Sanjūsangen-dō

Sanjūsangen-dō (三十三間堂, Sanjūsangen-dō) on buddhalaistemppeli Higashiyaman alueella Kiotossa, lähellä rautatieasemaa. Sen virallinen nimi on Rengeō-in-hon-dō (蓮華王院本堂), Lootuskuninkaan halli. Epävirallinen mutta tunnetumpi nimi Sanjūsangen-dō on peräisin 33 syvennyksestä, jotka jäävät temppelirakennuksen pääsalin kattoa kannattelevien pylväiden väliin. Luku 33 ilmentää myös temppelissä palvottavan Kannonin, myötätunnon bodhisattvan, kolmeakymmentäkolmea eri olomuotoa.

Sanjūsangen-dō
三十三間堂
Sanjūsangen-dōn päärakennus nähtynä temppelialueen portilta.
Sijainti	Kioto
Koordinaatit	34°59′16″N, 135°46′18″E
Rakennustyyppi	Buddhalaistemppeli
Valmistumisvuosi	1164
Rakennuttaja	Keisari Go-Shirakawa
Omistaja	Myōhō-inin temppeli
Lisää rakennusartikkeleitaArkkitehtuurin teemasivulla
Infobox OKVirheellinen NIMI-arvo

Hōnenin pystyttämä muistomerkki keisari Go-Shirakawalle päärakennusta vastapäätä.

Sanjūsangen-dōn omistaa Myōhō-inin temppeli (妙法院), joka huolehtii myös sen kunnossapidosta. Temppelissä harjoitetaan Tendai-buddhalaisuutta, joka on Japanissa syntynyt Mahajana-buddhalaisuuden lahko.

Historia

Sanjūsangen-dō valmistui vuonna 1164 keisari Go-Shirakawan määräyksestä ja sotapäällikkö Taira no Kiyomorin valvonnassa. Temppelissä riehui raju tulipalo 1249, mutta vain päärakennus rakennettiin uudelleen 1266. Se on vielä nykyäänkin Japanin pisin puurakennus.

Vuonna 1604 täällä tapahtui kuuluisa kaksintaistelu, jossa kohtasivat miekkamiehet Miyamoto Musashi ja Yoshioka Denshichiro. Taistelua on kuvattu mm. Hiroshi Inagaki ohjaamassa elokuvassa Zoku Miyamoto Musashi: Ichijōji no kettō (1955), jonka pääosaa näytteli Toshirō Mifune.

Arkkitehtuuri

1 001 Kannon-patsasta

Temppelissä palvotaan bodhisattva Sahasrabhuja-arya-avalokiteśvaraa, joka tunnetaan myös tuhatkätisenä Kannonina. Pääsalissa on kuvanveistäjä Tankein Kamakura-kaudella veistämä suuri Kannon-patsas, jota pidetään kansallisaarteena Japanissa.

Suurta Kannon-patsasta ympäröi tuhat yksilöllistä ja luonnollisen kokoista Kannon-patsasta, jotka on järjestetty sen molemmille puolille, portaittain nousevalle korokkeelle, kymmeneen 50 patsaan riviin. 124 näistä patsaista on peräisin alkuperäisestä temppelistä ja loput on tehty 1200-luvulla. Patsaat on veistetty japaninsypressistä ja päällystetty lehtikullalla.

Kannon-patsaiden eteen on asetettu 28 vartijapatsasta sekä kaksi muuta patsasta, jotka esittävät Fūjinia (tuulen jumalaa) ja Raijinia (ukkosen jumalaa). Näitä patsaita pidetään merkittävinä taideaarteina Japanissa. Temppelin takaosassa, patsaita kannattelevan korokkeen takana, on pieni näyttelytila. Temppelin piha-alueella on vaatimaton kivimuistomerkki, jonka Tendai-pappi Hōnen pystytti keisari Go-Shirakawan kuoleman 13. vuosipäivänä.

Juhlat ja tapahtumat

Veranta, jolla Tōshiya pidettiin.

Verannan vanhoja kattopalkkeja, jotka on vaihdettu uudempiin rakennusta kunnostettaessa. Harjakset ovat jäänteitä lukemattomista nuolista, joita osui kattopalkkeihin Tōshiya-jousiammuntakilpailussa.

Temppeli tunnettiin historiallisesti Tōshiya-nimisestä (通し矢, suom. "Nuolet, jotka osuvat maaliin") jousiammuntakilpailusta, jossa ammuttiin japanilaisella pitkäjousella. Kilpailu pidettiin toukokuussa temppelin takaosassa sijaitsevalla länsiverannalla, joka on 2,5 metriä leveä ja 120 metriä pitkä mutta vain 5,5 metriä korkea. Verannan eteläpäässä seisoneet kilpailijat ampuivat pohjoispäähän ripustettuun maalikankaaseen, jonka vieressä tuomari totesi osumien laillisuuden.

Tapahtumaan kuului osakilpailuja, joissa ammuttiin joko sata tai tuhat nuolta verannan puolestavälistä tai koko pituudelta (118 metrin ampumaetäisyydeltä). Vaativimmassa osakilpailussa kilpailijan täytyi osua maaliin mahdollisimman monta kertaa yhden vuorokauden aikana. Koitos alkoi kuudelta illalla ja päättyi seuraavana iltana. Yöllä veranta valaistiin sen eteen sytytetyillä tulilla, joita vahtimaan asetettiin vartijoita. Aina ammuttuaan 500 nuolta peräkkäin kilpailija sai pitää lyhyen tauon, jonka aikana katselijat kannustivat häntä.

Tapahtuma pidettiin ensimmäisen kerran vuonna 1606. Sitä pidettiin erittäin vaativana paitsi pitkän kestonsa myös verannan mataluuden vuoksi. Kilpailijat joutuivat käyttämään voimakasta jousta ja poikkeuksellista ampumistekniikkaa pitääkseen nuolen lentoradan suorana.

Kaikkien aikojen ennätyksenhaltijana pidetään 22-vuotiasta Wasa Daihachiroa, joka ampui vuoden 1686 kilpailussa 13 053 nuolta ja osui maaliin 8 133 kertaa. Tähän tulokseen päästäkseen hänen täytyi ampua keskimäärin 9 nuolta minuutissa, mihin ei ole laskettu mukaan 500 nuolen välein pidettyjä teetaukoja. Toista sijaa pitää samurai Hoshino (10 542 nuolta ja noin 8 000 osumaa).

Vielä nykyäänkin temppelin alueella pidetään joka vuosi perinteen vaalimiseksi samanniminen kyūdōkilpailu, tosin päärakennuksen pihalla ja vain 60 metrin pituisella radalla ("Enteki"). Tammikuun puolivälissä järjestetään kuitenkin Tōshiyan näytösesitys alkuperäisten sääntöjen mukaisesti. Tammikuussa temppelissä suoritetaan myös pajuriitti (柳枝のお加持), jonka aikana osallistujien päätä kosketetaan pyhällä pajunvitsalla päänsäryn torjumiseksi.

Lähteet

• Temppelin opastetaulu
• F. Hoff: Kyudo. Die Kunst des japanischen Bogenschießens. 6. painos. Weinmann: Berliini 1996.

Aiheesta muualla

• • Kuvia tai muita tiedostoja aiheesta Sanjūsangen-dō Wikimedia Commonsissa
• Sanjūsangen-dō virallinen sivusto (japaninkielinen)
• Kuvia temppelistä