Ero sivun ”Kaksiliitto” versioiden välillä

11 merkkiä lisätty ,  7 vuotta sitten
p
yksi oleellinen sana jäi pois
p (yksi oleellinen sana jäi pois)
Kaksiliiton solmimisen taustalla oli Saksan, Itävalta-Unkarin ja [[Venäjä]]n yhteisen [[Kolmen keisarin liitto|kolmen keisarin liiton]] hajoaminen vuonna 1878 Venäjän ja Itävalta-Unkarin etujen jouduttua vastakkain [[Balkanin kriisi]]ssä. Saksa joutui tällöin valitsemaan toisen liittolaisistaan ja valtakunnankansleri [[Otto von Bismarck]] piti Itävalta-Unkaria Venäjää luotettavampana, tehokkaampana ja läheisempänä. Saksan keisari [[Vilhelm I (Saksa)|Vilhelm I]] vastusti yhteistyön rikkomista Venäjän kanssa ja varsinkin Venäjää vastaan suunnattua liittoa, mutta Bismarck taivutti hänet uhkaamalla erota. Liittosopimus Itävalta-Unkarin kanssa allekirjoitettiin 7. lokakuuta 1879.<ref name="Pikkuj">Kalervo Hovi: ''Wienin kongressista ensimmäiseen maailmansotaan'', s. 679–680. Teoksessa ''Maailmanhistorian pikkujättiläinen''. WSOY 1988.</ref>
 
Sopimuksessa osapuolet sitoutuivat antamaan toisilleen sotilaallista apua, jos toinen joutuisi Venäjän hyökkäyksen kohteeksi, sekä pysymään puolueettomina, jos hyökkääjä olisi jokin muu valtio. Bismarck uskoi sopimuksen turvaavan rauhan säilymisen, sillä Venäjä ei uskaltaisi käydä sotaan, jos tietäisi saavansa vastaansa kaksi suurta valtakuntaa yhdellä kertaa.<ref name="brit" /> Ensisijaisesti Venäjää ja toissijaisesti Ranskaa vastaan suunnattuna liitto vastasi nimenomaan Itävalta-Unkarin etuja, mutta täytti myös Bismarckin perustavoitteen Ranskan eristämisestä. Bismarck pyrki myös palauttamaan yhteistyön Venäjän kanssa ja onnistui Itävalta-Unkarin vastutuksesta huolimatta palauttamaan kolmen keisarin liiton vuonna 1881. Se ei kuitenkaan korvannut kaksiliittoa, joka säilyi edelleen voimassa.<ref name="Pikkuj" />
 
Kaksiliitto laajeni kolmiliitoksi 20. toukokuuta 1882, kun myös Italia liittyi siihen.<ref name="Pikkuj" />