Ero sivun ”Töölön sairaala” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 1:
[[File:Toolon sairaala 2.JPG|thumb|250px|Töölön sairaala.]]
'''Töölön sairaala''' on [[Helsinki|Helsingissä]] [[Töölö]]n kaupunginosassa sijaitseva [[HYKS]]:iin kuuluva [[sairaala]]. Sinne on sijoitettu [[plastiikkakirurgia|plastiikkakirurgian]], [[ortopedia_ja_traumatologia|ortopedian ja traumatologian]], [[käsikirurgia|käsikirurgian]] ja [[neurokirurgia|neurokirurgian]] erikoisalat.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,651 | Nimeke =Töölön sairaala | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =HUS | Viitattu =4.10.2008 | Kieli = }}</ref> Sairaalassa on ympäri vuorokauden auki oleva tapaturma-asemaksi kutsuttu päivystyspoliklinikka, jonne tuodaan [[fyysinen trauma|traumapotilaita]] pääkaupunkiseudun ja ajoittain koko Etelä-Suomen alueelta. Tapaturma-asemalle tullaan ainapääsääntöisesti lähetteellä. Tapaturma-asemalla hoidetaan vuosittain noin 18 000 potilasta.<ref>{{Verkkoviite | Osoite =http://www.hus.fi/default.asp?path=1,32,660,546,651,2030 | Nimeke =Päivystys - tapaturma-asema | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija =HUS | Viitattu =4.10.2008 | Kieli = }}</ref> Töölön sairaalassa on myös toinen Suomen kahdesta vakavien palovammojen hoitopaikoistahoitokeskuksista. Lisäksi sairaalassa on Huuli-suulakihalkiokeskus HUSUKE, jonne on järjestetty [[huulihalkio|huuli- ja suulakihalkiopotilaiden]] tutkimukset ja korjaukset sekä HUS:n suu- ja leukasairauksien päivystys. Töölön sairaalassa on oma röntgen ja laboratorio.
 
Töölön sairaala on nykyisin osa [[HUS|Helsingin ja Uudenmaan sairaanhoitopiiriä]]. Sairaala tunnettiin kuitenkin 1960-luvun alkuun saakka aiemmalla nimellään Suomen Punaisen Ristin sairaalana.
 
==Historiaa==
Suomen Punainen Risti käynnisti sairaalahankkeensa valmistelun jo 1919, osin sisällissodan kokemusten pohjalta. Alusta alkaen sairaala henkilöityi vahvasti [[Mannerheim|kenraali Mannerheimiin]], joka toimi sairaalatoimikunnan puheenjohtajana ja sittemmin aktiivisesti rakennustoimikunnan johdossa. Sopivan tontin löydyttyä Taka-Töölöstä ja rahoituksen järjestyttyä saatettiin sairaalaa ryhtyä suunnittelemaan. Kokovalkoinen sairaalarakennus valmistui 1932 arkkitehti [[jussi_paatela|Jussi Paatelan]] piirustusten mukaan. Arkkitehtonisesti rakennus edustaa klassismin siirtymävaihetta funktionalismiin ja siinä on paljon yhtäläisyyksiä mm. Paatelan toiseen samanaikaiseen sairaalatyöhön, Naistenklinikkaan. Sairaalan ensimmäiseksi ylilääkäriksi valittiin - professori [[Richard Faltin]]in kieltäydyttyä mm. ikäänsä ja sairauteensa vedoten - [[Simo_Brofeldt|Simo Brofeldt]]. Brofeldtin kuoltua nimitettiin 1943 ylilääkäriksi dosentti [[Aarno Snellman]]. Snellman toimi sairaalan ylilääkärinä aina sen toiminnan lopettamiseen saakka.
 
Jo alusta alkaen sairaalan erityistehtäväksi asetettiin tapaturmatapausten hoidon kehittäminen ja toisaalta varautuminen niihin tehtäviin, joita SPR:llä sodan aikana olisi. Siten sairaalaan päädyttiin sijoittamaan SPR:n kenttäsairaalavarusteiden varasto. Sotaan varautumista oli nähtävissä myös sairaalan varustamisessa kaasusuojelulaitteistolla. Alkuvaiheessa käytettävissä oli 158 sairaansijaa. Sairaala profiloitui jo varhain Helsingin johtavaksi tapaturmapotilaiden hoitopaikaksi ja oli ilmeisesti ensimmäinen sairaala maassamme, jonka poliklinikan yhteydessä toimi ensiapuasema.
Talvisodan aikana SPR:n sairaala toimi Helsingin väestönsuojelun sairaala-asemana. Talvella 1940 se siirtyi puolustusvoimien alaiseksi sotasairaalaksi nimellä Punaisen Ristin sotasairaala (P.R. SotaS.). Jatkosodassa Sotasairaala 54 muodostettiin sen ympärille. Molemmissa sodissa sairaalaan keskitettiin erityisesti aivo- ja hermovammatapauksia. Välirauhan aikana sairaalan osaksi liitettiin uuteen sairanhoitajaopistoon Tukholmankadulle sijoitettu Invaliidisairaala, jossa hoidettiin mm. vaikeita raajavammoja, amputaatioita sekä leuka- ja plastiikkakirurgisia tapauksia. Sotasairaalan johdossa toimivat professori, lääkintäeverstiluutnantti Arno Saxén, lääkintäeversti Brofeldt ja lääkintämajuri Snellman.
 
