Ero sivun ”Rationaalisuus” versioiden välillä

{{lähteetön}}'''Rationaalisuus''' tarkoittaa [[järki|järjen]] (latinaksi ''ratio'') käyttöä päätöksentekoon [[tunteet|tunteiden]],[[vaisto|vaistojen]] ja [[traditio]]n lisäksi tai niiden sijaan.<ref>{{Kirjaviite | Tekijä = Anttonen, Salla| Nimeke = Valta, moraali ja yhteiskunnallis-historiallinen oppiminen: sivistyshistoriallinen tie kansallissosialistisesta totuuden politiikasta demokratisoiviin uudelleenkoulutusohjelmiin|Vuosi = 1998| Luku = Luku 2 Yhteiskunnallis-historiallisen oppimisen, moraalin ja vallan dialektiikka| Sivu = |Sivut = | Selite = väitöskirja| Julkaisupaikka = Tampere| Julkaisija = Tampereen yliopisto| Tunniste = ISBN 951-42-5110-5| www = http://herkules.oulu.fi/isbn9514251105/html/x237.html| www-teksti = |Tiedostomuoto = pdf| Viitattu = 7.7.2013| Kieli ={{fi}}}}</ref> Rationaalisuudelle vastakkainen tapa on '''irrationaalisuus'''. Rationalisuuteen kuuluu vaihtoehtojen tietoinen ajatuksellinen arviointi ja usein myös jonkin formaalin järjestelmän kuten [[logiikka|logiikan]] tai [[matematiikka|matematiikan]] käyttö avuksi. Rationaalisuuteen kuulu tavoitteen määrittäminen ja sen saavuttamiseksi käytettävillä olevien toimenpiteiden arviointi ja toteutettavan toimenpiteen valinta ja toteutus sekä edelleen toteutuksen arviointi, jne. ''Formaali rationaalisuus'' eli ''keinorationaalisuus'' tarkoittaa tietynlaista laskelmoivaa toimintaa. Toimija yrittää saavuttaa tietynlaisen asioiden tilan (päämäärän) valitsemalla sopivimmat välineet huomioon ottaen tilanteen tosiseikat. Toiminnan rationaalisuus on sen tehokkuus ''saavuttaa haluttu päämäärä''. ''Substantiaalisesta rationaalisuudesta'' eli ''päämäärärationaalisuudesta'' on kyse kun toimintaa arvioidaan lopullisten päämäärien, arvojen ja periaatteiden kannalta.