Ero sivun ”Kampiliira” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
OITi (keskustelu | muokkaukset)
pEi muokkausyhteenvetoa
p kh
Rivi 1:
[[Kuva:Louvet Drehleier.JPG|thumb|right|255px|Ranskalainen kampiliira 1700-luvun puolivälistä]]
'''Kampiliira''' on 1000-luvulla luultavasti [[Espanja]]n pohjoisosien [[luostari|luostareissa]] kehitetty soitin, jossa [[kieli (musiikki)|kieliä]] soitetaan jousen sijasta kammesta pyöritettävällä puukiekolla. Luostareissa ei harrastettu soitinmusiikkia, mutta laulun opiskeluun tarvittiin apuvälinettä, jolla voitiin saada kuuluviin intervalleja. Soittimeen kuuluu erityinen koskettimisto, jolla lyhennellään melodiakielen soivaa pituutta. Kolmas erityinen piirre, kiekon ja koskettimiston lisäksi, ovat ns. [[borduna]]kielet, jotka soivat koko ajan samassa sävelkorkeudessa ja luovat melodialle harmonisen perustan.<ref name="oit">Otavan Iso tietosanakirja, Otava 1967, osa 9, palsta 1420</ref>
 
Rivi 8:
1100-luvulla kampiliira oli kiertävien [[trubaduuri]]en soitin ja se oli siihen mennessä kehitetty pieneksi ja helposti mukana kuljetettavaksi laatikkomaiseksi ''sinfonye''-malliksi.
 
1300-luvulle tultaessa soitin oli kokenut jo huomattavan arvonalennuksen: siitä oli tullut sokeiden kerjäläisten soitin. Tähän aikaan se oli jo kansansoittimena koko Euroopassa.<ref name="oit"/>
 
==Boschin soitin==
Rivi 16:
 
==Uusi nousu==
[[Barokki|Barokin]] aikaan tultaessa kampiliira koki uuden nousun. Kansanmusiikista tuli hetkeksi muotia ja hoveissakin soitettiin säkkipilliä[[säkkipilli]]ä ja kampiliiraa. Tunnetut säveltäjät, kuten [[Joseph Haydn]], tekivät musiikkia kampiliirallekin.<ref name="oit"/> tekivät musiikkia kampiliirallekin. Oppikirjojakin julkaistiin. [[Ranska]]n parhaimmat soitinrakentajat kehittelivät soitinta ja tuolloin syntyi nykyäänkinnykyään yleisin tyyppi: luutun pyöreäpohjaisella kaikukopalla varustetut soittimet. Tuolloin soittimeen lisättiin kanteen kiinnitetyt ohuet sympaattiset kielet, jotka värähtelevät ja soivat kun soittimen kansi värähtelee. Raksutuksen käyttö kehitettiin erittäin hienostuneeksi efektiksi.
 
Monia erikoisia kokeilujakin tehtiin: erässä menestyksekkäimmistä kammella pyöritettiin puukiekon lisäksi mekanismia, jolla puhallettiin ilmaa urkujen palkeisiin. Urkuja soitettiin samalla koskettimistolla kuin kampiliiran kieliä.
 
[[Ranskan vallankumous]] lopetti hovielämän kukoistuksen ja kampiliira palasi kansansoittimeksi, mutta nyt teknisesti ja esteettisesti kehittyneempänä. Kansanmusiikkisoittimena kampiliira on elänyt siellä täällä Euroopassa, mutta sen vahvimmat alueet ovat olleet Ranskassa ja [[Unkari]]ssa sekä Espanjan pohjoisosissa. 1800-luvulla Ranskassa oli eräillä paikkakunnilla sarjavalmistustakin.
 
1960-luvun aikana koko maailmassa heräsi jälleen kiinnostus kansanmusiikkiin, ja silloin kampiliirakin löydettiin uudestaan. Kansanpelimannit opettivat nuoremmille taitojaan ja pian soittimen opetusta saattoi saada joissakin musiikkioppilaitoksissakin. Samoihin aikoihin löydettiin myös instrumentille tehty barokkimusiikki. Soitinrakentajat kehittivät nykyaikaan sopivia malleja tutkimalla vanhoja soittimia.
 
Suomen vanhin tieto kampiliirasta on 1430-luvulta: eräässä perunkirjassa mainitaan vainajan omaisuutena sinfonye. Maastamme on löytynyt vain yksi vanha soitin Joensuun suunnalta, sekin on keskeneräinen ja luultavasti asiaa tuntemattoman yritelmä. Ehkä sen on tehnyt Venäjän armeijassa palvellut ukrainalainen? [[Ukraina]]n viimeiset kampiliiransoittajat katosivat Stalinin ajan vainoissa.
Rivi 39:
{{Commonscat|Hurdy Gurdy|Kampiliira}}
*[http://archive.org/stream/tietosanakirja10bons#page/n593/mode/2up "Vielle", Tietosanakirja 1909 palsta 1144]
 
[[Luokka:Kielisoittimet]]