Ero sivun ”Suomalaisen Kirjallisuuden Seura” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Viite seuran nimelle; kh+muot.
p Typo fixing, typos fixed: yhtäla → yhtä la using AWB
Rivi 1:
{{Korjattava/kieli}}
{{Korjattava/viitteet|Merkityt lähtteet ovat pelkästään seuran omia}}
[[Tiedosto:Sks_paarakennusSks paarakennus.JPG|thumb|400px|SKS:n päärakennus Helsingissä Hallituskatu 1:ssä]]
'''Suomalaisen Kirjallisuuden Seura ry'''<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://yhdistysrekisteri.prh.fi/pertied.htx?kieli=1&reknro=12874 | Nimeke = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Tekijä = | Ajankohta = 26.11.2012 | Julkaisija = Patentti- ja rekisterihallitus | Viitattu = 27.4.2013 }}</ref> (lyhennettynä '''SKS''') on vuonna 1831 perustettu tieteellinen seura. SKS on kansallinen muistiorganisaatio, kansainvälinen tutkimuslaitos ja valtakunnallinen kulttuurijärjestö. [[Elias Lönnrot]] keksi sanan ''kirjallisuus'' seuran nimeä varten.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlit.fi/seura/index.htm | Nimeke = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura| Viitattu = 23.7.2012 | Kieli = }}</ref>
 
SKS:n keskeistoiminnot liittyvät [[Kansanperinne|kansanperinteen]], [[Kieli|kielen]] ja [[Kirjallisuus|kirjallisuuden]] tutkimukseen ja tunnetuksi tekemiseen.
 
SKS:ssa on kaksi arkistoa – [[Kansanrunousarkisto|kansanrunousarkisto]] ja [[Kirjallisuusarkisto|kirjallisuusarkisto]] – sekä tieteellinen kirjasto<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlit.fi/kirjasto/ | Nimeke = Kirjasto | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = SKS | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Viitattu = 23.8.2012 | Kieli = }}</ref> ja tutkimusosasto.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://www.finlit.fi/tutkimus/ | Nimeke = SKS:n tutkimustoiminta | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = SKS | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Viitattu = 23.8.2012 | Kieli = }}</ref> SKS:ssa toimii myös FILI – Suomen kirjallisuuden tiedotuskeskus. SKS on myös tieto- ja tieteellisen kirjallisuuden kustantaja.<ref>{{Verkkoviite | Osoite = http://kirjat.finlit.fi/ | Nimeke = SKS kirjat verkossa | Tekijä = | Tiedostomuoto = | Selite = | Julkaisu = SKS Kirjat | Ajankohta = | Julkaisupaikka = | Julkaisija = Suomalaisen Kirjallisuuden Seura | Viitattu = 23.8.2012 | Kieli = }}</ref>.
 
SKS:n päärakennus sijaitsee [[Helsinki|Helsingissä]] Hallituskatu 1:ssä. Talo on valmistunut vuonna 1890 ja se on [[Sebastian Gripenberg|Sebastian Gripenbergin]]in suunnittelema. SKS:lla on toimitiloja myös muualla Helsingin [[Kruununhaka|Kruununhaassa]] sekä [[varasto]] [[Vantaa]]lla ja kansanrunousarkiston perinnearkisto [[Joensuu]]ssa.
 
== Organisaatio ==
Rivi 26:
Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran perustivat vuonna 1831 Helsingin yliopiston piirissä toimivat miehet, jotka tunsivat kiinnostusta suomen kieleen ja uskoivat sen kirjallisen viljelyn tulevaisuuteen. Oman koulutuksensa ja hankkeen aatteelliset virikkeet he olivat saaneet Turun Akatemiassa, missä edellisen vuosisadan lopulla vaikutti historian ja kansanperinteen tutkija [[Henrik Gabriel Porthan|H. G. Porthan]]. Esikuvina olivat myös 1700-luvun lopulta alkaen Euroopan yliopistokaupunkeihin perustetut kirjallisuusseurat.
 
