Ero sivun ”William Morris Davis” versioiden välillä
[katsottu versio] | [katsottu versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
p →Viimeiset vuodet: kh |
PtG (keskustelu | muokkaukset) p kh |
||
Rivi 26:
== Perhe ja opinnot ==
Davis syntyi 1850 [[philadelphia]]laiseen [[Kveekarit|kveekariperheeseen]]. Hänellä oli yksi veli ja sisko, jotka olivat häntä selvästi vanhempia. Davisin isoäiti [[Lucretia Mott]] oli tunnettu yhdysvaltalainen ihmisoikeustaistelija. Davis oli jo lapsena kiinnostunut luonnosta ja käytti paljon aikaa
== Harvardin opettajana ja tutkijana ==
Davisin ensimmäinen
Davis osallistui kesällä 1875 geologian professorin [[Natnaiel Shaler]]in kenttätutkimuksiin [[Appalakit|Appalakkien]] alueella.<ref name="lee"/><ref name="koelsch152">Koelsch, s. 152.</ref> Seuraavana vuonna Davisista tuli Shalerin avustaja, ja kaksi vuotta myöhemmin hänet nimettiin opettajaksi, jonka vastuulla oli [[Fyysinen maantiede|fyysisen maantieteen]] ja [[meteorologia]]n kursseja. Dosentiksi Davis nimettiin vuonna 1885.<ref name="koelsch152"/> Vaikka Davis tunnetaankin paremmin geologisesta tutkimuksestaan, hän keskittyi tutkimusuransa alussa myös meteorologiaan. Hän kirjoitti vuosien 1884–1894 aikana yli 80 artikkelia ja oppikirjan. Davisin tutkimukset käsittelivät muun muassa [[Sään ennustaminen|sään ennustamista]] ja [[tornado]]ja.<ref name="lee"/>
Davisin tunnetuin teoria on niin sanottu [[eroosiosyklioppi]], jota hän kehitti 1880- ja 1890-luvuilla. Teorian kehittämisen hän aloitti [[Montana]]n [[High Plains]]illa. Hän käytti teoriaansa erityisesti Appalakkien muodostumisen selittämiseen. Davisin merkittävimmät kirjoitukset aiheesta olivat 1889 julkaistu ”The Rivers and Valleys of Pennsylvania” ja 1899 julkaistu ”The Geographical Cycle”. Vaikka
Maantieteessä Davis vaikutti erityisesti 1890- ja 1900-luvuilla. Hänen ansiostaan Harvardiin tuli monia maantieteestä kiinostuneita opiskelijoita, joista kehittyi 1900-luvun alun merkittävimpiä [[Kulttuurimaantiede|kulttuurimaantieteilijöitä]]. Davis jakoi maantieteen ”epäorgaaniseen” ja ”orgaaniseen” maantieteeseen. Jälkimmäiseen kuului ihmisen toiminta, joka Davisin mukaan oli merkityksellistä maantieteen kannalta vain, jos sen pystyisi yhdistämään fyysisen maantieteeseen.<ref name="koelsch153">Koelsch, s. 153.</ref> Davis työskenteli koko ajan tiiviisti Yhdysvaltain maantieteellisen seuran kanssa, mutta hän halusi maahan akateemisemman järjestön. Maantieteilijöiden ja geologien seurat yhdistyivät 1800-luvun lopussa [[American Association for the Advancement of Science]]ksi (AAAS), mutta Davis oli perustamassa 1904 [[Association of American Geographers]]isa, jonka puheenjohtajana hän toimi kolmesti.<ref name="lee"/>
== Viimeiset vuodet ==
Davis matkusteli ympäri maailmaa 1900-luvun alussa ja toimi vierailevana professorina muun muassa [[Berliini]]ssä ja [[Pariisi]]ssa. Hän erosi yllättäen Harvardista 1912. Pian tämän jälkeen hänen ensimmäinen vaimonsa Ellen Warner kuoli. Davis jatkoi tutkimustyötään ensin [[Kalliovuoret|Kalliovuorilla]] sitten [[Tyynimeri|Tyynellämerellä]], missä hän tutki [[Koralliriutta|koralliriuttoja]]. Davisin pojilleen lähettämistään kirjeistä käy kuitenkin ilmi, ettei hän ollut toipunut vaimonsa kuolemasta eikä hän siksi pystynyt keskittymään kunnolla tutkimustyöhön.<ref name="lee"/>
Noin 18 kuukautta
Davis matkusti joulukuussa 1933 [[Boston]]iin puhumaan AAAS:n tapaamisessa. Hän sairaustui [[influenssa]]an palattuaan [[Pasadena (Kalifornia)|Pasadenaan]] ja kuoli helmikuussa 1934. Davis ehti uransa aikana kirjoittaa yli 500 tieteellistä tutkimusta ja kirjoja.<ref name="lee"/>
|