Ero sivun ”Crystal Palace FC” versioiden välillä

kapasiteetti = 26 309 |

puheenjohtaja = {{Englannin lippu}} Steve Parish |

pattern_la1=|pattern_b1=_red_stripes|pattern_ra1=|

leftarm1=0000CC|body1=0000CC|rightarm1=0000CC|shorts1=0000CC|socks1=0000CC|

}}

 

 

Crystal Palace Football Club perustettiin vuonna 1905 seuran pääkonttorissa [[Crystal Palace (rakennus)|The Crystal Palace]]ssa [[Sydenham]]issa. Joukkue pelasi [[Southern League]]ssa vuoteen 1920 saakka, jolloin se liittyi monien muiden etelän seurojen kanssa [[The Football League|Jalkapalloliigan]] [[Englannin 3. divisioona|3. divisioonaan]].

 

[[1970-luku|1970-luvun]] loppupuolella Crystal Palacen peräsimeen astui entinen Chelsea-tähti [[Terry Venables]]. Hän nosti seuran kahden kauden aikana 1. divisioonaan ennen siirtymistään [[Queens Park Rangers FC|Queens Park Rangersiin]] kauden 1981–1982 alussa. Hänet korvattiin väliaikaisesti apuvalmentaja [[Ernie Walley]]lla, joka ei kuitenkaan halunnut jatkaa työskentelyä joukkueeseen palanneen Malcolm Allisonin kanssa ja erosi. Joukkue ei kuitenkaan parantanut otteitaan Allisonin alaisuudessa, ja pian organisaatiossa seurasi suurempia muutoksia.

 

Vuonna 1981 [[Ron Noades]], entinen [[Wimbledon FC|Wimbledonin]] puheenjohtaja, osti Crystal Palacen osake-enemmistön itselleen. Saman tien hän erotti Allisonin ja palkkasi hänen tilalleen [[Dario Gradi]]n, joka oli nostanut Wimbledonin liigatasolle konferenssista ja saman tien nostanut 3. divisioonaan. Palace ei kuitenkaan Gradin alaisuudessa kyennyt ihmeisiin, ja hänet erotettiin.

 

Manageriksi palkattiin [[Steve Kember]], mutta hänenkään kaudellaan otteet eivät parantuneet. Palace oli jo putoamisuhan alla, mutta voitto putoaja [[Wrexham FC|Wrexhamista]] säilytti hiuskarvan varassa olleen sarjapaikan. Päävalmennustehtävissä Kemberin korvasi kauden päätyttyä [[Alan Mullery]], mutta hän ei ollut seuran verivihollisen [[Brighton & Hove Albion FC|Brightonin]] yhteyksiensä kanssa erityisen suosittu fanien keskuudessa. Kahtena peräkkäisenä kautena Palace oli todella lähellä putoamista, ja kauden 1983–1984 jälkeen Mullery siirtyi [[Terry Venables]]in tilalle QPR:n manageriksi. Hänet korvattiin Dario Gradin Wimbledon-seuraajalla [[Dave Bassett]]illa, joka kuitenkin erosi yllättäen neljän vuorokauden kuluttua palatakseen takaisin Wimbledoniin.

 

Crystal Palacen uudeksi manageriksi tuli 29-vuotias [[Steve Coppell]], jonka pelaajaura Manchester Unitedissa oli katkennut polvivammaan. Yhteistyössä Noadesin kanssa hän uudisti Palacea, mikä huipentui vuonna 1989, kun joukkue nousi 1. divisioonaan.Fanit eivät kuitenkaan olleet Coppelliin täysin tyytyväisiä, koska skotlantilaisen Palace-ikoni Jim Cannonin lähtemisen joukkueesta katsottiin maksaneen vuonna 1988 karsintapaikan. Cannon lähti seurasta kesällä, 16 vuoden Eagles-uran jälkeen.

