Ero sivun ”Aurayn taistelu” versioiden välillä

[katsottu versio][katsottu versio]
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
EmausBot (keskustelu | muokkaukset)
p Botti poisti 1 Wikidatan sivulle d:Q1062615 siirrettyä kielilinkkiä
Wgn (keskustelu | muokkaukset)
typo
Rivi 23:
 
==Esinäytös==
Alkuvuodesta [[1364]] Evranissa käydyt neuvottelut epäonnistuivat. Tällöin nuori Jean de Monfort ([[1339]] – [[1399]] (Monfortin kreivi [[1345]] – [[1399]] seka Bretagnen herttua [[1364]] – [[1699]]), John Chandonin avustamana hyökkäsi Aurayn kaupinkiinkaupunkiin, joka oli ollut ranskalais-bretagnelaisten käsissä vuodesta [[1442]] lähtien. Hänen saapui joukkoineen Aurayn kaupunkiin, piiritti Croisicin linnoitusta, joka esti Nicolas Bouchertin aluksien kulkemisen.
 
Saarretuilta vähenevät elintarvikkeet ja he olivat päättäneet antautua jos ei apujoukkojen muodossa saataisi apua ennen Mikkelinpäivää.
Rivi 29:
Charles de Blois ([[1319]] – [[1364]] (Mayennen paroni, Penthièvren kreivi, Guisen herra sekä Bretagnen herttua, ja hänet julistettiin autuaaksi) on [[27. syyskuuta]] Lanvauxin luostarissa. [[Bertrand du Guesclin]], jonka tehtävänä oli komentaa etujoukkoja, oli joukkoineen Brandivyssä.
 
Charles de Blois asettui joukkoineen [[28. syyskuuta]] Loc’h joen vasemmalle pengermälle, jolta avautui näkymän linnoitutuksellelinnoitukselle. Jotta ei joutuisi linnoituksen ja ranskalaisten armeijan välimaastoon, Monfort evakuoi Aurayn kaupungin ja asettui joukkoineen suoraan vihollista vasten, joen oikeanpuoleiselle pengermälle.
 
Syyskuun 29. päivä yritettiin vielä sopia asiasta. Kuitenkaan sopimustie ei tuonut menestystä ja Charles de Blois määräsi hyökkäyksen. Hänen armeijansa ylitti joen ja asettui päin etelää. Monfort seurasi armeijan liikkeitä ja asettui vasten pohjoista.
Rivi 49:
Lisäksi oli annettu määräys kummallekin sotijaosapuolella, että ei tule antaa armoa toisen osapuolen sotilaille, jotka jäisivät vangeiksi tai muuten vahingoittuisivat.
 
Kaikki englantilais-bretangelaistetbretagnelaiset joukot romahtivat, yksi toisensa jälkeen, mutta reservissä olleet joukot muuttivat tilanteen.
 
Sitä vastoin ranskalais-bretagnelaisen armeijan oikea siipi antoi periksi ja kun se ei voinut saada tukea olemattomista reserveistä. Näin oikea sivusta vetäytyi kohden keskustaa. Ranskalais-bretagnelaisen armeijan vasen sivusta antoi myös periksi ja koko Charles de Blois’in armeija pakeni. Charles itse oli mennyt nurin keihään iskusta ja saamiensa määräysten mukaan toimivat sotilaat saattoivat työnsä hänenkin kohdaltaan loppuun.