Ero sivun ”Suomalaisen Kirjallisuuden Seura” versioiden välillä
[arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Htm (keskustelu | muokkaukset) Viite seuran nimelle; kh+muot. |
p Typo fixing, typos fixed: yhtäla → yhtä la using AWB |
||
Rivi 1:
{{Korjattava/kieli}}
{{Korjattava/viitteet|Merkityt lähtteet ovat pelkästään seuran omia}}
[[Tiedosto:
'''Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry'''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yhdistysrekisteri.prh.fi/pertied.htx?kieli=1&reknro=12874 | Nimeke = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tekijä = | Ajankohta = 26.11.2012 | Julkaisija = Patentti- ja rekisterihallitus | Viitattu = 27.4.2013 }}</ref> (lyhennettynä '''SKS''') on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura. SKS on kansallinen muistiorganisaatio, kansainvälinen tutkimuslaitos ja valtakunnallinen kulttuurijärjestö. [[Elias Lönnrot]] keksi sanan ''kirjallisuus'' seuran nimeä varten.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlit.fi/seura/index.htm | Nimeke = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Viitattu = 23.7.2012 | Kieli = }}</ref>
SKS:n keskeistoiminnot liittyvät [[Kansanperinne|kansanperinteen]], [[Kieli|kielen]] ja [[Kirjallisuus|kirjallisuuden]] tutkimukseen ja tunnetuksi tekemiseen.
SKS:ssa on kaksi arkistoa – [[
SKS:n päärakennus sijaitsee [[Helsinki|Helsingissä]] Hallituskatu 1:ssä. Talo on valmistunut vuonna 1890 ja se on [[Sebastian Gripenberg
== Organisaatio ==
Rivi 26:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustivat vuonna 1831 Helsingin yliopiston piirissä toimivat miehet, jotka tunsivat kiinnostusta suomen kieleen ja uskoivat sen kirjallisen viljelyn tulevaisuuteen. Oman koulutuksensa ja hankkeen aatteelliset virikkeet he olivat saaneet Turun Akatemiassa, missä edellisen vuosisadan lopulla vaikutti historian ja kansanperinteen tutkija [[Henrik Gabriel Porthan|H. G. Porthan]]. Esikuvina olivat myös 1700-luvun lopulta alkaen Euroopan yliopistokaupunkeihin perustetut kirjallisuusseurat.
Seuran perustava kokous pidettiin 16. helmikuuta 1831 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen lehtori [[Carl Niclas Keckman
Seuran ensimmäisissä säännöissä korostettiin, että "kieli on kansallisuuden perustus". Seura ei ollut vain akateeminen keskustelukerho vaan myös kansallishengen kasvukeskus, joka kokosi jäsenkuntaansa virkamiesten ja ylioppilaiden lisäksi valistuneita kansanmiehiä, vuodesta 1846 lähtien myös naisia.
Rivi 32:
Alkuaikojen kauaskantoisimpia hankkeita olivat kansanrunouden keruu ja julkaiseminen. Seura tuki ensimmäisen sihteerinsä Elias Lönnrotin keruumatkoja Itä-Suomessa ja Karjalassa ja julkaisi näiden matkojen tuloksiin pohjautuvat teokset, [[Kalevala|''Kalevalan'']] (1835, 1849) ja [[Kanteletar|''Kantelettaren'']] (1840).
Kansanrunoutta julkaisemalla voitiin kartuttaa vähäistä suomenkielistä kirjallisuutta ja samalla rikastuttaa suomea kansankielen elävillä ilmaisuilla. Seura alkoi tuottaa suomeksi sekä tietopuolista että kaunokirjallisuutta: historioita, kielioppeja, sanakirjoja, yleistajuisia esityksiä mm. luonnontieteistä ja lainsäädännöstä sekä käännöksiä maailmankirjallisuuden klassikoista. Kirjoituskilpailuin etsittiin uusia tekijöitä kertomuksille ja näytelmille. Ensimmäinen suomenkielinen romaani, [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] ''[[Seitsemän veljestä
Näin perinteinen muistitietoon, puhuttuun ja kuultuun perustuva tiedon ja kulttuurin luominen, tallentaminen ja välittäminen muuttui SKS:n työn tuloksena kirjalliseksi. Muutos johti koko yhteiskunnan kirjallistumiseen, joka ei koskenut vain tiedon välittämista ja tallentamista, vaan
SKS:n piirissä syntyivät 1800-luvulla kaikki keskeiset humanististen alojen suomenkieliset tieteelliset seurat ja monet instituutiot. Se oli vaikuttamassa [[Suomen Kansallisteatteri|Kansallisteatterin]], suomalaiskansallisen liike-elämän ja pääoman sekä puoluelaitoksen syntyyn. Vaikka SKS asettui 1890 komeaan pytinkiinsä pääkaupunkiin ja sitä johtivat Helsingin herrat, tuli se luoneeksi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria läpäisevän akselin, jonka toisessa päässä olivat paikalliset perinteentaitajat.
|