Versio 6. huhtikuuta 2013 kello 09.33 muokkaa Addbot (keskustelu \| muokkaukset) automaattiseulotut käyttäjät 279 916 muokkausta p Botti poisti 15 Wikidatan sivulle d:q455511 siirrettyä kielilinkkiä ← Vanhempi muutos		Versio 14. kesäkuuta 2013 kello 01.44 muokkaa kumoa SamoasambiaBot (keskustelu \| muokkaukset) 1 311 muokkausta p Typo fixing, typos fixed: taitelij → taiteilij using AWB Uudempi muutos →
Rivi 9: Ross myös huomasi pian tienaavansa paremmin maalauksillaan kuin työllään ilmavoimissa, jonka johdosta hän ryhtyi oppilaaksi jo ennestään kuuluisalle maalari William Alexanderille, joka veti omaa maalusohjelmaansa The Magic World of Oil Painting (1970-1982) Ross sai 2 poikaa, Bobin (Ross luovutti huoltajuuden 1966) ja Stevenin, ensimmäisestä avioliitostaan Lynda Brownin kanssa. Steven ajoittain esiintyi isänsä ohjelmassa ja on "Bob Ross–sertifioitu" taideopettaja. Liitto päätyi avioeroon 1981. Toinen vaimo Jane kuoli syöpään 1993. Ross kärsi [[~~Lymfooma\|lymfoomasta~~lymfooma]]sta viimeiset vuotensa. Alkuvuodesta 1994 Ross lopetti ''The Joy of Painting''in taistellakseen tautia vastaan. Viimeinen jakso esitettiin 17 toukokuussa 1994. 4. heinäkuuta 1995 Ross kuoli kotonaan. Hänen viimeinen lepopaikkansa on Woodlawn Memorial Parkissa Gothassa, Floridassa. ==The Joy of Painting== Ross toimi ohjelman isäntänä [[11. tammikuuta]] [[1983]] lähtien aina [[17. toukokuuta]] [[1994]] asti. Ohjelmaa edelleen esitetään uusintoina ja videopätkät ohjelmasta ovat suosittuja [[YouTube~~\|YouTubessa~~]]ssa. Jokaisessa puolituntisessa ohjelmassa Ross esitteli katsojalle öljyvärimaalausta käyttäen märkää-märälle-tekniikkaa. Värivalikoima koostui pienestä määrästä värejä, jotta ensimmäistä kertaa maalausta yrittävät pääsisivät helposti jyvälle tekniikasta ja jotteivat kustannukset nousisi liian korkeiksi. Kriitikko Mira Schor vertasi Bob Rossia toiseen televisioisäntään, Fred Rogersiin, verraten kummankin pehmeää ääntä ja rauhallista puhetapaa. Syynä oli annettu lupaus olla enää koskaan huutamatta. Ross perusti oman brändin joka myy edelleenkin maalausvälineitä ja opaskirjoja, ja tarjosi myös kursseja joilla oppi maalaamaan "Bob Ross-tyylillä". Rossin tulot nousivat lopulta 15 miljoonan dollarin vuosibisnekseksi. Ohjelmassaan maalaamat taulut Ross lahjoitti ohjelmaa esittäneelle PBS-yhtiölle. Rivi 22: Sarjan toisen kauden alussa Ross omisti jakson William Alexanderille, antaen selitykseksi, että "vuosia sitten Bill opetti minulle tämän mahtavan maalaustekniikan, joka on ollut minulle niin suuri lahja että haluan jakaa sen teidän (katsojien) kanssa." Rossin maalausten aiheina toimi monesti vuoret, järvet, lumi ja mökit. Tähän vaikutti Alaskassa asutut nuoruudenvuodet ilmavoimien palveluksessa. Hän toistuvasti rohkaisi katsojia kokeilemaan ja harjoittelemaan maalaamista, sillä hänen mielestään jokaisessa sijaitsee ~~taitelija~~taiteilija, joka tarvitsee vain harjoitusta. Omatkin virheensä hän kuittasi sanomalla "Ei ole virheitä, vain iloisia sattumia." Ross käytti runsaasti lausahduksia joitten kantava teema oli iloisuus, kuten "iloiset pikku puut". Suuressa osassa jaksoista hilpeyttä jaksoi myös tuottaa siveltimien puhdistus, jota hän sanoi pitävänsä suosikkiosuutenaan maalaamisessa. Varsinkin siveltimen nopea kuivaus pieksemällä sitä maalaustelineen jalkaa vasten nauratti Rossia. Väripalettina käytettiin erityisen suurta pleksistä valmistettua palettia, joka oli hiottu santapaperilla himmeäksi jottei se heijastaisi studiovalaistusta kirkkaasti. Jakson lopussa Ross sanoi "Haluaisin toivottaa täältä kaikkien puolesta iloisia maalaushetkiä ja Jumalan siunausta".

Ero sivun ”Bob Ross” versioiden välillä