Ero sivun ”Isa Asp” versioiden välillä

[arvioimaton versio][arvioimaton versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
+malline, kuva
Drefer (keskustelu | muokkaukset)
Ystävystyä jonkin kanssa.
Rivi 22:
| kotisivu =
}}
'''Isa Asp''' ([[4. helmikuuta]] [[1853]] – [[12. marraskuuta]] [[1872]]), oikealta nimeltään '''Louise Asp''', tunnetaan ensimmäisenä [[Suomen kieli|suomeksi]] kirjoittaneena naislyyrikkona[[Runous|naislyyrikko]]na.<ref name="aa">{{Lehtiviite | Tekijä=KMN | Otsikko=Risti on taas paikoillaan | Julkaisu=Tiedonjyvä | Vuosi=2009 | Numero=4 | Sivut=4}}</ref> Varhaisen kuolemansa vuoksi Asp ei ehtinyt julkaista yhtään omaa kokoelmaa, mutta myöhemmin hänen runonsa on nostettu vahvasti esiin. Aspin tunnetuin runo on todennäköisestilienee ''Aallon kehtolaulu''.
 
== Henkilöhistoria ==
Rivi 56:
Syksyllä [[1867]] Asp alkoi opettaa kotonaan nuorempia sisaruksiaan. Hän koki myös rakastumisen patruunan poikaan Joel Backmaniin ja kirjoitti siitä ajan tapaan tunteellisesti ystävälleen Fanny Hohenthalille. Poika sairasti kuitenkin keuhkotautia ja kuoli jo seuraavan vuoden keväällä.
 
Jouluna [[1867]] Aspin perheeseen saapui lastenlehti ''[[Trollsländan]]'', johon mm.muun muassa [[Zacharias Topelius]], [[Toini Topelius]] ja [[Alexandra Gripenberg]] kirjoittivat. Niinpä Isa Asp uskaltautui tarjoamaan runojaan ja kertomuksiaan lehteen. Vaikka pari ensimmäistä kertomusta jäivät julkaisematta, runo ”Till vår Slända” (’Sländallemme’) miellytti toimittajia, ja Asp sai palkkioksi pari kirjaa ja kirjoitusohjeita. Isa Aspia alettiin kotona verrata jo lahjakkuudessaan suosittuun ruotsalaiskirjailija [[Fredrika Bremer]]iin, eikä runoilija itsekään pitänyt taitojaan huonoina. Niihin aikoihin Asp kävi myös rippikoulun.
 
Kevättalvella [[1870]] Aspin perhe muutti [[Puolanka|Puolangalle]], josta isä sai ensin kunnankirjurinviran ja pääsi sitten kahden vuoden kuluttua rautaruukin kirjanpitäjäksi. Isa Asp ystävystyi Puolangalla paikallisen kirkkoherran tyttäreentyttären Sally ThauvóniinThauvónin kanssa, jonka luona Asphän sai lukea runsaasti ajan kirjallisuutta. Pappilan hyllystähyllyssä löytyioli mm.muun muassa [[J. L. Runeberg]]in, Zacharias Topeliuksen, [[Esaias Tegnér]]in, [[Bernhard Elis Malmström]]in, [[Per Daniel Amadeus Atterbom]]in ja jopa [[Thomas More]]n teoksia. Ne innoittivat nuorta runoilijaa laatimaan leikillisiä rakkausrunoja ruotsiksi. Myös erilaiset onnittelurunot kuuluivat asiaan; sen sijaan suomeksi Isa Asp ei juuri siihen aikaan kirjoittanut.
 
Thauvónin perhe kannusti Aspin perhettä laittamaan vanhimman tyttärensä [[Jyväskylän yliopisto|Jyväskylän seminaariin]] opiskelemaan opettajaksi. Kirkkoherralta Isa Asp oppi suomen kielioppia ja tämän vaimolta käsityötaitoja. Hän sai myös osallistua ystävänsä kotiopettajattaren antamaan opetukseen.
 
[[16. elokuuta]] [[1871]] Isa Asp suoritti seminaarin pääsytutkinnon ja menestyksekkäästi: hyväksymisjärjestyksessä hänen edelleen pääsi vain paljon enemmän opetusta saanut ja myöhemmin naisasianaisena tunnettu [[Lucina Hagman]]. Seminaari oli suomalaisuuden linnake, vaikka yleisenä puhekielenä olikin ruotsi. Seminaarissa Isa Asp ryhtyi kirjoittamaan runoja suomeksi ja muuttui muutenkin vahvasti suomenmieliseksi. Hän sai kirjoittaa lukuisia juhlarunoja erilaisiin tilaisuuksiin, ja niitä julkaistiin myös seminaarin ''Suomen saloilta'' -albumissa.
 
Seminaarissa Isa Asp sai paljon uusia ystäviä. Läheisin ja kiihkein suhde hänellä oli [[Isokyrö|Isostakyröstä]] kotoisin olevaan [[Lydia Lagus|Lydia Lagukseen]]. Lagus oli usein Aspin runoudessa muusan roolissa, kuten Laguksen laulutaitoja ylistävässä runossa ”Laula, Lyydi!”:
Noudettu kohteesta ”https://fi.wikipedia.org/wiki/Isa_Asp