Ero sivun ”Asekätkentä” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p Botti poisti 3 Wikidatan sivulle d:q4349866 siirrettyä kielilinkkiä |
|||
Rivi 16:
Tapaus tuli ilmi keväällä 1945 oululaisen varastointiin osallistuneen vasemmistolaisen sotilaan, Lauri Kumpulaisen, varastettua hajasijoitetusta ase- ja varustekätköstä muonaa omiin tarpeisiinsa. Kiinnijäätyään oli hän uhkauksensa mukaisesti ilmoittanut asiasta omia kanaviaan myöten valvontakomission Oulun toimistoon.<ref>Lukkari 1984, 216</ref> Ensimmäinen asekätkennästä pidätetty oli Oulussa Lapin sodan asepäällikkö majuri Vilho Pösö. Asiasta meni tieto neuvostoliittolaisille monien mielestä maanpetoksellisella tavalla, koska kyseessä oli maanpuolustuksellisesti tärkeä operaatio, joka ei ollut missään muodossa lainvastainen.
Kommunistit vaativat valvontakomission kautta Suomen hallitukselta kovia toimia, rikostutkintaa ja rangaistuksia ylintä sotilasupseeristoa myöten, mm. maan- ja valtiopetoksellisesta toiminnasta maan laillista hallitusvaltaa vastaan. Rangaistusta ei kuitenkaan vaadittu rikoksen tehneelle ja sotilassalaisuuden rikkoneelle sotilastoverille. [[Liittoutuneiden valvontakomissio]] ja suomalaiset kommunistit vaativat kovia toimia. Sisäministeri [[Yrjö Leino]] teki asekätkennästä − ”suoranaisesta aseellisesta, taantumuksellisesta väkivaltayrityksestä” – selkoa eduskunnalle [[sotasyyllisyysoikeudenkäynti|sotasyyllisyysasiasta]] käydyn keskustelun yhteydessä heinäkuun alussa 1945 pyrkien kytkemään nämä kaksi asiaa yhteen. Asekätkentäjuttua tutkimaan perustettiin Leinon määräyksestä syyskuussa 1945 erityinen sisäministeriön tutkintaelin (SMTE) tehtävän osoittauduttua Valtiolliselle poliisille ([[Valpo]]) ylivoimaiseksi. Syyskuun loppuun mennessä oli pidätetty jo 547 henkilöä epäiltyinä osallistumisesta asekätkentään. <ref> Lukkari 1984, 239–241. </ref>
Massiiviset tutkinnat johtivatkin Pohjoismaiden laajimpaan oikeudenkäyntiin kätkentään osallistuneita vastaan. Pidätyksiä tehtiin runsaasti ja [[Sörnäisten vankila]]an Helsingissä suljettuja korkeampia upseereita kutsuttiin leikillisesti nimellä "Sörnäisten yleisesikunta".<ref>Nimitystä käytti mm. A.H. Virkkunen vuonna 1976 julkaistun kirjansa nimenä.</ref> Korkein vangittu upseeri oli päämajoitusmestari kenraaliluutnantti [[A. F. Airo]], joka [[laillisuusperiaate|laillisuusperiaatteen]] ja silloin voimassa olleen [[Suomen rikoslaki|rikoslain]] voimaanpanoasetuksen vastaisesti oli pidätettynä kaksi vuotta kahdeksan kuukautta ilman tuomiota. <ref>Lukkari 2005,1105-1106</ref> Suomalainen äärivasemmisto pyrki osoittamaan jutun pääsyylliseksi nimenomaan Airon ja piti asekätkentää ”suomalaisten upseerien johtamana salaliittona, johon maan taantumuspiirit olivat yhtyneet”. <ref> Lukkari 1984, s. 268. </ref> Asekätkentään paikallistasolla osallistuneet pidätetyiksi joutuneet ”maakunnan miehet” istuivat enimmäkseen lähimmissä lääninvankiloissa tai paikallisten poliisilaitosten selleissä. <ref> Lukkari 1984, 255. </ref> Mannerheimristin ritari lentomestari [[Urho Sakari Lehtovaara]] oli viimeisimpiä pidätettyjä asekätkentään liittyen. Lehtovaara menehtyi nykytiedon mukaisesti Valpon kuulustelujen ja pidätyksen aikana oman käden kautta kuulustelijansa virka-aseen aiheuttamaan ampumahaavaan. Hänet haettiin [[Salo]]on haudattavaksi ilmoitetun menehtymispäivämäärän 15. tammikuuta 1949 jälkeen.
| |||