Ero sivun ”Mustaparta” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ehdotus lupaavaksi artikkeliksi
p kh + w
Rivi 3:
 
==Varhaisvaiheet==
Mustaparran taustasta ennen merirosvoksi ryhtymistä tiedetään vain vähän, sillä hänestä ei ole asiakirjamerkintöjä ennen merirosvoaikojaan. Mustaparran legendasta ansio kuuluu etenkin englantilaiselle merirosvouksesta kirjoittaneelle [[Charles Johnson]]ille (''A General History of the Robberies and Murders of the most notorious Pyrates'', 1724). Johnsonin mukaan Mustaparta oli oikealta nimeltään Edward Teach, ja että hän oli syntynyt [[Bristol]]issa. Kenestäkään vuoden 1680 tienoilla Bristolissa syntyneestä Teach-nimisestä lapsesta ei kuitenkaan sikäläisistä asiakirjoista löydy mainintaa. Johnson kertoi Teachin työkennelleen Jamaikan kaapparilaivoissa Ranskan-sodan aikana, ja että häntä ei rohkeudestaan huolimatta ollut ylennetty upseeriksi.<ref name="johnson-45" /><ref>Konstam 2008, s. 188–189</ref>
 
==Merirosvon ura==
Rivi 9:
Johnsonin mukaan Mustaparta aloitti merirosvouransa [[Benjamin Hornigold]]in merirosvolaivaston miehistössä, ja Hornigold otti hänet pian suojatikseen. Vuonna 1717 Mustaparta ja Hornigold purhehtivat [[Sluuppi|sluupeillaan]] tärkeästä merirosvojen tukikohdasta [[New Providence]]sta ryöstelemään [[Virginia]]n rannikkoa ja [[Länsi-Intian saaristo]]a. Mustaparran (joka tunnettiin eräässä tuon ajan kirjeessä vielä nimellä Thatch) komentamassa sluupissa oli 6 kanuunaa ja 70 miestä. Palattuaan New Providenceen miehistönsä erottama Hornigold antautui kaapparina viranomaisille, mutta Mustaparta jatkoi merirosvokapteenina.<ref>Konstam 2008, s. 189–190</ref>
 
Vuoden 1717 syyskuussa Mustaparta ryösteli taas Virginian rannikkoa ''Revenge''-sluupillaan, jossa oli 12 kanuunaa ja 150 miestä. Kaapatessaan uusia sluuppeja laivastoonsa hänHän värväsi samallakaappamiensa niidensluuppien miehistöjämiehistän omiin riveihinsä. Yksi hänen joukkoihinsa vastahakoisesti liittynyt oli kaapatun ''Revenge''-sluupin omistaja, majuri [[Stede Bonnet]]. Ennen talvea Mustaparta palasi lämpimille vesille [[Leewardsaaret (Karibia)|Leewardsaarille]]. 100 kilometrin päässä [[Martinique]]sta hän kaappasi 200-tonnisen ranskalaisen orjalaivan nimeltä ''Le Concorde'', jonka hän vei [[Bequia]]n saaren suojaisaan ankkuripaikkaan. Orjat hän jätti saarelle ranskalaisten haettavaksi.<ref>Konstam 2008, s. 190–191</ref>
[[Kuva:Pirate Flag of Blackbeard (Edward Teach).svg|thumb|left|250px|Mustaparran [[merirosvolippu]]. Luurangon kädessä oleva [[tiimalasi]] kuvaa aikaa, joka on loppumassa.<ref>Konstam 2008, s. 193</ref>]]
Mustaparta antoi ''La ConcordeConcordelle''lle nimeksi ''[[Queen Anne’s Revenge]]'' ja teki siitä lippulaivansa. Hän muokkasi laivasta tehokkaan taistelulaivan siirtämällä siihen uusia kanuunoita ja keventämällä sitä. Laivassa oli lopulta 40 tykkiä, ja se oli yksi Karibian vahvimmista taistelulaivoista. Siitä ei kuitenkaan ollut vastukseksi brittiläisille sotalaivoille, joita Mustaparta pyrkikin välttelemään. Marraskussa 1717 Mustaparta lähti uudelleen merille, kaappasi itselleen lisää sluuppeja ja kohtasi kauppalaivoja, jotka hän ryösti ja poltti. Yhden kaapatun sluupin kapteeni [[Henry Bostock]] kirjoitti myöhemmin ensimmäisen varsinaisen kuvauksen Mustaparrasta: Bostock kuvaili "kapteeni”kapteeni Tachin"Tachin” olevan "hoikka”hoikka ja pitkä mies, jolla oli hyvin musta ja hyvin pitkä parta"parta”. Tämän kuvauksen jälkeen Teach tunnettiin yleisesti nimellä Mustaparta.<ref>Konstam 2008, s. 191</ref>
 
Vuoden 1718 alussa Mustaparta purjehti [[Hispaniola]]n saarelle ja sieltä [[Hondurasinlahti|Hondurasinlahdelle]] kahdella laivallaan ''Revenge''- ja ''Queen Anne'sAnne’s Revenge'' -aluksilla. Hondurasin rannikolla Mustaparta ryösteli aikansa, kunnes purjehti [[Kuuba]]n pohjoisrannikkoa pitkin [[Florida]]n itärannikolle. Tällä matkalla hän kaappasi kaksi uutta sluuppia, ja hänen laivastossaan oli nyt neljä alusta ja 250 miestä.<ref>Konstam 2008, s. 191–192</ref>
 