Talvisodan aikanaensimmäisinä kuukausina SPR:n sairaala toimi Helsingin väestönsuojelun sairaala-asemana, vastaten pommitusuhrien hoidosta. Tätä tarkoitusta varten sen käyttöön järjestettiin myös apusairaaloita, mm. Kalastajatorpan ravintolarakennus. Talvella 1940 se kuitenkin siirtyi puolustusvoimien lääkintäorganisaation alaiseksi sotasairaalaksi nimellä Punaisen Ristin sotasairaala (P.R. SotaS.). JatkosodassaVälirauhan Sotasairaalaaikana 54aloitettiin muodostettiinpomminkestävän sensairaala- ympärille.ja Molemmissaleikkaussaliosaston sodissarakentaminen sairaalaansairaalan keskitettiinpuutarhan erityisesti aivo-alle ja hermovammatapauksia. Välirauhan aikana sairaalan osaksi liitettiin uuteen sairanhoitajaopistoon Tukholmankadulle sijoitettu Invaliidisairaala, jossa hoidettiin mm. vaikeita raajavammoja, amputaatioita sekä leuka- ja plastiikkakirurgisia tapauksia. Jatkosodassa Sotasairaala 54 muodostettiin Punaisen Ristin sairaalan ympärille. Molemmissa sodissa sairaalaan keskitettiin erityisesti aivo- ja hermovammatapauksia. Sotasairaalan johdossa toimivat professori, lääkintäeverstiluutnantti Arno Saxén, vakituinen ylilääkäri, lääkintäeversti Brofeldt jasekä lääkintämajuri Snellman. Vaikeita sotavammoja saaneiden hoito jatkui sairaalan tiloissa aina vuoteen 1946 saakka, jolloin vähitellen päästiin palaamaan rauhanaikaiselle kannalle.
HYKS:n perustamisen myötä sairaala ei voinut enää jatkaa toimintaansa aiempaan tapaan ja SPR myi sairaalakiinteistön HYKS:lle 1958. Nykyisen neurokirurgian klinikan, poliklinikan ja tapaturma-aseman käsittävä laajennusosa valmistui 1959. Laajennusosan valmistuttua sisäänkäynti siirtyi nykyiselle paikalleen, aiemman pääsisäänkäynnin sijaittua alueen halki kulkeneen ns. Punaisen Ristin kujan varrella. Jo alusta alkaen sairaalan keskeinen funktio oli tapaturmapotilaiden hoidossa. Vuoteen 1960 sairaala toimi kuitenkin myös yleiskirurgisena hoitopaikkana. Tämän jälkeen sairaalan tiloissa aloittivat toimintansa HYKS:n I ja V kirurgian klinikka, erikoisaloinaan ortopedia ja traumatologia ja neurokirurgia. Uudeksi esimieheksi (1960-1967) tuli professori K.E. Kallio.
 
HYKS:n perustamisen myötä SPR:n sairaala ei voinut enää jatkaa toimintaansa aiempaan tapaan ja SPRjärjestö myi sairaalakiinteistönsairaalakiinteistönsä HYKS:lle 1958. Nykyisen neurokirurgian klinikan, poliklinikanopetustilat ja tapaturma-asemanpoliklinikan käsittävä laajennusosa valmistui 1959. Laajennusosan valmistuttua sisäänkäynti siirtyi nykyiselle paikalleen, aiemman pääsisäänkäynnin sijaittua alueen halki kulkeneen ns. Punaisen Ristin kujan varrella. JoSodanjälkeisinäkin alusta alkaenvuosina sairaalan keskeinen funktio oli tapaturmapotilaiden hoidossa., Vuoteentosin vuoteen 1960 sairaalaasti se toimi kuitenkin myös yleiskirurgisena hoitopaikkana. Tämän jälkeen sairaalan tiloissa aloittivat toimintansa HYKS:n I ja V kirurgian klinikka, erikoisaloinaan ortopedia ja traumatologia ja neurokirurgia. UudeksiSairaalan uudeksi esimieheksi (1960-1967) tuli professori K.E. Kallio. Vuonna 1960 sairaala päätettiin nimetä Töölön sairalaaksi omistussuhteita koskevien sekaannusten välttämiseksi. Tapaturma-asema siirtyi nykyisiin tiloihinsa Töölönkadun varrelle 1966. Samana vuonna sairaalassa aloitti nelipaikkainen traumatologinen teho-osasto.
Töölön sairaalaa voidaan pitää suomalaisen neurokirurgian kehtona. Silloinen alilääkäri Aarno Snellman (sittemmin neurokirurgian professori) matkusti Tukholmaan 1935 perehtyäkseen moderniin neurokirurgiaan Tukholmassa Herbert Olivecronan oppilaana. Palattuaan takaisin hän suoritti ensimmäisen aivoleikkauksensa syyskuussa 1935 ja seuraavana vuonna avattiin maan ensimmäinen varsinainen neurokirurginen osasto osana SPR:n sairaalaa. Neurokirurgisen osaston toiminta kehittyi pitkälti sodissa kallo-aivovammoista saadun huomattavan kokemuksen myötä. Neurokirurgian klinikan yhteydessä aloitti myös maan ensimmäinen teho-osasto 1959.
 
Töölön sairaalaa voidaan perustellusti pitää suomalaisen neurokirurgian kehtona. Silloinen alilääkäri Aarno Snellman (sittemmin neurokirurgian professori) matkusti Tukholmaan 1935 perehtyäkseen moderniin neurokirurgiaan Tukholmassa Herbert Olivecronan oppilaana Serafimer-sairaalassa. Palattuaan takaisin hän suoritti ensimmäisen aivoleikkauksensa syyskuussa 1935 ja seuraavana vuonna sairaalassa avattiin maan ensimmäinen varsinainen neurokirurginen osasto osana SPR:n sairaalaa. Neurokirurgisen osaston toiminta kehittyi pitkälti sodissa kallo-aivovammoista saadun huomattavan kokemuksen myötä. Neurokirurgian klinikan yhteydessä aloitti myös maan ensimmäinen teho-osasto 1959.
 
==Veripalvelu==