Ero sivun ”Filip II (Orléans)” versioiden välillä

29 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
p
w-fix
p (Typojen korjailua, typos fixed: sitäv → sitä v using AWB)
p (w-fix)
Filip II:n vanhemmat olivat kuningas [[Ludvig XIV|Ludvig XIV:n]] nuorempi veli [[Filip I (Orléans)|Orléansin herttua Filip I]] ja Pfalz-sukuinen [[Elisabeth Charlotte, Orléansin herttuatar|Elisabeth Charlotte]]. Hänet tunnettiin aluksi nimellä Chartresin herttua, kunnes hän peri isänsä arvon tämän kuoltua vuonna 1701. Filip sai nuorena huonon maineen sopimattoman käytöksensä seurauksena ja hänen katsottiin laiminlyövän vaimoaan [[Françoise Marie de Bourbon]]ia, joka oli kuninkaan tytär. Hän palveli ranskan armeijassa ja osallistui [[Yhdeksänvuotinen sota|yhdeksänvuotiseen sotaan]] (1689–1697), mutta kuningas Ludvig XIV jätti hänet tuolloin armeijan korkeimman johdon ulkopuolelle. [[Espanjan perimyssota|Espanjan perimyssodassa]] hän sitä vastoin pääsi komentamaan Ranskan joukkoja [[Italia]]ssa vuonna 1706 ja [[Espanja]]ssa 1707–1708.<ref name="brit" />
 
”Ensimmäisenä veriprinssinä” Filip nimitettiin sijaishallitsijaksi Ludvig XIV:n kuoltua 1. syyskuuta 1715, jolloin uusi hallitsija Ludvig XV oli vasta viisivuotias. Ludvig XIV oli kuitenkin testamentissaan varmistanut, että suuri osa vallasta jäi kahden hänen tunnustamansa aviottoman pojan käsiin. Mikäli Ludvig XV kuolisi, näiden oli määrä tunnustaa Ranskan kruunun perijäksi Orléansin herttuan sijasta Ludvigin toinen pojanpoika, Espanjan kuningas [[Filip V (Espanja)|Filip V]]. Niinpä Filip Orléans aloittikin sijaishallitsijakautensa järjestämällä Ludvig XIV:n testamentin kumotuksi Pariisin [[Parlamentti (Ancien régime)|parlamentissa]] 12. syyskuuta 1715. Hän otti myöhemmin Ranskassa käyttöön [[polysynodia]]na (''la polysynodie'') tunnetun kokeellisen hallintojärjestelmän, jossa ministerit korvattiin neuvostoilla. Järjestelyn tarkoituksena oli lisätä ylhäisaatelin valtaa, mutta se osoittautui tehottomaksi ja siitä luovuttiin syyskuussa 1718. Auttaakseen valtiontaloutta toipumaan Ludvig XIV:n ajan sotien rasituksista Filip asetti vuonna 1717 skotlantilaisen pankiirin [[John Law (taloustieteilijä)|John Lawin]]in johtamaan talousuudistuksia. Seurauksena oli kolme vuotta myöhemmin tapahtunut taloudellinen romahdus.<ref name="brit" />
 
Filipin ulkopolitiikan perustana oli varmistaa hänen oma mahdollisuutensa päästä tulevaksi kuninkaaksi. Vuonna 1716 Filipin johtava ministeri, [[Guillaume Dubois]] allekirjoitti [[iso-Britannia|Englannin]] kanssa liittosopimuksen, jossa Englanti sitoutui tukemaan häntä Ranskan kruununperijäksi Espanjan Filip V:n sijaan. Ranska ja Englanti julistivat vuonna 1719 sodan Espanjalle ja seuraavana vuonna Filip V joutui luopumaan vaateistaan Ranskan kruunuun.<ref name="brit" />