Ero sivun ”Ilmari Killinen” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Lähde + lisätietoja, luokka, vuosiluvun korjaus |
p Linkki |
||
Rivi 1:
'''Ilmari Killinen''' ([[28. heinäkuuta]] [[1876]] [[Kokemäki]] – [[22. lokakuuta]] [[1941]] [[Helsinki]]) oli suomalainen insinööri, poliitikko ja virkamies.
Killisen vanhemmat olivat kuuromykkien koulun johtaja [[Kustaa Killinen]] ja Matilda Josefina Lagus. Hän valmistui koneinsinööriksi [[Polyteknillinen opisto|Polyteknillisestä opistosta]] 1900 ja seuraavana vuonna [[Saksa|Saksasta]] sähköinsinööriksi. Killinen toimi ensin luotsilaitoksen apulaisinsinöörinä 1902-1912 ja sitten [[G. W. Sohlberg (yritys)|G. W. Sohlberg Oy:n]] insinöörinä 1912-1917, sosiaalihallituksen työnvälitysosaston johtajana 1917-1918, konekauppa Aatra Oy:n teknillisenä johtajana 1918-1923, Helsingin teollisuuskoulun sähkötekniikan lehtorina 1923-1926 ja [[kauppa- ja teollisuusministeriö]]n toimistopäällikkönä 19126-1936. [[Tullihallitus|Tullihallituksen]] pääjohtajaksi hänet nimitettiin 1936, missä tehtävässä hän toimi kuolemaansa asti.
[[Edistyspuolue]]tta edustanut Killinen oli kauppa- ja teollisuusministeri [[Kivimäen hallitus|Kivimäen hallituksessa 1932–1936]]. Hän oli lisäksi muun muassa Helsingin kaupunginvaltuuston jäsen sekä [[Lapuan patruunatehdas|Valtion Patruunatehtaan]], [[Outokummun kaivos|Outokummun kaivoksen]] ja [[Outokumpu (yritys)|Outokumpu Oy:n]] johtokunnan puheenjohtaja, otti osaa mieskuorojen toimintaan, julkaisi teoksen ''Voiman saanti ja siirto'' (1916) ja laati G. W. Sohlberg Oy:n, Suomen Metalliteollisuuden työnantajaliiton ja Helsingin puhelinlaitoksen juhlajulkaisut.
| |||