 

Kaudella 1990–1991 Crystal Palace sijoittui 1. divisioonassa kolmanneksi. Lisäksi se voitti [[Full Members Cup]]in peitottuaan loppuottelussa [[Everton FC|Evertonin]] maalein 4–1. Kyseinen voitto onkin seuran historian ainoa cup-muotoisen kilpailun voitto. Kaudella 1992–1993 joukkueesta myytiin pelaajia urakalla, ja lisäksi useat avainpelaajat kärsivät loukkaantumisista. Seurauksena oli putoaminen maalierolla alemmalle sarjatasolle, entiseen 2. divisioonaan, uuteen 1. divisioonaan, eikä joukkue päässyt pelaamaan Valioliigaa sen kautta aikain ensimmäisellä kaudella.

 

Coppell erosi tehtävästään kauden päätteeksi Palacen pudottua. Hänen tilalleen astui apuvalmentajana toiminut [[Alan Smith (jalkapallovalmentaja)|Alan Smith]], joka johdattikin seuran 1. divisioonan mestaruuteen ja Valioliigaan. Kaudella 1994–1995 joukkue pääsi välieriin molemmissa kansallisissa cupeissa, mutta putosi Valioliigasta jälleen kerran vain hiuksenhienosti – tällä kertaa tehtyjen maalien riittämättömyyden perusteella, kun Valioliigan paikkoja supistettiin kahteenkymmeneen.

 

Smith erotettiin muutaman päivän kuluttua kauden päättymisestä, ja Steve Coppell palasi valmennusvastuuseen. Erottamisen seurauksena joukkueesta myytiin myös lukuisia huippupelaajia kuten [[Chris Coleman]], [[Eric Young]], [[Richard Shaw]], [[Gareth Southgate]], [[Iain Dowie]], [[John Salako]] ja [[Chris Armstrong]]. Palacen avauskokoonpano kauden 1995–1996 avausottelussa koostui hyvin pitkälle ennestään tuntemattomista kasvoista. Tuohon aikaan joukkueen vaakunan [[feenikslintu]]a muistuttava eläin vaihtui enemmän [[maakotka|kotkan]] näköiseen eläimeen.

 

Steve Coppell siirti johtavampiin tehtäviin (ammattinimike ''Director of Football''), ja joukkueen manageriksi palkattiin [[Dave Bassett]]. Bassett nosti joukkueen 16. sijalta lopputuloksissa kolmanneksi. Joukkue pääsi karsintojen pudotuspelien finaaliin, jossa kuitenkin hävisi [[Leicester City FC|Leicester City]]lle maalein 2–1. Maaliskuussa 1997 Basset siirtyi [[Nottingham Forest FC|Nottingham Forest]]in manageriksi. Crystal Palacen manageriksi palasi Coppell, ja jälleen kerran karsintojen pudotuspelien finaalissa pelannut joukkue voitti [[Sheffield United FC|Sheffield Unitedin]] ja nousi Valioliigaan. Valioliigassa seura kesti jälleen vain yhden vuoden ennen putoamistaan 1. divisioonaan.

 

Maaliskuussa 1998 Ron Noades myi seuran osake-enemmistön tietokonepohatta [[Mark Goldberg]]ille, jonka tavoitteena oli nostaa seura Eurooppalaiselle huipputasolle viiden vuoden sisällä. Kausi 1998–1999 ei kuitenkaan sujunut odotusten mukaisesti. Goldberg veti rahallisen tukensa seuralta pois ja seura ajautui konkurssin partaalle. Venables erosi, ja managerin tehtäviin palasi jälleen kerran Coppell. Loppusijoitus sijoittui keskikastin tietämille, kuten myös kaudella 1999–2000, vaikka joukkueesta oli taloudellisen katastrofin keskellä jouduttu myymään lukuisia avainpelaajia.

 

Heinäkuussa 2000 matkapuhelinpohatta [[Simon Jordan]] osti lähes konkurssikypsän seuran ja korvasi Coppellin vuosina 1993–1995 joukkuetta manageroineella Alan Smithillä. Vaikka talousasiat olivat nyt kunnossa ja joukue saavutti Liigacupissa välieräpaikan, Smith erotettiin huhtikuussa 2001. Putoaminen 2. divisioonaan näytti vääjäämättömältä. Smithin korvasi väliaikaisesti toinen entinen Eagles-valmentaja Steve Kember, joka vastoin kaikkia ennakko-odotuksia ja vedonlyöntitoimistojen pahaenteisiä kertoimia pelasti joukkueen putoamiselta [[Huddersfield Town AFC|Huddersfield Townin]] kustannuksella.