Seuran perustava kokous pidettiin 16. helmikuuta 1831 Keisarillisen Aleksanterin yliopiston suomen kielen lehtori [[Carl Niclas Keckman|Carl Niclas Keckmanin]]in luona. [[Elias Lönnrot|Elias Lönnrot]] kirjoitti kokouksesta kertovassa pöytäkirjassa: "Ja synty heidän siellä ollessa puhe suomalaisista kirja keinoista, liiatenki Suomen kielestä, mitenkä sitä parahiten saataisi tointumaan kirjallisiin menohin. Juttu päätty viimeiseltä siihen, että käytettäköön asia millä lailla tahtonsa, niin on jo ainakin keveämpi toimitettaa monelta kuin yhdeltä, jonka tähden neuoteltiin toimeen saada Seuraa [...]." Viikon päästä varsinaisessa perustamiskokouksessa "kirja keinot" olivat vaihtuneet "kirjallisuudeksi" ja seura sai nimekseen Suomalaisen Kirjallisuuden Seura.
 
Seuran ensimmäisissä säännöissä korostettiin, että "kieli on kansallisuuden perustus". Seura ei ollut vain akateeminen keskustelukerho vaan myös kansallishengen kasvukeskus, joka kokosi jäsenkuntaansa virkamiesten ja ylioppilaiden lisäksi valistuneita kansanmiehiä, vuodesta 1846 lähtien myös naisia.
Rivi 32:
Alkuaikojen kauaskantoisimpia hankkeita olivat kansanrunouden keruu ja julkaiseminen. Seura tuki ensimmäisen sihteerinsä Elias Lönnrotin keruumatkoja Itä-Suomessa ja Karjalassa ja julkaisi näiden matkojen tuloksiin pohjautuvat teokset, [[Kalevala|''Kalevalan'']] (1835, 1849) ja [[Kanteletar|''Kantelettaren'']] (1840).
 
Kansanrunoutta julkaisemalla voitiin kartuttaa vähäistä suomenkielistä kirjallisuutta ja samalla rikastuttaa suomea kansankielen elävillä ilmaisuilla. Seura alkoi tuottaa suomeksi sekä tietopuolista että kaunokirjallisuutta: historioita, kielioppeja, sanakirjoja, yleistajuisia esityksiä mm. luonnontieteistä ja lainsäädännöstä sekä käännöksiä maailmankirjallisuuden klassikoista. Kirjoituskilpailuin etsittiin uusia tekijöitä kertomuksille ja näytelmille. Ensimmäinen suomenkielinen romaani, [[Aleksis Kivi|Aleksis Kiven]] ''[[Seitsemän veljestä|]]''Seitsemän veljestä'']] ilmestyi Seuran julkaisemana 1870
 
Näin perinteinen muistitietoon, puhuttuun ja kuultuun perustuva tiedon ja kulttuurin luominen, tallentaminen ja välittäminen muuttui SKS:n työn tuloksena kirjalliseksi. Muutos johti koko yhteiskunnan kirjallistumiseen, joka ei koskenut vain tiedon välittämista ja tallentamista, vaan yhtälaillayhtä lailla sen tuottamista ja todellisuuden käsitteellistämistä.
 
SKS:n piirissä syntyivät 1800-luvulla kaikki keskeiset humanististen alojen suomenkieliset tieteelliset seurat ja monet instituutiot. Se oli vaikuttamassa [[Suomen Kansallisteatteri|Kansallisteatterin]], suomalaiskansallisen liike-elämän ja pääoman sekä puoluelaitoksen syntyyn. Vaikka SKS asettui 1890 komeaan pytinkiinsä pääkaupunkiin ja sitä johtivat Helsingin herrat, tuli se luoneeksi suomalaista yhteiskuntaa ja kulttuuria läpäisevän akselin, jonka toisessa päässä olivat paikalliset perinteentaitajat.