1700-luvulla]] kilpi ei muistuttanut taistelukenttien suojavarustetta lainkaan, vaan enemmänkin koristeellisia peilin kehyksiä. Tällöin myös kilpeen alkoi ilmestyä epäheraldisia osia.
[[1800-luku|1800-luvun]] heraldiikkaa on pidetty myöhemmin heraldikkojen keskuudessa huonona aikana. Vaakunoissa oli usein kirjoitusta ja hyvinkin yksityiskohtaisesti piirrettyjä tunnuksia. Vaakunoihin liittyvä sosiaalisen statuksen merkitys oli synnyttänyt koostevaakunoita, joissa saattoi olla jopa kymmeniä alkuperäisen vaakunan kilpiä yhdessä kolmasti nelijakoisessa kilvessä. [[1900-luku|1900-luvun]] alkupuolella heraldiikkaa ei arvostettu kovinkaan laajalti.<ref name=oe />
===Heraldiikan elpyminen===
Uusien kansallisvaltioiden syntyminen 1900-luvulla synnytti tarpeen suunnitella uusia vaakunoita. Vaakunasuunnittelijat alkoivat pyrkiä alkuperäisiin sääntöihin. [[Suomi|Suomessa]] heraldiikka koki äkillisen nousun, kun [[kunta|kunnille]] asetettiin mahdollisuus hankkia oma vaakuna. Suomessa 1900-luvun heraldiikka omaksui tyylipuhtaan linjan, ja 1960-luvulla kuntien saadessa omia vaakunoita luotiinkin heraldisissa piireissä arvostettu selkeä puhdas tyylisuunta. Samalla lähes kaikkien jo olemassa olleiden kaupungin- ja kunnanvaakunoiden asu uudistettiin heraldiikan sääntöjen mukaiseksi. Maailman vaakunaoppineiden keskuudessa Suomen nykyheraldiikkaa onkin pidetty maailman parhaimpien joukossa olevana.<ref name=oe />
[[Elävän historian toiminta]] sekä [[liveroolipeli]]t ovat nykypäivänä omalta osaltaan vaikuttaneet heraldiikan tuntemuksen uudelleenelpymiseen. Heraldiikan säännöt ja suunnittelu on nopeasti opittu uudelleen taistelukentän ja sen asettamien vaatimusten kautta.
Rivi 143:
*Tavaramerkkilaki 7/1964 (14§)
*Asetus arkistolaitoksesta 832/1994 (16§)
==Lähteet==
{{Viitteet}}
== Kirjallisuutta ==
| |||