Toukokuussa 1718 Mustaparta saartoi [[Charleston (Etelä-Carolina)|Charleston]]in sataman, alkoi ryöstellä sinne saapuneita laivoja ja kiristi kaupungilta lääketarvikkeita. Niiden tarkoitusta ei vieläkään tiedetä, mutta miehistön epäillään kärsineen sukupuolitautiepidemiasta. Mustaparta jatkoi matkaansa pohjoiseen ennen kuin brittilaivaston sotalaivat ehtisivät paikalle. Hän ajoi lippulaivansa karille Pohjois-Carolinan [[Beaufort (Pohjois-Carolina)|Beaufort]]in edustalla, luultavasti tarkoituksella, ja jäi aloilleen joksikin aikaa.<ref>Konstam 2008, s. 192–195</ref>
 
Vuoden 1718 kesällä Mustaparta meni [[Bath Town]]iin, sai kuvernööri [[Charles EdeniltäEden]]iltä armahduksen ja lopetti virallisesti merirosvouksensa. Hän eli rosvouksesta saamillaan rahoilla leveää elämää seurapiireissä Carolinassa. Charles Johnsonin mukaan Mustaparran tuolloinen 16-vuotias asuinkumppani oli jo hänen 14. vaimonsa, mutta virallista varmistusta ei yhdellekään Mustaparran avioliitolle ole. Lopulta Mustaparta ryöväsi kaksi ranskalaista kauppalaivaa [[Delawarenlahti|Delawarenlahdella]]. Hän toivoentoivoi, että kuvernööri uskoisi hänen hataran selityksensä ja katsoisi asiaa läpi sormien Mustaparran saaman armahduksen tälle suoman aseman velvoittamana.<ref>Konstam 2008, s. 195–197</ref>
 
===Kuolema===
Rivi 23:
Virginian kuvernööri päätti kuitenkin päästä eroon Mustaparrasta, ja ''[[HMS Pearl]]in'' kapteeni, luutnantti [[Robert Maynard]], sai tehtävän käydä Mustaparran kimppuun tämän ankkuripaikassa [[Oracokesalmi|Oracokesalmen]] lähistöllä. Maynardin kahdella sluupilla oli 57 aseistettua miestä, ja kuvernööri oli luvannut Mustaparrasta erityisen 100 punnan erikoispalkkion.<ref name="konstam-197" />
 
Perjantaina 22. marraskuuta 1718 ennen auringonnousua Maynardin sluupit hyökkäsivät Mustaparranmatalikon leiriäyli kohtiMustaparran matalikon ylileiriin. Maynardilla oli enemmän miehiä, mutta Mustaparralla oli kanuunoita. Aluksi Mustaparran kanuunat tekivätkin pahaa tuhoa Maynardin laivoille. Merirosvojen noustua kannelle alkoi lähitaistelu, jossa Mustaparta ja Maynard hakeutuivat ottamaan toisistaan mittaa. Aluksi kumpikin ampui toista kohti [[Pistooli|pistooleillaan]], ja Maynard osui Mustapartaan. Pian Maynardin miekka katkesi, ja hän sai samalla haavoja sormiinsa. Hän laukaisi pistoolinsa Mustapartaa kohti uudelleen ja haavoitti tätä jo toistamiseen. Mustaparta jatkoi taistelua ja oli jo iskemässä aseetonta Maynardia miekallaan, kun yksi Maynardin miehistä viilsi Mustapartaa kurkkuun kuolettavasti. Mustaparta yritti vielä ladata pistooliaan, mutta kaatui samassa kuolleena maahan. Merirosvot hävisivät taistelun, ja henkiinjääneet vangittiin ja tuomittiin kahta lukuunottamatta myöhemmin kuolemaan. Maynard purjehti takaisin Mustaparran pää ''HMS Pearlin'' kokkapuusta roikkuen.<ref name="konstam-197">Konstam 2008, s. 197–199</ref>
 
==Jälkimaine==
 
Mustaparta edustaa nykyisin hurjan merirosvon [[arkkityyppi]]ä. Mustaparran maine sai alkunsa Charles Johnsonin lennokkaasta kuvauksesta tämän ulkonäöstä. Johnsonin mukaan Mustaparran pitkä ja musta parta peitti hänen kasvonsa silmiin asti, ja hän palmikoi sen nauhoilla. Taistelussa hän kantoi kolmea pistoolia ja pukeutui turkislakkiin, jonka alle molemmille puolille hän sytytti [[Lunttulukko|luntut]] pelotellakseen vihollisiaan ja vakuuttaakseen omat miehensä.<ref>Konstam 2008, s. 188</ref>
 
Maineestaan huolimatta Mustaparran ei varmasti tiedetä koskaan tappaneen ketään omakätisesti, joskin hän haavoitti joskus omia miehiään muistuttaakseen heille, kuka hän on.<ref>Konstam 2008, s. 200</ref>
 
Mustaparran lippulaivan hylky löydettiin 1996 [[Pohjois-Carolina]]n [[Beaufort (Pohjois-Carolina)|Beaufortista]]. Se varmistui tutkijoiden mukaan ''Queen Anne'sAnne’s Revengeksi'' vuonna 2011.<ref name="yle" />
 
==Lähteet==