Ero sivun ”Elinkelpoinen vyöhyke” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa
Ei muokkausyhteenvetoa
Rivi 3:
[[Kuva:Extrasolar Moon.jpg|thumb|220px|[[Avaruustaide|Tieteistaiteilijan]] näkemys kuvitteellista, tuntematonta tähteä kiertävästä [[jättiläisplaneetta|jättiläisplaneetan]] elinkelpoisesta kuusta, joka on meidän tuntemiamme kuita suurempi. Kuussa on nestemäistä vettä ja sopivan viileää, joten se soveltuu elämälle. Kuun keskusplaneetta näkyy kuun taivaalla valtavan suurena. Jättiläisplaneetan suuren kuun elinkelpoisuutta saattaa häiritä jättiläisen voimakkaaseen magneettikenttään vangiksi jäänyt protonisäteily.]]
 
'''Elinkelpoinen vyöhyke''', ''elämänvyöhyke'', ''elokehä'' tai ''ekosfääri'' ({{K-en|habitable zone}} '''HZ''') on [[tähtitiede|tähtitieteessä]] [[tähti|tähden]] ympärillä oleva [[elämä]]lle sovelias vyöhyke, jossa vesi esiintyy nestemäisenä.<ref name="astro">http://www.astro.utu.fi/edu/kurssit/perusteet/abiol.pdf</ref>, mikäli planeetalla on [[planeettojen kaasukehät|sopiva kaasukehä]]. tuntemammeTuntemamme elämä on riippuvainen nestemäisestä vedestä. Elinkelpoisen vyöhykkeen sisäpuolella on liian kuumaa ja ulkopuolella liian kylmää nestemäiselle vedelle ja siten myös elämälle.
 
Elinkelpoisen vyöhykkeen sisä- ja ulkorajoja esimerkiksi Auringolle ei tunneta, vaikka kokemuksesta tiedetään Maan kiertävän siinä. Tämä johtuu siitä, että ilmakehä, meret, pilvet, mantereet ja niin edelleen ovat yhdessä monimutkainen, vaikeasti ennustettava [[systeemi]]. [[Aurinkokunta|Aurinkokunnassamme]] naapuriplaneetoista Maata lähempänä Aurinkoa kiertävä [[Venus]] on liian kuuma elämälle, ja [[Mars]] nykyisellään liian kylmä. Vyöhyke on varovaisimpien arvioiden mukaan etäisyydellä 0,96–1,01 Maan keskietäisyyttä [[auringon kaksonen|Auringon tyyppisestä tähdestä]]. Optimistien mielestä elinkelpoinen vyöhyke voisi ulottua vaikkapa alueelle 0,85–1,67&nbsp;[[astronominen yksikkö|AU]]. Nykyään elinkelpoisella vyöhykkeellä tarkoitetaan yleensä jatkuvasti elinkelpoista vyöhykettä, jolla [[pääsarja]]n tähteä kiertävä planeetta pysyy elinkelpoisena pitkiä aikoja. Tämä johtuu siitä, että tähdet kirkastuvat vanhetessaan. Esimerkiksi vanuksenVenuksen on väitetty olelen joskus elinkelpoisella vyöhykkeellä, j.
 
[[Maa]]n tyyppistä elämää ylläpitävää planeettaa kutsutaan [[elinkelpoinen planeetta|elinkelpoiseksi planeetaksi]], joskus myös ''kultakutriplaneetaksi'' (engl. ''goldilocks planet''). Luultavasti elinkelpoisen vyöhykkeen sijainti riippuu keskustähden lisäksi myös planeetan pyörimisnopeudesta, merten ja mannerten osuudesta ja jakaumasta, sen kaasukehän arvoista jne. Yleensä kultakutriplaneetan määritelmään sisältyy myös, että sen massan on oltava melko lähellä [[Maan massa]]a. Aurinkokunnan ulkopuolelta löydetyistä [[eksoplaneetta|eksoplaneetoista]] kultakutriplaneettana pidetään nykyään lähinnä planeettaa [[Gliese 581 g]].<ref>[http://natgeo.fi/tiede/avaruus/ensimmainen-elamalle-suotuisa-eksoplaneetta Ensimmäinen elämälle suotuisa eksoplaneetta] Natgeo.fi 6.10.2010</ref>
 
Tutkijoiden mielestä yksinäiset [[Auringonkaltainen tähti|Aurinkoa muistuttavat]] G-tyypin [[pääsarja]]n tähdet sopivat parhaiten elämälle. Myös kaksoistähdillä voi olla tietyin edellytyksin elämälle sopivia planeettoja.
Rivi 21:
Meidän tuntemamme mutkikkaisiin hiiliyhdisteisiin perustuva elämä vaatii nestemäistä vettä. Niinpä elinkelpoisen vyöhykkeen laaja määritelmä on se, että planeetalla esiintyy nestemäistä vettä. Mutta lämpötila ei saa myöskään olla liian lähellä kiehumispistettä, koska silloin useimmat eliöt hajoavat. Jotkut mikroskooppisen pienet alkeistumalliset [[ekstremofiilit]] kestävät silti yli 100&nbsp;°C lämpötiloja, ja jotkut jäkälät jonkin verran pakkasta.
 
