Ero sivun ”António de Spínola” versioiden välillä

Portugalin armeijan kenraalina 1960-luvulla toiminut Spínola ei hyväksynyt maan pitkäaikaisen diktaattorin [[António Salazar]]in harjoittamaa siirtomaapolitiikkaa, joka oli kärjistynyt [[Portugalin siirtomaasodat|siirtomaasodiksi]]. Arvostelun vuoksi hänet erotettiin armeijasta. Tämä teki hänestä tunnetun hallituksen vastustajan. Julkaisemassaan kirjassa ''Portugal e o Futuro'' hän esitti, että Portugalin on vetäydyttävä siirtomaistaan ja annettava niiden itsenäistyä. Ulkoisesti hänet tunnettiin [[monokkeli]]staan.

 

Neilikkavallankumouksessa Spínola nousi maan presidentiksi (25.4.1974), koska hän nautti arvostusta laajoissa kansalaispiireissä. Hän ei kuitenkaan hyväksynyt vallankumoushallituksen jyrkän vasemmistolaista politiikkaa. Tämän vuoksi Spínola kannattajineen ryhtyi [[28. syyskuuta]] [[1974]] vallankaappaukseen, jonka tarkoituksena oli porvarillisen tasavallan perustaminen. Yritys epäonnistui ja Spínola erotetiin presidentin virasta. Hän teki vielä uuden kaappausyrityksen maaliskuussa 1975, taaskin turhaan.<ref name="oe">{{kirjaviite | Nimeke = Otavan suuri Ensyklopedia, 7. osa (Optiikka-Revontulet) | Sivu = 5334 art. Portugali| Julkaisija = Otava | Vuosi = 1979 | Tunniste = 951-1-05468-6}}</ref> Tämän jälkeen Spínola vetäytyi politiikasta ja kirjoitti muistelmansa. Spínolan toiminta kuitenkin johti osaltaan vallankumouksen tasaantumiseen, kun vuoden 1976 vaaleista alkaen maltilliset puolueet alkoivat voimistua.