 

Kaudeksi 2001–2002 valmennusvastuuseen astui [[Steve Bruce]], joka jätti tehtävänsä [[Wigan Athletic FC|Wiganissa]] vain seitsemän viikon jälkeen. Kausi sai hyvän alun, mutta neljän kuukauden kuluttua Bruce siirtyi [[Birmingham City FC|Birmingham Cityyn]], mikä vaikutti kielteisesti hänen suosioonsa Selhurst Parkilla. Palace-fanit antoivat hänelle liikanimen [[Juudas Iskariot|Juudas]]. Brucen korvasi [[Trevor Francis]], hänen edeltäjänsä Birminghamissa. Francisin alaisuudessa Palace ei kyennyt kovinkaan erikoisiin suorituksiin, tuloksena loppusarjataulukon keskikastin sijoitus.

 

Seuraava kausi oli myös vaikea, ja Francis erosi maaliskuussa. Hänet korvasi jälleen kerran entinen Eagles-manageri [[Steve Kember]]. Kember johdatti Palacen voittoihin kauden 2003–2004 ensimmäisissä ottelusisa, mutta yllättäen tapahtui huikea lopahdus suoritustasossa, ja hänet erotettiin marraskuussa. Väliaikaisratkaisu [[Kit Symons]] valmensi kuukauden ajan ennen pohjoisirlantilaisen entisen Palace-pelaajan [[Iain Dowie]]n kehiin astumista. Dowie oli ennen Palace-pestiään manageroinut [[Oldham Athletic AFC|Oldham Athleticia]].

 

Iain Dowie nosti Palacen joulunajan karsiutumissijoilta pudotuspelijoukkueiden joukkoon huhtikuuhun mennessä. Kauden viimeisellä ottelukierroksella sunnuntaina 9. toukokuuta Palace olisi tarvinnut vain tasapelin [[Coventry City FC|Coventryä]] vastaan päästäkseen karsimaan Valioliigan paikasta, mutta joukkue hävisi ottelun maalein 2–1. Pudotuspelipaikka riippui enää täysin [[West Ham United FC|West Hamin]]–Wigan -ottelun lopputuloksesta. 90. peliminuutilla tullut, Wiganilta kaksi sarjapistettä vienyt West Hamin tasoitusmaali sinetöi Palacen kuudennen sijan.

 

Vaikka manageri Iain Dowie teki monia viisaita ratkaisuja ja monet Palacen pelaajat kuten [[Aki Riihilahti]] ja liigassa huikeat 21 maalia takonut [[Andy Johnson]] venyivät parhaimpaansa, ei joukkueen Valioliigariemua tälläkään kertaa kestänyt kuin yhden kauden ajan. Crystal Palace saavutti tuolloin kyseenalaisen kunnian olemalla ainoa joukkue, joka on pudonnut Valioliigasta ennätykselliset neljä kertaa.

 

{|

|valign="top"|

|}

 

*'''[[Englannin 1. divisioona|1. divisioona]]:'''

**Voitto 1993–1994

**Korkein sijoitus: 3. sija 1990–1991

 

*'''Suurinumeroisin liigavoitto:''' Crystal Palace FC–[[Barrow AFC]]: '''9–0''', 10. lokakuuta 1959, [[Englannin 4. divisioona|4. divisioona]]

*'''Suurinumeroisin cup-voitto:''' Crystal Palace FC–[[Southend United FC]]: '''8–0''', 25. syyskuuta 1989, [[Englannin Liigacup|Liigacupin]] 2. kierros

*'''Suurin maksettu siirtosumma:''' 2,75 miljoonaa puntaa [[Valerien Ismael]]ista [[RC Strasbourg|Strasbourgille]] tammikuussa 1998

 

*[http://www.cpfc.premiumtv.co.uk/ Virallinen sivu]

*[http://www.holmesdale.net/ The Holmesdale Online - kannattajasivusto]

*[http://www.crystalpalaceyears.com Crystal Palace resource site]

 

[[Luokka:Lontoon jalkapalloseurat]]