HyvinMalkoisen optimistisesti on ajateltu elinkelpoisen vyöhykkeen olevan Auringolle noin 0,7–1,6/1,75&nbsp;[[astronominen yksikkö|AU]] eli kattavan [[Venus|Venuksen]] ja [[Mars|Marsin]].<ref>Mauri Valtonen, Maailmankaikkeutta tutkimassa;Luku 19. Onko avaruudessa elämää; 19.3 Älyllinen elämä muissa tähdissä sivu 248</ref><ref>Pekka Teerikorpi, Mauri valtonen;Kosmos, maailmamme muuttuva kuva; Ursan julkaisuja 42; URSA 1988;ISBN 951-9269-43-6; ISSN 0357-7937; Luku 42,;kohta Älyllisen elämän kehittyminen, kuva 42.1,; sivu 430</ref>. Äärirajat vyöhykkeelle ovat eri tutkijoiden mukaan 0,5<ref>[http://arxiv.org/abs/1304.3714 Towards the Minimum Inner Edge Distance of the Habitable Zone] Andras Zsom, Sara Seager, Julien de Wit </ref> - 3<ref>[http://adsabs.harvard.edu/abs/1992JBIS...45....3F An Estimate of the Prevalence of Biocompatible and Habitable Planets] Fogg, M. J. , Journal of the British Interplanetary Society, vol. 45, 3-12. Article.</ref> AU. Eräs arvio sijoittaa elinkelpoisen vyöhykkeen etäisyydelle 0,8-1,6 AU.<ref>Nils Mustelin, Elämää maailmankaikkeudessa, sivu 205</ref> Kolmannen optimistisen arvion mukaan elinkelpoinen vyöhyke HZ olisi Auringolle 0,9–1,4&nbsp;AU. Pessimististen arvioiden mukaan sen sisäraja olisi karkaavan kasvihuone-ilmiön takia vain 0,93-0,96 ja ulkoraja jäätymisen takia 1,1–1,02&nbsp;AU.<ref name="geosc">http://www.geosc.psu.edu/~kasting/PersonalPage/Pdf/Icarus_93.pdf</ref> Planeetan lämpötila riippuu monesta tekijästä: keskustähdestä, planeetan etäisyydestä keskustähdestään, radan soikeudesta, planeetan akselin kaltevuudesta, kasvihuoneilmiöstä, valonheijastuskyvystä, akselikallistumasta, mannerten jakautumasta ja monista muista tekijöistä.
 
== Planeetan muut ominaisuudet kuin etäisyys keskustähdestä ==
=== Varhaisia tutkijoita ===
 
Planeetan lämpötila riippuu monesta tekijästä: keskustähdestä, planeetan etäisyydestä keskustähdestään, radan soikeudesta, planeetan akselin kaltevuudesta, kasvihuoneilmiöstä, valonheijastuskyvystä, akselikallistumasta, mannerten jakautumasta ja monista muista tekijöistä. Näin ollen
Elinkelpoisen vyöhykkeen määrittelivät ensimmäisinä fyysikot [[Philip Morrison]] ja [[Giuseppe Cocconi]] [[SETI]]-aiheisessa tutkimusartikkelissaan vuonna 1959. Samoihin aikoihin sitä tutki myös Huang.<ref name="aip">http://www.aip.de/groups/sternphysik/stp/PDFFILES/2000/gaia_paper.pdf</ref> Vuonna 1961 [[Frank Drake]] teki käsitteestä tunnetun [[Draken yhtälö|Draken yhtälön]] yhteydessä. 1960-luvulla elinkelpoista vyöhykettä tutkivat [[Dole]]<ref>http://www.rand.org/pubs/commercial_books/2007/RAND_CB183-1.pdf</ref>, [[Skhlovskii]] ja [[Carl Sagan]].
elinkelpisen vyöhykkeen arvointi olis tehtävä planeettatyypeittäin.
 
=== VarhaisiaAlan tutkijoita ===
 
ElinkelpoisenVuonna 1953 [[Hubertus Strughold]] määritteli elinkelpoisen vyöhykkeen määrittelivät"ekosfäärin". ensimmäisinäSamana fyysikotvuonna [[Harlow Shapley]] kirjoitti nestemäisen veden vyöhykkeestä. Tämän vyöhykkeen esittelivät myös [[Philip Morrison]] ja [[Giuseppe Cocconi]] [[SETI]]-aiheisessa tutkimusartikkelissaan vuonna 1959. Samoihin aikoihin sitä tutki myös Su-Shu Huang.<ref name="aip">http://www.aip.de/groups/sternphysik/stp/PDFFILES/2000/gaia_paper.pdf</ref>, joka väitti asuttavien planeettojen polevan harvinaisia moninkertaislla tähdillä painovoimahäiriöiden takia. Vuonna 1961 [[Frank Drake]] teki käsitteestä tunnetun [[Draken yhtälö|Draken yhtälön]] yhteydessä. 1960-luvullaVuonna elinkelpoista1964 vyöhykettäplaneettojen tutkivatelinkelpoisuutta ksättelevän tutkimuksen julkaisi [[Stephen H. Dole]]<ref>http://www.rand.org/pubs/commercial_books/2007/RAND_CB183-1.pdf</ref>, ja [[SkhlovskiiIsaac Asimov]] jakiinnostui [[Carlplaneettojen Sagan]]elinkelpoisuudesta.
, [[Skhlovskii]] ja [[Carl Sagan]]. 2000-luvulla Peter Ward, Donald Brownlee Guillermo Gonzalez toivat esille ja syvensivät galaktisen elinkelpoisen vyöhykkeen ajatusta.
 
=== Michael Hartin tutkimus ===