Ero sivun ”Synty (mytologia)” versioiden välillä
| [arvioimaton versio] | [arvioimaton versio] |
Poistettu sisältö Lisätty sisältö
Ei muokkausyhteenvetoa |
|||
Rivi 75:
Eräässä loitsuperinteessä kerrotaan, että pahat olennot, kuten [[Lievo|Lapalievo]] ja [[Syöjätär]] kuolaavat tai oksentavat veteen. Lima leviää lautaksi, joka ajelehtii rantaan. Maalla se saa hengen joltakin inhottavalta taholta, kuten [[hiisi|hiiden]] hiilloksesta, ja niin syntyy käärme. <small>(Esimerkiksi [[Suomen Kansan Vanhat Runot|SKVR]]:1110)</small>
===
Maailman syntytarinat ovat olleet tärkeä osa suomalaista muinaisrunoutta ja ilmeisesti samalla tavalla olennainen osa maailmankuvaa, kuin nykysuomalaisille ovat tieteelliset teoriat tai kristilliset kertomukset. Pakanalliset käsitykset maailman synnystä säilyivät vielä pitkään kristilliselle ajalle. Vielä [[Elias Lönnrot]] tapasi runonkeruumatkoillaan ihmisiä, jotka ilman muuta ajattelivat maailman syntyneen Väinämöisen{{Lähde|16. syyskuuta 2008}} polvelle munitusta linnunmunasta.
[[Kuva:Bysvale.jpg|thumb|200px|''Pääskyläinen päivälintu, tuo ihana ilman lintu, etsi maata maataksensa, lehtoa levätäksensä...'']]
Rivi 81:
Maailman synnystä oli useita erilaisia kertomuksia. Itämerensuomalaisille kansoille yleisen käsityksen mukaan maailma oli syntynyt linnun munasta (vrt. Kristillisen opin kyyhky/lintu on Pyhä-Henki). Tätä edeltävistäkin ajoista kerrotaan. Eräät näitä aikoja koskettavat kertomukset limittyvät siten, että toisen loppu esiintyy toisen kertomuksen alkuna. Näin niiden voidaan nähdä aikaisemmin muodostaneen yhtenäisen isomman kertomuksen. Se kulki seuraavaan tapaan. Aluksi oli [[Iro|Iro-]]neito, joka synnytti kolme poikaa, [[Joukahainen|Joukahaisen]], Väinämöisen ja [[Ilmarinen|Ilmarisen]]. Ilmarinen tekee pajan, mutta Väinämöinen ja Joukahainen lähtevät reellä tai ratsain kulkemaan yhtä matkaa. Koska maailmaa ei ole, ei ole maatakaan, joten he ratsastavat kuvaannollisesti "merellä". Heidän tiensä kuitenkin eroavat, mutta he palaavat taas yhteen, ja sananmukaisesti törmäävät toisiinsa. Joukahainen, nuori mies, haastaa riitaa jo tuolloin viisaalle ja vanhalle Väinämöiselle, ja syntyy yhteenotto. Tämä on maailman ensimmäinen vastakkaisuus, ja [[savolaiset|savolainen]] runonlaulaja Matti Immonen varmisti tämän sanomalla, että ''ei kuka mailmassa on ännen tullut vastattain kuin ukko vanha Väinämöinen ja itte ukko Joutavoinen''. <small>([[SKVR]]:VI1 26)</small>
Yhteenotto on yleisimmissä runon versioissa taian mittely, [[kilpalaulanta]], mutta se voi olla myös miekkojen mittely. Tällöin Joukahainen perääntyy jo nähdessään Väinämöisen miekan pitemmäksi. Joissain runoissa Joukahainen pelastuu lupaamalla Väinämöiselle sisarensa puolisoksi. Joukahainen kuitenkin alkaa hautoa kostoa. Viimeistään tässä vaiheessa hänestä on tullut [[lappalainen]], siis vihollinen ja vieras. Lappalainen tekee jousen ja asettuu vaanimaan Väinämöistä, vaikka häntä varoitetaan, tai kielletäänkin ampumasta sukulaistaan. Väinämöinen ratsastaa hevosella meren selällä, ja Joukahainen ampuu. Viimeistään kolmas nuoli osuu Väinämöiseen tai hevoseen, ja Väinämöinen putoaa veteen. Hän ajelehtii kauan meressä.
Lintu kiertelee veden yllä etsien pesäpaikkaa. Linnun laji vaihtelee kertomusten välillä, se on esimerkiksi [[pääsky]]nen, [[sotka]], [[kokko]] tai [[kuikka]]. Eräässä versiossa (esimerkiksi [[runonlaulaja]] [[Mateli Kuivalatar|Mateli Kuivalattarella]]) pääskysen "päivälinnun" toisintonimenä esiintyy [[lepakko]] "yölintu". Lintu joutuu lopulta munimaan ensimmäiselle löytämälleen kiinteälle paikalle. Edellä esitetyn kertomuksen mukaan se munii vedessä kelluvan [[Väinämöinen|Väinämöisen]] polvelle, toisissa kertomuksissa esimerkiksi laivaan tai ruohomättäälle. Se munii munan tai munia (Kalevalassa kuusi kultaista munaa ja seitsemännen rautamunan). Huonolla paikalla ollut pesä tuhoutuu, ja munat särkyvät aaltoihin. Ne eivät kuitenkaan mene hukkaan. Kuoren yläpuolesta syntyy [[taivaankansi]] ja munan alaosasta [[litteä maa|maa]], keltuaisesta tai valkuaisesta tulee aurinko, munan kirjavuudesta tähdet ja munan muista osista muita maailman asioita. Joissain runoissa Väinämöinen käskee munan eri osien siirtyä maailmankaikkeuden osiksi, eli jotkut ovat käsittäneet Väinämöisen maailman luojaksi. Esimerkiksi:
| |||